Raide-Jokeri

Vs: Bussi-Jokeri

Mahdetaanko siellä odottaa, että Espoo saa päätettyä linjauksesta?

Jos tuollainen syy esitetään, se on lähinnä tekosyy. Tampereellakin on osa linjauksesta auki, mikä ei estä tekemästä suunnitelmaa täydellä tohinalla.

Luin tuon KSV:n paperin keväältä ja silmiin kiinnittyy huomio, että sähköistys olisi jonkun mielestä 750V.

Tarkoitus on nostaa jännite nykyverkolla tuohon lähiaikoina. Kaikki linjaliikennevaunut sietävät sen jo nyt.
 
Lilja Tamminen kirjoittaa blogissaan eilisestä lautakunnan kokouksesta:

Lilja Tamminen sanoi:
Raidejokeri 2019-2022
Hankesuunnittelu on viivästynyt. Espoon puoleisen rataosuuden sijoittamisesta ei ole vielä lopullista päätöstä. Espoo käyttää jostain ihmeen syystä aikaa kiistelläkseen raideleveydestä. Muille ilmeisesti käy 100cm. Raideliikennejohtaja Pekka Sirviön mukaan kiista on turha, koska raideleveys tulee ajankohtaiseksi vasta 110km/t ylittävissä nopeuksissa. Kunnat odottelevat vielä tietoa valtionosuuksista urakassa. On vielä auki mikä toimija raidejokeria operoisi.

Ympäristövaikutusten arvioinnin laatiminen hankkeesta kestäisi vuoden. Hankkeen aikataulu riippuu paljon siitä, lausuvatko aluehallintoviranomaiset, että ympäristövaikutusten arviointi täytyy tehdä. Itse olen vahvasti sitä mieltä, etten näe YVAn tekemisessä mitään järkeä – eihän kyseessä ole mikään voimalaitoksen rakentaminen tai vastaava mahdollisesti selkeitä ympäristöhaittoja tuottava hanke. Hanke saattaa aikaistua hieman, jos YVA:a ei tarvita. Byrokratia on usein kaiken hyvän jarruna.


Raideleveys? Mistä päin nyt mahtaa tuulla? Espoossa ei ainakaan ole semmoisia leveitä raiteita, jonne mahtuisi ratikoita lisäksi.

Muoks: Jaha, DF olikin kommentoinut Tammisen blogiin. Espoossa on joku yksittäinen normaaliraidefetissitapaus.
 
Tuli tästä asiasta sellainenkin mieleen, että ei olisi sinänsä ihme, jos Espoossa joku virkamies fanittaisi 1435-rataa ihan vain siitä syystä, että sillä voisi mahdollisesti saada HKL:n hääräämään vähemmän Jokerin kanssa ja siksi radalle vähän paremmat standardit. Eiköhän kuitenkin vielä siihenkin törmätä, kun HKL:stä jotkut virkamiehet esittävät liudan asioita, joita Jokerilla "ei vain voi tehdä".
 
Eiköhän kuitenkin vielä siihenkin törmätä, kun HKL:stä jotkut virkamiehet esittävät liudan asioita, joita Jokerilla "ei vain voi tehdä".

Niinpä. Selvä riski on olemassa, että Raide-Jokerista tehdään synergiaetujen nimissä Helsingin nykyisen raitiotiejärjestelmän laajennus pienin muutoksin (esim. kaksisuuntavaunut ja ei päätesilmukoita, mutta muuten samanlainen kuin Helsingin nykyradat). Espoossa tämän 1435 mm -idean takana taitaa olla pikaraitioteistä hyvin perillä oleva Davy Beilinson, joka haluaa Jokerista aidon pikaraitiotien nykyaikaisilla standardeilla. Mutta ei yksittäinen suhteellisen alhaalla organisaatiossa oleva työntekijä tietenkään yksin näitä asioita voi ratkaista, vaan hän on saanut vakuutettua myös korkeita virkamiehiä.
 
Vs: Bussi-Jokeri

Tarkoitus on nostaa jännite nykyverkolla tuohon lähiaikoina. Kaikki linjaliikennevaunut sietävät sen jo nyt.

