Nykyajan uusien startup-komeettojen hupparihörhöt saattavatkin ehtiä laittaa kokonaisen teollisuudenalan pakan uusiksi ennen kuin vanhat jätit ehtivät edes päättää version vaihdosta tai viranomaiset saada aikaan muistioehdotuksen hallinnollisten määräysten muutoksesta.
Näin on tosiaan tapahtunut joillain aloilla. Mutta onko kovassa teknologiassa? Robottiautoja ei valmisteta jakamalla koodia internetissä. Vanhojen rakenteiden jäykkyys on esteenä autojen ja kulkuvälineiden kehitykselle ylipäätään. Autoteollisuus ei saa aikaiseksi edes sähköautoja! Elektroniikka on kyllä tullut autoihin, mutta se palvelee kaikenlaista nippelinappelia. Auto on periaatteessa aivan sama laite kuin 100 vuotta sitten Henry Fordin keksiessä liukuhihnatuotannon.
Itse muistan pari vastaavaa hehkutusta vuosikymmenten takaa. Atomivoima oli 1960-luvulla kova juttu, joka ihan kohta tekee sähköstä ilmaista. Koska muutaman kilon uraanipalasta, joka ei paljoa maksanut, saatiin sähköä Helsingille vuosiksi. Ihan totta tuo on nykyään, kun ydinvoimalat ovat olleet kaupallisessa tuotannossa jo niin, että vanhimpia puretaan. Siis se uraanin halpuus. Mutta kun uraanin sähköksi muuttava voimalaitos maksaa hunajaa vielä senkin jälkeen, kun se on lakannut toimimasta. Sähkö ei edelleenkään ole ilmaista, eikä ilmaiseksi tule, sen myöntävät jo ihan kaikki.
Paperi oli katoamassa maailmasta tarpeettomana seuraavalla vuosikymmenellä. Koska kaikki paikat täyttyvät tietokoneilla. Niin kävi, montakohan joka kodissa on? Taatusti Suomessa enemmän kuin ihmisiä. Ja silti kaikki paikat ovat edelleen täynnä myös paperia, jota halutaan niin paljon, ettei Suomen paperiteollisuus ole enää aikoihin ollut missään merkityksessä maailmanmarkkinoilla. Ei tietotekniikan ”juttu” ollutkaan se, mihin käytetään paperia. Maailmasta on kadonnut filmi, äänilevyt, valintalevypuhelimet, kirjoituskoneet, teleksit ja faksit. Mainitakseni niitä asioita, joita 1970-luvulla oli. Jotain on ehtinyt tulla ja mennä sen jälkeen, kuten videokamerat ja -nauhurit ja CD-levyt.
Robottiautot eivät ole kiinni teknologiasta. Yksi Googleauto toimii – ainakin ikikesässä, ilman lunta ja jäätä, sen verran kuin yksi maailman sadoista miljoonista autoista ehtii tilastollisesti ajella – ja sarjatuotantonakin niitä voitaisiin epäilemättä tehdä. Mutta kuka arvaa, mikä tulevaisuuden arvauksista menee pieleen ja mikä on se asia, jota kukaan ei osannut arvata?
Sähköposti ei tarvitse kirjekuorta ja paperia sen sisällä, ei posteljoonia kantajaksi. Kumminkin moni ihminen pränttää sähköpostin paperille jopa ennen sen lukemista. Ja hävittää sitten sähköpostin, koska tietokoneen postilaatikossa ei ole tilaa. Kirjahyllyssä ilmeisesti on paperille tilaa loputtomasti. Eli mitä, jos ihmiset eivät halua robottiautoa? Kellään robottiautoasialla olevalla ei ole tietääkseni käynyt tämä mielessä.
Riskien kanssa pohditaan sitä, osaako robottiauto olla ajamatta kolaria. En epäile sitä hetkeäkään. Mutta sitä epäilen, miten onnistuu hoitaa se, että robottiauto tekee varmasti ja aina sitä, mitä sen suunniteltiin tekevän. Eihän tietokoneenkaan ongelma ole se, osaako se laskea oikein ja laittaa videon bitit järjestykseen liikkuvaksi kuvaksi. Vaan virukset, tahallaan tehty tihutyö. Tai ohjelmabugit, vahingossa syntynyt tihutyö. Antaisitko elämäsi Microsoftin tai Applen varaan? Minä en. Siksi moni pelkää lentämistä.
Robottiauton kyydissä oleminen on sama asia kuin taksin penkki. Eilen uutisissa nuori mies kehui rakastavansa autoja niin paljon, että tykkä pestä niitä työkseen. Cruisaajat eivät aja taksilla. Eivät myöskään ne keski-iän ylittäneet miehet, joille auto ei riitä, vaan ostetaan kesäksi moottoripyörä. Jos perinteinen auto kielletään samalla tavalla kuin analoginen televisio, mitä jos suurin osa kansasta valitsee ennemmin joukkoliikenteen kuin robottiauton? Tai Segwayn. Tai elävän hevosen. Tai sen välineen, jota vielä ei ole keksitty ja esitelty. Tai asuinpaikan, jossa ei tarvi kuin kävellä.
Nuoriso ei enää pariin vuoteen ole odotellut HD-lähetyksiä analogitelkkarin seuraajaksi. HD on ollut jo pitkään netissä. TV ja sen valmiiksi valikoitu ja ajastettu sisältö ei enää kiinnosta. Uskoiko joku tähän, kun puhuttiin HD-telkkarista 10–15 vuotta sitten, ja digitelkkarin mahdollisuuksista katsojan valita itse kamera – siis tehdä lähetyksen ohjaajan duuni.
Minun mielestäni ei pidä olla teknologiavetoinen ja uskoa teknologiaan. Ihminen ei ole teknologiaa, mutta ihminen valitsee, mikä teknologia sille kelpaa. Siksi en innostu robottiliikennevisioista, jotka eivät lähde ihmisen tarpeista ja mielihaluista, vaan tekniikan mahdollisuuksista.
Antero