Raidetaksi ja automaattiautot - kuvitelmaa

Virastojen kulttuurissa pitäisi yhden ja toisenkin asian muuttua, jos vaatimuksena olisi, että automaattiautojen käyttämä digitaalinen kartta on aina ajan tasalla todellisuuden kanssa viimeistä liikennemerkkiä ja työmaakuoppaa myöden.

Kannattaa huomioida, että tulevaisuuden automaattiautot päivittävät myös karttoja automaattisesti. Toki aina välillä ihmisenkin pitää käydä tarkistamassa tilanne, kun koneen havaintokyky ei riitä tai liikenneympäristöä pitää muuttaa, mutta palaute liikennejärjestelyistä tulee tulevaisuudessa paljon nopeammin.

Voi hyvin olla, että digitaalisten liikennejärjestelmien päivityksestä tulee tulevaisuudessa poliisin tai palokunnan tyyppistä 24h/7d toimintaa, jossa päivystäjät ovat koko ajan valmiudessa.
 
Kannattaa huomioida, että tulevaisuuden automaattiautot päivittävät myös karttoja automaattisesti.

Ja kannattaa huomioida, että jos päivitysten automaattinen asennus tai niiden luotettavuus on lähellekään sitä luokkaa kuin tämän päivän tietotekniikassa, koko homma kaatuu siihen. Voin sanoa vuosien kokemuksella, että tämä on yksi niistä valtavista tietotekniikan alaa kuormittavista asioista, eli että "updatet failaa". Luulenpa, että MS, Google, Apple ja muut, niin isot kuin pienet tietotekniikkatalot, tekevät jo nyt parhaansa saadakseen järjestelmänsä pelaamaan, mutta valitettavasti aika laihoin tuloksin. Poliisi tai palokunta ei riitä, tarvitaan armeija pitämään päivitettävät laitteet ajan tasalla.
 
Slaten mielenkiintoinen juttu Googlen automaattiauton ongelmatiikasta. Siinä sanotaan, että auton 3d-karttojen tekemisessä on nykyisellään myös käsityövaiheita.

Slate: The Self-Driving Google Car May Never Actually Happen

Pitäisin otsikkoa siinä mielessä vähän raflaavana, että kyllä automaatin varmaan joku jonain päivänä tekee, oli se sitten Google tai muu, 15:n tai 150:n vuoden päästä.
 
Pitäisin otsikkoa siinä mielessä vähän raflaavana, että kyllä automaatin varmaan joku jonain päivänä tekee, oli se sitten Google tai muu, 15:n tai 150:n vuoden päästä.
Minusta artikkelin tärkein viesti on lopussa oleva arvio ”tekoälyn” vaikeudesta. Sikäli kun osaan tulkita, kysymys on nykyisenkaltaisten tietokoneiden perusideasta, joka poikkeaa olennaisesti eläimen (ja ihmisen) aivoista. Tietokonen perusidea on pettämätön ahkeruus tehdä sitä, mitä sille on opetettu ja mitä tiedoksi annettu. Mutta toisin kuin aivot, nykyaikainen tietokone ei kykene kirjoittamaan koodia itse itselleen ja keräämään ulkopuoleltaan sitten uutta tietoa sen mukaan, mitä itse kirjoitettu uusi koodi tarvitsee. Tietokoneelta puuttuu luovuus, jonka ansiosta ihminen ja eläin selviävät tilanteista, joita ne eivät ole koskaan kohdanneet ja joihin ei ole ennalta valmista ratkaisua.

Liikenne on ympäristö, jossa tarvitaan luovuutta. On kyettävä havainnoimaan mitä ympärillä on ja on kyettävä tulkitsemaan havainnot ja luomaan havaintojen edellyttämä toimimta, jota ei ehkä koskaan ennen ole tehty. Google-auto ei toimi tällä periaatteella, vaan sille syötetyllä ”kartalla”, joka sisältää vain sellaisia asioita, joihin on ennalta suunniteltu toiminta.

Google-auto ei ole sen kummempi kuin itsekseen ajeleva pienoisrautatie. Se, mitä Google-auton kartta sisältää, on pelkistettynä pienoisrautatien raide ja anturit, joiden välityksellä saadaan tieto junan sijainnista. Tämä on osattu jo 1950-luvulla. Ja automaattinen pienoisratutatie oli suosittu lasten lelu. Google-auton kartta on vain monimutkaisempi ja kontaktikiskojen sijasta käytetään kameroita. Käsiteltävän tiedon määrä on siten tavattoman paljon suurempi kuin on-ei -tieto siitä, onko kontaktikiskossa jännite vai ei.