No se on hienoa. Mitä tämä sitten tarkoittaa, että jossain vaiheessa päätetään, että tämän jälkeen ostetaan vain 750V syöttöasemia ja niitä aletaan ottaa käyttöön normaalissa uusimisjärjestyksessä jakso kerrallaan homman ollen valmis joskus 10 vuoden päästä?

Ihan jees näinkin, koska näin tapahtuu ja pakko lisätä vielä; ennen vai jälkeen syväuraisia vaihteita ja kuljettajarahastuksesta luopumista? ;)
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
joka haluaa Jokerista aidon pikaraitiotien nykyaikaisilla standardeilla.
Aidon, nykyaikaisen pikaraitiotien standardeihin kuuluu myös metrin raideleveys! Niillä nopeuksilla, joilla Raide-jokeria liikennöitäisiin, ei raideleveydellä ole merkitystä (tarkoitan 1000, 1435, 1524 mm). Rata ratkaisee, siis sen rakenne.
Raideleveydestä on aivan turha jankuttaa. Kaikki ei-negatiivisesti raitioteihin suhtautuvat tietävät tämän.
 
Aidon, nykyaikaisen pikaraitiotien standardeihin kuuluu myös metrin raideleveys! -- Raideleveydestä on aivan turha jankuttaa. Kaikki ei-negatiivisesti raitioteihin suhtautuvat tietävät tämän.

Et nyt ihan ymmärtänyt minun ja kuukangon pointtia. Sillä raideleveydellä sinänsä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, tuleeko radasta pikaraitiotie vai ei, vaan se vaikuttaa siihen tuleeko radasta osa HKL:n verkkoa vai täysin oma kokonaisuutensa uusin periaattein. Kyse ei ole teknisistä mahdollisuuksista vaan siitä, mitä hallinto antaa sinne tehdä. Jos radalla on eri raideleveys kuin HKL:n raitiotieverkolla, on helpompi perustella miksei HKL voi päästä sanomaan, miten rata pitää tehdä.
 
Kuukanko, Albert ja Elmo taitavat kukin tahoillaan olla oikeassa. Nyt on tietysti vähän riskaabelia lähteä analysoimaan Davyn sanomisia ja haluamisia, mutta tulkintani on seuraava:

Davy on ollut mukana Espoon pikaraitiokuvioissa jo ainakin 1990-luvun alusta lähtien. Silloin Espoossa oli aitoa halua selvittää Etelä-Espoon joukkoliikenneratkaisua ennakkoluulottomasti. Metro oli yksi vaihtoehto, mutta myös nykyaikainen ja nopea raitiotie oli aitona vaihtoehtona mukana. Tietoa sellaisesta oli tietysti esi-internetaikana hyvin rajallisesti olemassa, eikä Euroopassa (Ranskassa) ollut buumi vielä alkanut. USA:sta löytyi kuitenkin jo kaupunkeja, joihin oli perustettu nopeita light rail -järjestelmiä, niitä jotka mielelläni kategorisoin nimenomaisesti amerikkalaistyyppisiksi raitioteiksi. Niistä haettiin oppia ja mallia E-Espooseen. Se oli luontevaa siksikin, että espoolainen kaupunkirakenne on melko lähellä amerikkalaista suburban sprawl -kaupunkirakennetta (vähän ontuva suomennos tälle on kaupunkirakenteen hajoaminen). Jos on tutustunut Espoon 1990-luvulla tekemiin raitiotiesuunnitelmiin, ymmärtää tämän hyvin – 1990-luvun espoolainen ratikka on rakenteeltaan melko raskas ja ominaisuuksiltaan suorastaan amerikkalaistyyppinen. Sellaista ei Espooseen kuitenkaan koskaan tullut.

