Raitioverkon keskinopeus laskenut

Ei tietenkään. On syytä selvittää tulevien ratojen vaikutukset katukuormituksiin, ja siltä pohjalta arvioida raitioliikenteen kohentamisen tarve. Tottakai raitiolinjoja pidentämällä, esim. 1/1A Oulunkylän asemalle, voi korvata bussiliikennettä.

Autojen määrän kasvun pysäyttäminen kuitenkin vaatii jokeri- ja metrotason ratkaisuja, sekä regionjunia, esim. Lohjalle, Porvooseen ja Klaukkalaan. Selkeää myös on, ettei Etelä-Tuusulaan voi tulla 30 000 asukasta jollei sinne saada noin neljää metroasemaa (kevytmetro-synteesimetro).
 
Tai autojen kohdalla autojen määrän kasvun pysäyttäminen. Ne on ratkaisuja raitioliikenteen nopeuttamiseen

Ihme horinaa. Niemelle tulevien autojen määrä ei käytännössä ole kasvanut pariin-kolmeenkymmeneen vuoteen. Kuitenkin vielä vuonna 2002 linjan 10 kierrosaika oli iltaruuhkassa 55 min, nyt 67 min.
 
Vastaus on helppo:

Toimenpiteet on esitelty raportissa:
Hyvärinen, Heidi & Myllymäki, Timo & Tuominen, Jaakko: Raitiovaunuliikenteen nopeuttamistoimenpiteet. HKL suunnitteluosaston julkaisuja S:9/97, Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston julkaisuja 1997:19.

Päätoimenpiteet ovat:
  • Kuljettajien lipunmyynnin poistaminen
  • Tiettyjen suojatieliikennevalojen poistaminen ja korvaaminen joko porrastuksella tai vilkulla
  • Joukkoliikenne-etuisuuksien painoarvon lisääminen
Selvityksen mukaan raitioliikennettä voidaan nopeuttaa vuoden 1997 (ja nykyisestä) tasosta noin 20-25%.

Tämä säästää liikennöintikuluja vastaavasti. Hanke voidaan rahoittaa sen tuottamilla liikennöintikulusäästöillä.

Ihme horinaa. Niemelle tulevien autojen määrä ei käytännössä ole kasvanut pariin-kolmeenkymmeneen vuoteen. Kuitenkin vielä vuonna 2002 linjan 10 kierrosaika oli iltaruuhkassa 55 min, nyt 67 min.

Aika mielenkiintoista vertailla nyt 14 vuoden jälkeen, mihin on päästy:
Jos oletetaan että tuo 55 min kierrosaika päti myös vuonna 1997, niin 25% aikasäästö olisi tarkoittanut 41,15 min kierrosaikaa. Ero sen ja nykypäivän ajoajan kanssa tarkoittaa, että se olisi 39% hitaampi mitä selvitys "ennusti".
Aika paljon rahaa olisi kyllä tässä voitu säästää...
Se myöskin tarkoittaa että olisin voinut päästä tämän päivän 20 min sijaan 12,5 minuttissa, jos suunnitelmat olisivat toteutuneet. Bussilla kestää tänäpäivänä 15 min. (Lähde: Reittiopas)

/Skurubisin
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Ei ole mikään ihme, että Helsingin raitiovaunujen nopeus on laskenut. Kysymys on nimittäin ennenmuuta siitä, että spåralle ei anneta sitä kunnioitusta, mikä kiskoilla kulkevalle ajoneuvolle kuuluisi.
Jos Helsinki olisi edes Tallinnan, saati Riian, Gdanskin, Varsovan, Krakovan tai jonkun muun oikeasti vahvan raitiovaunukulttuurikaupungin kaltainen, ei kenellekään tulisi mieleenkään luoda parkkipaikkoja esimerkiksi Snellun tai Korkeavuorenkadun kaltaisiin ränneihin. Suoraan sanottuna mainituissa paikoissa autoilua rajoitettaisiin oletusarvoisesti, että ainakin raitiovaunut etenisivät jouhevasti. Myös keskustan alueella kiskoille ei saisi ajaa millään muulla kuin hälytysajoneuvolla ja risteyksissä olisi aina valo-ohjaus, joka suosisi raitiovaunuja.
Tietysti verkkoa remontoitaessa voitaisiin yhdessä kohdassa ottaa tämä viimemainittu asia huomioon ja rakentaa vastaisuudessa pysäkit aina liikennevalojen eteen. Oletuspyrkimyksellä, ettei spåran ikinä tarvitse pysähtyä muusta syystä, kuin matkustajien ottamista tai jättämistä varten. Silloin mahdollisesti hiljaisemmasta etenemisnopeudesta autoihin verrattuna ei olisi varsinaista haittaa.
 