Automaattinen pienoisrautatie ei osaa laajentaa itseään. Google-auto ei selviä tilanteesta, jota sen kartta ei sisällä. Ja osa niistä tilanteista on sellaisia, ettei niitä vain ole osattu ohjelmoida, vaikka tiedetään, että ne ovat olemassa. Kuten sade.

Antero
 
Minusta artikkelin tärkein viesti on lopussa oleva arvio ”tekoälyn” vaikeudesta. Sikäli kun osaan tulkita, kysymys on nykyisenkaltaisten tietokoneiden perusideasta, joka poikkeaa olennaisesti eläimen (ja ihmisen) aivoista. Tietokonen perusidea on pettämätön ahkeruus tehdä sitä, mitä sille on opetettu ja mitä tiedoksi annettu. Mutta toisin kuin aivot, nykyaikainen tietokone ei kykene kirjoittamaan koodia itse itselleen ja keräämään ulkopuoleltaan sitten uutta tietoa sen mukaan, mitä itse kirjoitettu uusi koodi tarvitsee. Tietokoneelta puuttuu luovuus, jonka ansiosta ihminen ja eläin selviävät tilanteista, joita ne eivät ole koskaan kohdanneet ja joihin ei ole ennalta valmista ratkaisua.

Yksi osa problematiikkaa on, että maallikon voi olla vaikea hahmottaa asioita, jotka ovat tietokoneelle helppoja ja mitkä vaikeita ellei suorastaan mahdottomia... esim. http://xkcd.com/1425/.

Tyypillisesti asioiden tunnistaminen kuvadatasta on ihmiselle helppoa mutta tietokoneelle tuskaisen väännön takana. Ilmeisesti robottiautojen kehittäjät ovat vakavissaan sitä mieltä, että autojen ei tarvitsisi edes osata tunnistaa "näkemiään" liikennemerkkejä (todella vaikeaa) vaan niiden olemassaolon voisi vain tarkistaa tietokannasta (helppoa).

Liikenne on ympäristö, jossa tarvitaan luovuutta. On kyettävä havainnoimaan mitä ympärillä on ja on kyettävä tulkitsemaan havainnot ja luomaan havaintojen edellyttämä toimimta, jota ei ehkä koskaan ennen ole tehty. Google-auto ei toimi tällä periaatteella, vaan sille syötetyllä ”kartalla”, joka sisältää vain sellaisia asioita, joihin on ennalta suunniteltu toiminta.

Luovuutta tarvitaan, mutta ongelmat taitavat olla vielä syvemmällä. Luovuus ei paljon auta, jos tietokone ei osaa tulkita kuvadataa edes sen vertaa, että osaisi mitenkään järkevästi jäsentää edessään avautuvaa liikennenäkymää.
 
Tyypillisesti asioiden tunnistaminen kuvadatasta on ihmiselle helppoa mutta tietokoneelle tuskaisen väännön takana. Ilmeisesti robottiautojen kehittäjät ovat vakavissaan sitä mieltä, että autojen ei tarvitsisi edes osata tunnistaa "näkemiään" liikennemerkkejä (todella vaikeaa) vaan niiden olemassaolon voisi vain tarkistaa tietokannasta (helppoa).

Luovuutta tarvitaan, mutta ongelmat taitavat olla vielä syvemmällä. Luovuus ei paljon auta, jos tietokone ei osaa tulkita kuvadataa edes sen vertaa, että osaisi mitenkään järkevästi jäsentää edessään avautuvaa liikennenäkymää.

Kuvadatan käsittely on kyllä 10 vuoden aikana ottanut huikeita edistysaskeleita. 10 vuotta sitten esimerkiksi ihmisen kasvojen tunnistus oli tietokoneelle vaativaa. Nykyään tietokone tunnistaa ihmiset väkijoukosta vaivatta lennossa. Liikennemerkkien tunnistus on tuohon verrattuna ihan triviaaliteknikkaa. Robottiauto hakee liikennemerkit karttatietokannasta, koska se on luotettavampi tapa pitää yllä liikenteen ohjaustietoa, ei siksi että liikennemerkkien tunnistus olisi tietokoneelle vaikeaa.