Kun 2000-luvulla alettiin tosissaan puuhaamaan jokeria, tultiinkin sitten samantyyppisen määrittelyongelman eteen, joka jlf:lläkin pyörii vuodesta toiseen. Mikä se sellainen pikaraitiotie oikein on? Mitkä kriteerit pitää täyttää, että raitiotie on pika? Espoon ja Davyn näkökulmasta se on amerikkalaistyyppinen, mutta Helsingissä se on ehkä jotain muuta. Mitä, sitä ei Espoo tiedä, mutta pelkää pahinta. Onhan Helsingissä jo olemassa oleva raitiotiejärjestelmä, jolla ei ole mitään sellaisia ominaisuuksia, joita amerikkalaistyyppisellä ratikalla on. Voi siis perustellusti ajatella, että jos oma tavoite on amerikkalainen ratikka ja siitä on neuvoteltava Helsingin kanssa, niin neuvottelut ovat ehkä vaikeat – jos Helsinki näkeekin jokerin samanlaisena raitiotienä kuin ne raitiotiet, joita kaupungissa jo on. Silloin lyödään pöytään omat vaatimukset täysimääräisinä, ehkä jopa ylimitoitettuina, ja katsotaan, mitä vastapuoli tarjoaa.

(Sikäli tässä on hassua nyt se, että siinä missä E-Espoon raitiotie olisi voinut toimia amerikkalaistyyppisenä ratikkana (joskin Tramwestin kaltainen ranskalais-amerikkalainen ratikka on palvelevampi ja kattavampi), jokerin rooli on aivan erilainen. Amerikkalaisesti toteutettu jokeri ei olisi hyvä jokeri. On siis lähtökohtaisesti väärin vaatia amerikkalaistyyppistä jokeria. Sen tärkein tavoite ei ole korkea nopeus, vaan hyvä kattavuus reitin varrella. Ranskalainen jokeri saavuttaa hyvin toteutettuna riittävän nopeuden ja riittävän peiton.)

Kuten olen monesti aiemminkin todennut, Espoo näkee tässä aivan oikean ja todellisen riskin. Jos jokerille kopioidaan samanlaiset liikennöintikäytännöt, samanlainen aikataulusuunnitteluperiaate ja samanlainen radanrakennustekniikka sekä ennen kaikkea samanlainen kaupunkisuunnitellullinen ajattelu kuin keskustaratikoilla, niin jokerista tulee fiasko, joka on parempi jättää toteuttamatta. Mitä suurempi on tekninen yhteensopivuus keskustaraitiotien ja jokerin välillä, sitä suuremmat ovat nämä fiaskon riskit. Siksi on espoolaisnäkökulmasta fiksua vaatia mahdollisimman suurta teknistä epäyhteensopivuutta.

Kuten Albert toteaa, raideleveys ei jokerin tapauksessa estä tai rajoita mitään. Uskoisin, että Davyllä ei ole "1435-fetissiä", kuten joku hauskasti kirjoitti, vaan pikemminkin pyrkimys siihen, että jokerilla ei missään tapauksessa saa olla 1000-raideleveys. Mieluummin vaikka sitten 1445 tai 1495, mutta ei 1000. Tämä siksi, että yksi hyvin konkreettinen ja kansanomainen tapa huolehtia siitä, että tekniset yhteensopivuudet ja sen myötä kasvavat fiaskoriskit eivät toteudu, on juuri raideleveys. Ammattitaidoton liikennesuunnittelija, mielikuvitukseton arkkitehti, maallikon osaamisella varustettu luottamusmies ja tavallinen kaupunkilainen ymmärtää varsin hyvin, että jos raideleveys on eri, niin yhteisliikenne ei onnistu. Siispä yritetään kaikin keinoin huolehtia siitä, että raideleveys on joku muu kuin 1000, jolloin fiaskoriski pienenee, koska jokeri on "oma, erillinen järjestelmänsä". Koska Helsinki saattaisi tällaisesta perustelusta loukkaantua, ovathan Helsingin ratikat kaikesta huolimatta kaupunkilaisten suosiossa, tehdään kuten niin usein muutenkin. Pidetään pyrkimys alkuperäisenä, mutta keksitään sellainen perustelu, joka kuulostaa uskottavalta ja säilyttää vastapuolen kasvot. 1435-tapauksessa tällainen perustelu on se, että uusia 1435-järjestelmiä on maailma pullollaan ja ne toimivat, joten valmiin standardiratkaisun hankkiminen tuo mukanaan korkean toimintavarmuuden ja pienemmät riskit. Varsinkin variotramien aikaan tällainen perustelu kuulostaa myös uskottavalta, vaikkeivät variotramien ongelmat raideleveyteen sinänsä liitykään.

