Antero Alku
Tunnistettu jäsen
- Liittynyt
- 28 Kesäkuu 2005
- Viestit
- 7,552
Olen kyllä sitä mieltä, että Marjaradan perimmäinen tarkoitus on Marja-Vantaan alueen rakentaminen. Koko rataidea on aikanaan syntynyt siitä, ja lentokentän yhteys on (kuten Kouvo kirjoitit) vain porkkana saada valtio maksamaan tuo rata. Pelkkänä Kivistöön päättyvänä Martinlaakson radan jatkeena kun kyse ei ole valtakunnalliseta vaan puhtaasti yhden kaupungin sisäisestä radasta. Tosin se osuus syntyy nykyisen kustannusarvion mukaisella Vantaan kaupungin euromääräisellä rahoitusosuudella.Koko kehäradan perinmäinen tarkoitushan on yhdistää Helsingin keskusta lentokenttään raiteilla. Kaikki muut perustelut ovat enemmän tai vähemmän keinotekoisia, joilla Vantaa yrittää vyöryttää sisäisen liikenteensä valtion maksettavaksi.
Olen aivan samaa mieltä, ja haluaisinkin nähdä kunnolla tehdyn selvityksen lentokentän matkustajavirroista vertailtuna Marjarata vastaa päärata kentän kautta. Minusta siltarumpupolitiikka ei ole oikein, ja se koskee myös pääkaupunkiseutua.Lentoasemalle on taas perusteltu liikennetarve joka paikasta muualta Suomesta ja päivittäiset liikennevirrat ovat ihan omaa luokkaansa. Minusta tässä menee taas puurot ja vellit sekaisin, eli paikallinen omaan napaan tuijottaminen ja valtakunnantason hyötyjen punnitseminen. Mikä ei sinänsä ole uutta. Tätähän tapahtuu jatkuvasti Helsingin seudun paikallispolitiikassa. Silloin jos sitä tapahtuu muualla Suomessa, kyseessä on aina "härski kotiinpäinveto", mutta Helsingissä sitä perustellaan "käytännöllisyydellä" tai "maan kasvumoottorin elinvoimalla".
Mutta tällaistahan politiikka on. Marjaradan voi nähdä myös pääkaupunkiseudun sisäisenä lehmäkauppana. Helsinki haluaa metronsa Espooseen ja on onnistunut taivuttamaan Espoon siihen. Siinä pelissä Vantaa on jäänyt tietenkin kolmanneksi pyöräksi nuolemaan näppejään. Joten se voi saada hyvitykseksi Marjaradan. Ja kun se ei ole pois Helsingin tai Espoon rahoista, niin sopiihan se.
Mutta jos seudun liikennehankkeita arvioitaisiinkin rehellisesti kokonaisuutena niin, että jaetaan rahaa samasta säkistä, tilanne olisi aivan toinen. Ja vielä enemmän se muuttuisi, jos noudatettaisiin hyötyjä maksaa -periaatetta. Kun maanomistajat maksaisivat osuutensa heitä hyödyttävistä liikennehankkeista, niin alkaisi kummasti kiinnostaa tehokkaat ja halvat järjestelmät. Nythän pelataan toisten rahoilla.
Joukkoliikenteelle tämä maksimaalisen rahan käytön politiikka on valitettavasti tuhoisaa. Nämä hankkeet ovat kuin lahja autopuolueelle. Espoon ja Vantaan metrot tulevat maksamaan yhteensä noin 1500 miljoonaa, ja tätä tullaa käyttämään perusteluna keskustatunnelille, uusille kehäteille, vanhojen levennyksille ja tunneloinneille jne. Ja lisäksi vielä todetaan, että kun nyt joukkoliikenteeseen on pantu näin paljon rahaa, sen on riitettävä ja muuta ei tipu. Lopputuloksena seudun liikenne jatkaa kasvamistaan autoiluna, koska nämä megahankkeet eivät palvele seudun kasvun mukanaan tuomaa liikennettä. Se, että Marja-Vantaalta pääsee junalla Helsinkiin ei riitä, sillä eivät alueen uusien asukkaiden kaikki työpaikat ole Rautatieasemalla.
Lentokentän liikenteen Janihyvärinen jo käsitteli ansiokkaasti.
Antero