Toki liikennenäkymän jäsentämisessä on vielä paljon kehitettävää, mutta liikennemerkit eivät ole varsinainen ongelma. Robottiautojen suurin haaste ei ole enää nykyään liikennenäkymän jäsentäminen sinänsä, vaan liikennenäkymän jäsentäminen erittäin virheettömästi, myös hankamammissa oloissa sekä tarvittavan laitteiston ja liikenneinfran kustannukset.

Robottiauton konsepti toimii jo. Nyt on enää kyse siitä, kuinka nopeasti saadaan aikaan ehkä 100-kertainen havaintojen ja reaktioiden luotettavuuden parannus eli kuinka saadaan robottiauto tekemään riittävän vähän virheitä ja kuinka nopeasti robottiauton ja niiden vaatiman liikenneinfran kustannukset tipahtavat.
 
Viimeksi muokattu:
Ei voi mitään, mutta automaattiautoista tulee väistämättä mieleen teollisuuden yritykset kehittää keinohajuaistia, jolla voisi esim. havaita syövän. Koirat ovat pystyneet samaan jo vuosikymmeniä.

Näen toki taloudellisen motiivin, mutta rahaa ei robottiautoilla tulla tekemään ilman törkeää lainsäädännöllistä lobbausta, joka johtaa taas ihmisten valinnanvapauden karsimiseen. Ei saa käyttää koiria, eikä saa ajaa autoa. Paremman maailman puolesta!
 
Car pooling -kaistapassit olisivat nyt joku askel siihen että yksi 5 hengen kulkuneuvo kuljettaisi enemmänkin kuin 1 ihmisen kerrallaan.
 
Kuvadatan käsittely on kyllä 10 vuoden aikana ottanut huikeita edistysaskeleita. 10 vuotta sitten esimerkiksi ihmisen kasvojen tunnistus oli tietokoneelle vaativaa. Nykyään tietokone tunnistaa ihmiset väkijoukosta vaivatta lennossa. Liikennemerkkien tunnistus on tuohon verrattuna ihan triviaaliteknikkaa. Robottiauto hakee liikennemerkit karttatietokannasta, koska se on luotettavampi tapa pitää yllä liikenteen ohjaustietoa, ei siksi että liikennemerkkien tunnistus olisi tietokoneelle vaikeaa.

Kasvojentunnistus on oikeastaan hyvä esimerkki, kuinka tietokoneet voi runsain resurssein saada oppimaan yhden, sittenkin varsin kapea-alaisen tehtävän, joka ihmisille on helppoa. Syystä tai toisesta mm. Kiinan hallitus on käsittääkseni ollut aktiivisena rahoittajana... Toisin kuin liikenteessä, kasvojentunnistuksessa ei ole tarpeen päästä edes lähelle 100% toimintavarmuutta. Passintarkastuksessakin tietokone voi todeta, että "Sori, ei onnistu. Valitse manuaalinen linja". Automaattiauto ei kertakaikkiaan voi todeta, että "Sori, en ymmärrä liikennenäkymää, ota ohjat, mielellään nyt heti".

Toki liikennenäkymän jäsentämisessä on vielä paljon kehitettävää, mutta liikennemerkit eivät ole varsinainen ongelma. Robottiautojen suurin haaste ei ole enää nykyään liikennenäkymän jäsentäminen sinänsä, vaan liikennenäkymän jäsentäminen erittäin virheettömästi, myös hankamammissa oloissa sekä tarvittavan laitteiston ja liikenneinfran kustannukset.

Robottiauton konsepti toimii jo. Nyt on enää kyse siitä, kuinka nopeasti saadaan aikaan ehkä 100-kertainen havaintojen ja reaktioiden luotettavuuden parannus eli kuinka saadaan robottiauto tekemään riittävän vähän virheitä ja kuinka nopeasti robottiauton ja niiden vaatiman liikenneinfran kustannukset tipahtavat.

Millaista konkreettista näyttöä robottiautojen konseptin toimivuudesta oikein on, jos jätetään myyjien mainospuheet ja poliitikoiden lupaukset ennen vaaleja ym. omaan arvoonsa? Itsekin myönnät juuri tuossa edellä, että robottiautojen konsepti ei ole lähelläkään toimivaa missään käytännön liikenneympäristössä, käytännön oloissa. Ei ihmisillekään kovin paljon satu vakavia virheitä hyvissä oloissa vaan pelti kolisee huonoissa oloissa.
 
Millaista konkreettista näyttöä robottiautojen konseptin toimivuudesta oikein on, jos jätetään myyjien mainospuheet ja poliitikoiden lupaukset ennen vaaleja ym. omaan arvoonsa? Itsekin myönnät juuri tuossa edellä, että robottiautojen konsepti ei ole lähelläkään toimivaa missään käytännön liikenneympäristössä, käytännön oloissa. Ei ihmisillekään kovin paljon satu vakavia virheitä hyvissä oloissa vaan pelti kolisee huonoissa oloissa.