Yksi tapa hoitaa tämä asia on se, että Helsinki suunnittelee ja toteuttaa jokerin haluamillaan spekseillä Pitäjänmäestä Itäkeskukseen, kun Espoo ei kerran saa mitään aikaiseksi. Kun se on valmis ja toivottavasti kaikin puolin onnistunut, voi Espoo tulla myöhemmin mukaan nähtyään, että liikenne toimii nykyaikaisesti ja ilman keskustaraitiotien rasitteita, vaikka tekninen yhteensopivuus on olemassa.

Toinen tapa olisi vastaavasti se, että Espoo rakentaisi esimerkiksi Suurpellon ja Tapiolan välisen raitiotien haluamillaan spekseillä ja jatkaisi sitä sitten edelleen Leppävaaraan asti, kun kerran Helsinki ei saa mitään aikaiseksi. Helsinki voisi sitten tulla mukaan myöhemmin, tai olla tulematta.

Kolmas tapa olisi odottaa pari vuotta ja todeta, että Helsingissä on nykyaikaisia, metrisiä vaunuja, joilla on kaikki jokeri-vaunun tarvitsemat ominaisuudet. Vesitetään siis Espoon virallinen perustelu. Tämä on kuitenkin sikäli umpikuja, että niitä keksittyjä perusteluja ilmestyy aina vaan lisää, jos niitä aletaan ampua tällä tavalla alas. Ollaan siis loputtomassa suossa.

Neljäs ja oikea tapa olisi nostaa kissa pöydälle ja käydä rehellisesti läpi, mistä koko asiassa oikeasti on kysymys. Silloin pitäisi olla rohkeutta myöntää, että raideleveyssopassa ei ole kyse millimetreistä vaan fiaskoriskeistä. Ja pitäisi olla myös rohkeutta analysoida niitä riskejä ja miettiä, miten ne olisivat vältettävissä. Pitäisikö jo nyt sopia siitä, että operointi erotetaan nykyisestä raitioliikenneoperaattorista? Pitäisikö ennen varsinaista yleissuunnitelmaa laatia yhdessä ja virkatyönä sitovat suunnitteluohjeet, jotka estäisivät ammattitaidotonta liikennesuunnittelijaa myöhemmin hyväksymästä epäkelpoja ratkaisuita? Pitäisikö laatia radanrakennusohje, jossa sitovasti estetään vanhanaikaisen hidasraitiotien rakentaminen? Pitäisikö huolehtia siitä, että arkkitehtien "pölkkyrata on rumaa" -puheille viitataan lähiöissä kintaalla?

Kun nyt tässä on näitä raitiotiehankkeiden etenemisiä seurannut, niin kovin todennäköisenä en pidä mitään noista neljästä vaihtoehdosta. Todennäköisintä on kai, että Espoo ja Helsinki tappelevat tästä ihan niin kuin kaikesta muustakin, eikä itse asia etene mihinkään. Bussit kulkevat äärirajoilla jo nyt, matkustajamäärät eivät enää voi kasvaa, jossain vaiheessa huono palvelutaso alkaa vaikuttaa matkustajamääriä alentavasti ja matkustajamääräennusteita voidaan korjata siten, ettei raitiotietä tarvitakaan. Sekin on yksi tapa ratkaista asia.
 
