kouvo
Suljettu tunnus
- Liittynyt
- 28 Helmikuu 2007
- Viestit
- 1,250
Minun analyysini mukaan realistisimmat vaihtoehdot ovat liitosalueen raitioteiden jatko ja olemassa olevan rautatieradan saneeraus. Niillä on paras hinnan ja hyötyjen suhde, enkä tarkoita aikahyötyjä, vaan yhdyskuntarakenteellisia hyötyjä ja palveluhyötyjä.
Raitiotie saattaa olla liitosalueen ratkaisu, mutta ei Porvoon. Kustannustaso tässä Porvoon ratikkainvestoinnissa on itseasiassa täysin epäolennainen seikka, koska se on jokatapauksessa liian korkea, kun sitä verrataan siihen että nykyinen bussijärjestelmä palvelee huomattavasti paremmin väliä Porvoo-hki kuin ratikka palvelisi.
Se, että olemassa olevaa rautatietä ei ole otettu käyttöön ainakin Nikkilään asti (huomattavan edullinen investointi raideliikennehankkeeksi), kertonee jotain siitä missä yhdyskuntarakenteelliset painopistealueet ovat ja mihin suuntaan kehitystä halutaan ohjata.
Mahdollisimman suora uusi raskasraide H:ki–Porvoo -väliä moottoritietä ajavien bussien korvaajaksi on minusta epärealistinen. Sen sijaan toinen tilanne syntyy sitten, jos tällainen rata tehdään rahti- ja kaukojunaliikenteen tarpeisiin. Silloin usean sadan miljoonan rakentamiskustannus ei rasita muutamaan sataan päivittäiseen matkaan jäävää motariliikennettä.
Itse en usko, että lähitulevaisuudessa tätä voidaan perustella kauko- tai rahtiliikenteen tarpeilla. Virheellisesti linjattu oikorata on kuitenkin liian päällekäinen kaukoliikenteen tarpeisiin ja rahtiliikenteen siirtymisestä uusille nopeammille, mutta kalliimmalla liikennöitäville radoille antaa nykyinen "oikorata" myös varsin valaisevan esimerkin. Todelliset perustelut Porvoon ja helsingin väliselle raskasraiteelle on löydettävissä (tai sitten ei) nimenomaan lähiliikenteestä.
Kaikki matkakohteet eivät enää ole Helsingin keskustassa, vaan liitosalueelta on päästävä muuallekin kuin yhden metro- tai junaradan päähän. Keskustan kautta kiertäminen ei toimi nykyäänkään, vaan oikaistaan omilla autoilla ruuhkauttamaan kehäteitä. Liitosalueen ratikka ei ole yksi linja, vaan useita linjoja eli osa seudullista verkkoa – joka tosin rakentunee ensin liitosalueelle kuin emäseudulle.
Toisaalta matkustajavirrat verkon äärialueilla olisivat niin ohuita, että mitään kattavia suoria poikittaisyhteyksiä ei voitaisi ratikallakaan tarjota. Toimivien solmupisteiden järjestäminen (tyyliin Itäkeskus, jos siitä nyt saataisiin toimiva) on jatkossa entistäkin tärkeämpää.
Toinen mutta on siinä, ettei liitosalue voi jäädä odottamaan kymmeniä vuosia radanrakennuspäätöksiä. Joukkoliikenteen on toimittava alusta alkaen, jos halutaan ihmisten sitä käyttävän. Liitosalueella ei tehdä samaa virhettä kuin Itä-Helsingissä ennen metroa ja Espoossa ylipäätään. Tämä ymmäretään ainakin KSV:ssä. Ja toivottavasti myös HSL:ssä, joka siten voisi irrottautua HKL:n tavasta lamauttaa joukkoliikenteen kehittäminen sillä verukkeella, että joka paikkaan on joskus tulossa metro. Voi ollakin, mutta ihmiset kulkevat ne vuosikymmenet myös ennen sitä.
Varaukset maankäyttöön raideliikennettä varten on syytä tehdä suunnitteluvaiheessa, mutta mitään tulipalokiirettähän itse kiskojen vetämisellä Ö-sundomiin ei ole. Nyt olisi nimenomaa syytä miettiä huolella mitä halutaan ihan laajemmassakin mittakaavassa, eikä rajoittaa tarkastelua vain muutaman neliökilometrin vallatulle aleelle. Kokonaisuuksien tarkastelu helsingin seudun joukkoliikenteessä ei tosin viimeaikoina ole ollut se hallitsevin trendi.