Robottiautojen konseptin toimivuuden on osoittanut Google-auto ja suuri määrä muita yleensä vielä ei-kaupallisia esimerkkejä. Toki ensimmäiset kaupalliset ja sotilaalliset tuotteet ovat kyllä juuri tulossa markkinoille, joitain on jo yritetty myydäkin, toki alkeellisina, hitaina ja rajatulla alueella toimivina versioina.

Kyse on vähän samasta tilanteesta kuin mobiili-internetillä oli joskus vuonna 1998-1999, eri sovelluksia pystyttiin rakentamaan konseptitasolla, mutta oikeastaan mitään aidosti kaupallisesti käytettävää ei tullut kuitenkaan uunista ulos ennen 2000 luvun loppua. Se johtui siitä, että mobiilidatasiirto oli toivottoman huonoa, näytöt huonoja, prosessorit hitaita ja softa alkeellista. Sen jälkeen sitten kehitettiin tekniikkaa ja saatiin vuosikymmen myöhemmin tuotteet massamarkkinoille.

Matka ensimmäisistä toimivista protoista massatuotantoon ei toki ole robottiautolla salamannopea, koska ihmisten joukossa toimivan järjestelmän luotettavuusvaatimus on niin korkea. Kuitenkin tieliikenteessä on käytännössä aika rajallinen määrä mahdollisia tapahtumiatyyppejä ja toki tarvittava järjestelmä on monimutkainen, mutta todellisia showstoppereita ei näytä olevan, kyse on enää vaan järjestelmien hiomisesta ja kehittämisestä sekä tuotteen hinnan tipauttamisesta.

Oikeastaan samalla on kyse myös uuden teollisuuden ja teknologia-alan, liikkuvien robottien teollisuuden ja tekniikan kehittymisestä. Sama tekninen tilanne, kuin nyt roboteilla, on nähty niin monta kertaa aikaisemmin, ensin uusi tekniikka näyttää niin heikolta, että skeptisimmät pitävät tekniikkaa hyödyttömänä tai mahdottomana saada toimimaan ja sitten yhtenä kauniina päivänä laitteet vyöryvät koteihin tai tässä tapauksessa teille.
 
Millaista konkreettista näyttöä robottiautojen konseptin toimivuudesta oikein on, jos jätetään myyjien mainospuheet ja poliitikoiden lupaukset ennen vaaleja ym. omaan arvoonsa?
Oikeastaan paras näkemys tilanteesta on nimenomaan myyjillä, kun tarkoitetaan autojen valmistajia. Valmistajat ymppäävät autohin mielellään kaikenlaista kaistavahtia ja pysäköintirobottia. Mutta valmistajilla ei ole vähäisintäkään halua ottaa vastuuta ihmishengistä eikä pienemmistäkään onnettomuuksista. Valmistajat korostavat, että kaikki tarjottavat laitteet ovat vain apuvälineitä siihen, että kuljettaja ajaa ja on vastuussa.

Autovalmistajat pitävät hyvänä tukena omalle näkemykselleen Googlen autoa. Se siis on paras todiste siitä, että autoa ajakoon ihminen, joka voi ottaa vastuun siitä, mitä auton kanssa tapahtuu. Googlen auto todistaa, että robottiauton konsepti ei ole lähelläkään toimivaa.

Ja ongelmat siis ovat vielä konseptitasolla. Googleauton karttakonseptilla ei voida mennä tuntemattomaan maastoon, kuten voi mennä hevosen kyydillä. Ei siis tiedetä, miten Googleauto saataisiin toimimaan hevosen tasolla tai mikä olisi jokin toinen toimiva lähtökohta kuin hevosen tai ihmisen näkö, muisti ja kognitiiviset kyvyt.

Antero
 
Ja ongelmat siis ovat vielä konseptitasolla. Googleauton karttakonseptilla ei voida mennä tuntemattomaan maastoon, kuten voi mennä hevosen kyydillä. Ei siis tiedetä, miten Googleauto saataisiin toimimaan hevosen tasolla tai mikä olisi jokin toinen toimiva lähtökohta kuin hevosen tai ihmisen näkö, muisti ja kognitiiviset kyvyt.