Neljäs ja oikea tapa olisi nostaa kissa pöydälle ja käydä rehellisesti läpi, mistä koko asiassa oikeasti on kysymys. Silloin pitäisi olla rohkeutta myöntää, että raideleveyssopassa ei ole kyse millimetreistä vaan fiaskoriskeistä. Ja pitäisi olla myös rohkeutta analysoida niitä riskejä ja miettiä, miten ne olisivat vältettävissä. Pitäisikö jo nyt sopia siitä, että operointi erotetaan nykyisestä raitioliikenneoperaattorista? Pitäisikö ennen varsinaista yleissuunnitelmaa laatia yhdessä ja virkatyönä sitovat suunnitteluohjeet, jotka estäisivät ammattitaidotonta liikennesuunnittelijaa myöhemmin hyväksymästä epäkelpoja ratkaisuita? Pitäisikö laatia radanrakennusohje, jossa sitovasti estetään vanhanaikaisen hidasraitiotien rakentaminen? Pitäisikö huolehtia siitä, että arkkitehtien "pölkkyrata on rumaa" -puheille viitataan lähiöissä kintaalla?

Tähän olisi mielestäni syytä tähdätä. Ja nyt on ihan kuningaspaikka tehdä se, kun meillä on HKL:ssä "oma mies" johtokunnan puheenjohtajana. Otso kirjoitti mielipidekirjoituksenkin jo Espoon kh:n jäsenen Tiina Elon kanssa, joten tässä on nyt avainasema saada se neuvotteluyhteys avattua.

Sillähän on sinänsä varsin pieni merkitys, kuka sillä radalla niitä ratikoita ajaa, kunhan kuljettajien koulutukseen saadaan pikaraitiotien edellyttämä ajotapa. Suurempi ongelma HKL:n suunnasta ovat minusta huoltovaatimukset. Ja toki tässä myös pitäisi kartoittaa ne riskit, jotka tässä on. Voi olla, että yllättävänkin vähän niistä liittyy lopulta HKL:n toimintatapoihin. Väittäisin, että HSL:n myötä HKL:n vaikutusvalta myös tällaisissa asioissa on vähentynyt ja Helsingin KSV:n lisääntynyt. Kunhan sielläkin on se "oma miehemme" (hän tietää kuka on) hankkeen kanssa tekemisissä, kaikki menee kyllä hyvin. Ja lopultahan radan suunnittelun tekee kyllä konsultti, mutta konsultille annetuilla spekseillä toki on avainmerkitys. Mutta uskon, että ne saadaan tapeltua kuntoon kyllä 1000 mm:n raideleveydenkin kanssa. Tai ainakaan 1435 mm ei anna siinä mitään lisähyötyä neuvotteluasemiin.
 
Tämmöisessä läänitystarkoituksessa epäyhteensopiviksi rakennetuista järjestelmistä on maailmalla sen verran varoittavia esimerkkejä, että toivottavasti semmoiseen ei sentään mennä. Amerikka kun on mainittu, niin esimerkiksi voisi ottaa vaikka San Franciscon alueen BARTin, jonka sunnittelussa on aikanaan taktisesti väistetty suunnilleen kaikkia standardeja, ja tästä on sitten maksettu ekstraa vuosikymmenet. Normaaliraide ei tietysti olisi läheskään yhtä outo tapaus, mutta kyllä siitäkin epäyhteensopivuudesta olisi Helsingissä aika tuntuvaa haittaa.
 
Tähän olisi mielestäni syytä tähdätä. Ja nyt on ihan kuningaspaikka tehdä se, kun meillä on HKL:ssä "oma mies" johtokunnan puheenjohtajana. Otso kirjoitti mielipidekirjoituksenkin jo Espoon kh:n jäsenen Tiina Elon kanssa, joten tässä on nyt avainasema saada se neuvotteluyhteys avattua.

Sillähän on sinänsä varsin pieni merkitys, kuka sillä radalla niitä ratikoita ajaa, kunhan kuljettajien koulutukseen saadaan pikaraitiotien edellyttämä ajotapa. Suurempi ongelma HKL:n suunnasta ovat minusta huoltovaatimukset. Ja toki tässä myös pitäisi kartoittaa ne riskit, jotka tässä on. Voi olla, että yllättävänkin vähän niistä liittyy lopulta HKL:n toimintatapoihin. Väittäisin, että HSL:n myötä HKL:n vaikutusvalta myös tällaisissa asioissa on vähentynyt ja Helsingin KSV:n lisääntynyt. Kunhan sielläkin on se "oma miehemme" (hän tietää kuka on) hankkeen kanssa tekemisissä, kaikki menee kyllä hyvin. Ja lopultahan radan suunnittelun tekee kyllä konsultti, mutta konsultille annetuilla spekseillä toki on avainmerkitys. Mutta uskon, että ne saadaan tapeltua kuntoon kyllä 1000 mm:n raideleveydenkin kanssa. Tai ainakaan 1435 mm ei anna siinä mitään lisähyötyä neuvotteluasemiin.