Toki Google-auto tarvitsee kartan, tien ja tieympäristön. Tiettyjä reunaehtoja on ja robottiautojen luotettavuus ei ole vielä riittävän hyvä massamarkkinoille. Konseptin toimivuus on eri asia kuin valmius massatuotantoon.

Vertausta hevosen näöstä, muistista ja kognitiivisista kyvyistä en oikein ymmärrä ja epäilen, että et ole ollut paljonkaan hevosten kanssa tekemisissä. Oman hevoskokemukseni perusteella olen vahvasti sitä mieltä, että jos hevoselle näyttää karttaa Golden Gate sillan itäpäässä ja osoittaa kartalta Google Headquarterisia Silicon Valleyssä sekä läiskäyttää vauhtia takamukselle, hevonen löytyy paljon todennäköisemmin ruohoa syömästä läheisestä puistosta tai loukkaantuneena autoon törmänneenä kuin kartalta osoitetusta määränpäästä eikä tulos paljon parane vaikka miten yrittää hevosta opettaa. Google auto taas on selvinnyt tuosta matkasta, tehtävästä, johon hevonen ei koskaan pysty, monta kertaa ihmisen käden koskematta.

Jos halutaan verrata nykyistä robottiautotekniikkaa aikuiseen ihmiseen, vilkkaan ekaluokkalaisen lapsen kyvyt auton ratissa ovat minusta parempi vertailukohta. Kyllä jo tuonikäinen lapsi pystyisi periaatteessa autoa ajamaan tuttuja reittejä, mutta kyvyt eivät vielä läheskään riitä hyväksyttävän turvalliseen auton kuljettamiseen muun liikenteen joukossa. Sattuu ja tapahtuu liikaa vahinkoja, joskus eksytään ja oudoissa tilanteissa menee sormi suuhun.
 
Viimeksi muokattu:
Robottiautojen konseptin toimivuuden on osoittanut Google-auto ja suuri määrä muita yleensä vielä ei-kaupallisia esimerkkejä. Toki ensimmäiset kaupalliset ja sotilaalliset tuotteet ovat kyllä juuri tulossa markkinoille, joitain on jo yritetty myydäkin, toki alkeellisina, hitaina ja rajatulla alueella toimivina versioina.

Minusta Google-auto on lähinnä tekninen "gimmick" eikä mikään vakavastiotettava osoitus robottiautojen konseptin toimivuudesta. Toki se on kiinnostava testialusta, mutta kaupallisilla toimijoilla on intresseissään lähinnä kertoa siitä mikä toimii ja jättää ongelmat vähemmälle. Minusta fataaleja puutteita on mm. auton kyvyttömyys reagoida dynaamisiin muutoksiin liikenneympäristössä kuten muuttuneisiin liikennevalojärjestelyihin tai edes pysähtymismerkkiä tienposkessa näyttävään poliisiin. Yleisemmin, auto ei osaa mitään, mitä sille ei ole nimenomaisesti opetettu.

Ylipäänsä ongelmana on, että robottiautojen todellisista kyvyistä ja puutteista on olemassa erittäin vähän riippumatonta tieteellistä tutkimusta.

Kyse on vähän samasta tilanteesta kuin mobiili-internetillä oli joskus vuonna 1998-1999, eri sovelluksia pystyttiin rakentamaan konseptitasolla, mutta oikeastaan mitään aidosti kaupallisesti käytettävää ei tullut kuitenkaan uunista ulos ennen 2000 luvun loppua. Se johtui siitä, että mobiilidatasiirto oli toivottoman huonoa, näytöt huonoja, prosessorit hitaita ja softa alkeellista. Sen jälkeen sitten kehitettiin tekniikkaa ja saatiin vuosikymmen myöhemmin tuotteet massamarkkinoille.

Vertailukohtasi on aivan pihalla. Mobiili-internet kuten koko internet ylipäänsä on aivan tavanomaista tietotekniikan peruskauraa, johon ei liity mitään periaatteellisessti haastavaa. Kyse on ja on ollut vain raudan ja tiedonsiirtokapasiteetin mielekkäästä hyödyntämisestä. Parempi vertailukohta robottiautolle on nämä Space Odyssey 2001 -tyyppiset odotukset ihmisenkaltaisesta tietokoneiden älykkyydestä, jota tieteiskirjailijoiden innokkaasta hypetyksestä huolimatta ei ole vieläkään näkynyt eikä kuulunut. En usko, että robottiautojen ongelmat ovat ylipäänsä ratkaistavissa perinteisellä algoritmipohjaisella tietotekniikalla, vaan ensin pitäisi saada HAL toimivaksi. Miten roboauto arvioi, minkä näköisen liftarin voi poimia kyytiin ja milloin on parempi vain painaa kaasua?