Jos pitäisi veikata, niin luulen että Raide-Jokerin teknisessä toteutuksessa kolme pahinta kipupistettä ovat:

1) Ratarakenne. Helsingissä tuntuu "metroradan" nimellä saavan tehdä minkälaista rataa vaan, mutta heti jos puhutaan "raitiotiestä", niin maallikoiden käsitys tuntuu fiksautuneen nykyisenlaiseen suljettuun päällysrakenteeseen. Valitettavasti myös osaa ammattilaisista tuntuu vaivaavan sama ajatusmallin lukkiutuminen... Viimeistään Raide-Jokerin myötä pitäisi siis saada Helsinkiin raitioteille sekä sepelirataa, että aitoa nurmirataa. Sekä ajattelumallin avaamiseksi, mutta myös ylläpidollisista ja etenkin jälkimmäinen myös kaupunkikuvallisista syistä. Raiteentukemiskone HKL:ltä löytyykin jo ja uusi järeämpi voidaan tarvittaessa hankkia osana Raide-Jokerin hanketta.

2) Vaihdetekniikka. HKL:n raitiotievaihteiden kääntötekniikan uudistamisprojekti lienee ns. vaiheessa tällä hetkellä. Käsitykseni mukaan ongelmat johtuvat siitä, että routa ja liikennekuormitus rikkovat asennuksia, ja tähän ei ole vielä löydetty ratkaisua.Tämä olisi vähimmäisvaatimus sille, että vaihdenopeusrajoituksia saataisiin nostettua nykyisestä 10 km/h:sta edes sinne 30 km/h tasoon. Syväuraisten risteyskappaleiden osalta tilanne näyttää hieman valoisammalta ja ratatekniikka on näiden osalta muutenkin triviaalia.

3) Liikennevalot ja jalankulkijoiden väistämisvelvollisuuskysymys. Voi olla mahdollista, että sellaisten valoetuuksien toteuttaminen että pysäkkien välilllä ei jouduttaisi pysähtymään, edellyttää muun liikenteen liikennetieto-ohjauksesta luopumista. En osaa sanoa, mikä tämän vaikutus risteysten käytännön välityskykyyn on, mutta en pitäisi tätä ongelmana, vaan enemmänkin periaatekysymyksenä. Toinen vaihtoehto olisi kehittää valo-ohjauksen logiikkaa.

Polkupyöräilijöiden osalta väistämisvelvollisuuskysymys on helppo hoitaa liikennemerkein ja väistämisviivan avulla. Jalankulkijoiden osalta ainoa keino ainakin ennen tieliikennelain uudistusta on ohjata kaikki radan ylitykset Varova-valoin.

Noissa kaikissa kolmessa kipupisteessä on muuten se ominaisuus, että Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto on avainroolissa niiden ratkaisemisessa ;)
 
Yksi peikko, joka tässä nähdään, on itse radanrakennus. Monesti olen kuullut, että HKL-Infra rakentaa ratikkarataa tavalla, joka on vanhanaikainen ja väärä ja siksi rata on huono. Kun en ole ratainsinööri, en osaa kertoa, millä tavalla se ratikkarata mahdollisesti pitäisi rakentaa, mutta asiaan liittyy kyllä muitakin muuttujia kuin mahdollinen asiantuntemuksen puute.

Ensinnäkin olen kuullut Infrasta sellaista kommenttia, että siellä kovasti mielellään rakennettaisiin ratikoille pölkkyrataa Vignol-kiskoin. Olisi helpompi, nopeampi ja halvempi tehdä sekä helpompi huoltaa. Mutta ei saa, koska aluearkkitehtien mielestä se ei sovi kaupunkikuvaan ja paloauto ei sovi pölkkyradalle.

Toiseksi on niin, että nykyisellä liikennöintikäytännöllä ja aikataulusuunnittelulla raitiovaunujen huippunopeus pyörii useimmilla osuuksilla kolmenkympin tietämillä, neljäänkymppiin ylletään satunnaisesti ja vain harvoin sen yläpuolelle. Niin kauan kun näin on, ei varsinaisesti ole syytä opetella ja ryhtyä toteuttamaan nykyisestä poikkeavaa käytäntöä, sillä nykyisellä radalla voi ajaa nykyisillä nopeuksilla vaivatta eikä radanrakennustekniikan muuttaminen nostaisi nopeuksia kuitenkaan.

Kolmanneksi muistuttaisin, että HKL-Infra rakentaa ja kunnossapitää myös metrorataa. En ole kuullut kenenkään huomauttavan, että metrorata olisi tehty väärin tai huonosti. Voin siis päätellä, että HKL-Infrassa on ammattitaitoa ja osaamista rakentaa laadukasta rataa (ja tässäkään raideleveydellä ei ole mitään merkitystä) ihan jo tänä päivänä.

Jotta ei syntyisi aiheetonta pelkoa siitä, että jokeriradasta tulee huono, jos HKL rakennussuunnittelee ja rakentaa sen, niin pitäisi jo tässä vaiheessa sopia sitovasti, että rata on (metromaista) Vignol-kiskoin toteutettua pölkkyrataa aina, kun ollaan omalla kaistalla (sekä kadun keskellä että reunassa, ja tietysti myös erillisellä rata-alueella). Ja löytää sellainen hyväksi todettu radanrakennus- ja perustamistekniikka (Bergen, Tukholma, Oslo?), joka soveltuu helsinkiläisiin sääolosuhteisiin ja jota noudatetaan katuun sijoitettavalla urakiskoradalla. (Tätä tekniikkaa, kun se kerran on hallussa, voidaan tietysti alkaa soveltaa keskustaradoillakin sitten, ellei se ole olennaisesti kalliimpaa, hitaampaa tai muuten hankalampaa.)
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Lilja kirjoittaa blogissaan, että joku ilmeisesti miettii, pitäisikö jokerista tehdä YVA. Ihmettelen kovasti. Ei Helsingissä ole muutenkaan tehty YVA:a siitä, että kadulle sijoitetaan kiskoja. Eikä muistaakseni ole tehty jokeri 2:n bussitunnelistakaan – miksi siis tehtäisiin Patterinmäen tunnelista? Olisihan jokerilla tietysti ympäristövaikutuksia, kun bussit muuttuisivat lähipäästöttömiksi ratikoiksi, mutta kannattaako tuon toteamiseen käyttää vuosi aikaa?

HKL:n voisi lakkauttaa.

Kyllä sitä jotkut yrittävätkin. Kulkee nimellä HKL:n hallintomalliselvitys. En kuitenkaan ymmärrä, mitä etua siitä olisi. HKL:n suunnitteluyksikköhän on jo lakkautettu. Ei siitä mikään ainakaan paremmaksi muuttunut, siis raitioliikenettä ajatellen.

Jokeriin liittyvät ongelmat ja fiaskomahdollisuudet eivät ensisijaisesti liity minusta HKL:ään vaan siihen, että toimijoita on liian monta eikä organisaatiokuvio ole kellekään selvä – kukaan ei kanna vastuuta eikä johda, vaan kaikki ovat muka samanarvoisia. Ei sillä lailla saa mitään aikaiseksi.

3) Liikennevalot ja jalankulkijoiden väistämisvelvollisuuskysymys.

Sikäli kun nykyaikainen raitiotie vaatii tähän lakimuutoksia käy varmaan niin, että Tampere hoitaa asian Helsingin puolesta. Helsingin KSV kun ei ole osoittanut erityisen sitoutunutta ja määrätietoista toimintaa tässä(kään) asiassa.
 
Takaisin
Ylös