Toinen asia sitten on nämä luotettavuusvaatimukset. Jos nettisovellus ei toimi tai kaatuu, sen on lähinnä kiusallista, mutta robottiauton virhe asettaa heti ihmishenkiä vaaraan. Tieiikenteessä aivan normaalin toiminnan ja täystuhon välillä on monesti vain hiuksenhieno ero. Vikatilanteessa ei välttämättä ole mahdollisuutta minkäänlaisiin korjaaviin toimenpiteisiin. Mielekkäitä malleja suunnitteluperiaatteiksi pitäisi ruveta etsimään Facebook-tekniikan sijasta esim. ilmailun ja ydintekniikan järjestelmistä.

Matka ensimmäisistä toimivista protoista massatuotantoon ei toki ole robottiautolla salamannopea, koska ihmisten joukossa toimivan järjestelmän luotettavuusvaatimus on niin korkea. Kuitenkin tieliikenteessä on käytännössä aika rajallinen määrä mahdollisia tapahtumiatyyppejä ja toki tarvittava järjestelmä on monimutkainen, mutta todellisia showstoppereita ei näytä olevan, kyse on enää vaan järjestelmien hiomisesta ja kehittämisestä sekä tuotteen hinnan tipauttamisesta.

On perin varhaista väittää, etteikö showstoppereita olisi. En usko, että järjestelmien monimutkaistaminen on ratkaisu vaan siitä seuraa lähinnä se, että validointi tulee mahdottomaksi. Olen täysin eri mieltä tuosta "rajallisesta määrästä tapahtumatyyppejä". Erilaisia tapahtumaskenaarioita on loppumaton määrä ja ne voivat esiintyä missä tahansa ja missä tahansa oloissa. Väitänpä, että ihmiskuljettajillekin onnettomuudet sattuvat ennemmin odottamattomien yhteensattumien summana kuin yksittäisen virheen vuoksi.

Googleauton karttakonseptilla ei voida mennä tuntemattomaan maastoon, kuten voi mennä hevosen kyydillä. Ei siis tiedetä, miten Googleauto saataisiin toimimaan hevosen tasolla tai mikä olisi jokin toinen toimiva lähtökohta kuin hevosen tai ihmisen näkö, muisti ja kognitiiviset kyvyt.

Hevoskärryt ovat kuulemma olleet perin käteviä aikoinaan: isäntä on voinut ajella alkuillasta kapakkaan, ja kotimatkalla on voinut ottaa torkut kun Polle on hyvin osannut reitin takaisin kotiin.
 
Hevoskärryt ovat kuulemma olleet perin käteviä aikoinaan: isäntä on voinut ajella alkuillasta kapakkaan, ja kotimatkalla on voinut ottaa torkut kun Polle on hyvin osannut reitin takaisin kotiin.
Juuri näin. Tätä voi tietenkin verrata siihen, että Googleauto osaa ajaa jonkin sille opetetun matkan. Onhan hevonenkin oppinut matkan kapakasta kotiin. Eli ollaanko tasoissa? Ei olla, sillä hevonen tietää, minne se on menossa, ja jos matkalla tulee jotain odottamatonta, se kykenee reagoimaan siihen. Googleauto ei osaa muuta kuin pysähtyä. Eikä tässä erossa ole kyse pelkästään uudelleenreitityksestä, mihin pystyy ilmainen navigaattoriohjelma. Vaan siitä, miten uudelleenreititys toteutuu. Hevonen pystyy kiertämään sellaisen, mikä ei ole sille tuttua, Googleauto ei.

Hevonen on myös parempi reitillä, joka ei ole ennalta opetettu. Hevonen osaa edetä itsenäisesti tuntemattomassakin maastossa, kun ratsastaja vain osoittaa sillee suunnan. Koska hevonen kykenee tunnistamaan ympäristönsä ja toimimaan havaihtojensa mukaisesti. Hevonen on tehty menestymään ympäristössä, Googleautolle pitää tehdä ympäristö, joka menestyy Googleauton kanssa. Tässä on keskeinen ja perustava konseptuaalinen ero hevosen ja Googleauton välillä. Ja selitys sille, miksi Googleauton konseptin kehittäminen on turhaa, jos tavoitellaan itsenäisesti kulkevaa autoa.

Antero
 
Takaisin
Ylös