Yhtenä syynä keskinopeuden laskuun voi myös olla entistä tiheämpi vuoroväli kriittisissä risteyksissä ja pysäkeillä. Käsittääkseni vuorojen määrät ovat hiljalleen lisääntyneet mm. linja 9 myötä. Keskustan rata- ja pysäkkiverkko on vilkkaimmilta osilta niin valtavan kuormitettu, että ratikat ruuhkautuvat.

Lisäksi viime vuosikymmeninä jalankulkijoiden asemaa on parannettu. Mm. Kaivokadulle on rakennettu lisää suojateitä ja muutenkin jalankulkijoille on hiukan enemmän ylitysaikoja risteyksissä. Tämä näkyy myös raitioliikenteen hidastumisena.
 
Yhtenä syynä keskinopeuden laskuun voi myös olla entistä tiheämpi vuoroväli kriittisissä risteyksissä ja pysäkeillä. Käsittääkseni vuorojen määrät ovat hiljalleen lisääntyneet mm. linja 9 myötä. Keskustan rata- ja pysäkkiverkko on vilkkaimmilta osilta niin valtavan kuormitettu, että ratikat ruuhkautuvat.

Vuoromäärät per tunti ei sinänsä ole lisääntyneet ainakaan hankalimmilla osilla. Kaivokadulla on nyt neljä linjaa, joista kolmella on vain 10 min vuoroväli. Esim. vuonna 1996 tuosta kulkivat 2, 3, 6 ja 7, kaikki tiheämmällä vuorovälillä. Aleksilla liikenne on vähentynyt, Manskulla vuoromäärä lie jokseenkin sama, tosin 4 ja 10 kulkevat nyt harvemmin kuin esim. viisi vuotta sitten.

Vuoroja on kuitenkin liikaa, eikä aikataulusuunnittelu tue niiden peräkkäinajamisen välttämistä. Voisi varmaan perustellusti sanoa, että hitaus johtuu osittain liian suuresta vuoromäärästä ja osittain niiden sumppuuntumisesta, mutta viimeaikainen hidastuminen ei johdu noista.

Aikataulusuunnittelun osalta on odotettavissa huomattavia parannuksia tasavuorovälien myötä, sillä kun käytössä on muutama tasavuoroväli, voidaan linjat aika hyvin tahdistaa keskenään. Joka paikassa se ei tietenkään ole mahdollista, mutta varmaankin juuri pahimpia paikkoja priorisoidaan mahdollisuuksien mukaan.

Vuoromäärän osalta esimerkiksi Kaivokadulla ollaan vielä suurten haasteiden edessä. Ensi vuonna yhä suurempi osa vuoroista ajaa suoraan Simonkatua, mikä hiukan helpottanee painetta (valosuunnittelu antaa suoraan ajavien ratikoiden mennä autojen virrassa Manskun yli, kun taas kääntyvä ratikka joutuu odottamaan omaa vaihettaan ja syö risteyksestä enemmän kapasiteettia). Mutta kun liikenne Laajasalon ja Kalasataman myötä lisääntyy, kasvaa vuoromäärä Kaivokadulla ja Aleksilla olennaisesti. Sikäli onkin hyvä, että Aleksin kapasiteettia rajoittavasta Unioninkadun koukkausradasta on luovuttu. Tai virallisesti kai sitä on vain lykätty, mutta eiköhän aika korjaa tuon.

Se, että keskinopeutta äskettäin laskettiin ihan tietoisesti uusilla, hitaammilla aikatauluilla, johtuu pääosin kahdesta syystä. Toinen on se, että variotramit hajottavat vaihteita aika tehokkaasti, joten lähinnä niiden vuoksi ryhdyttiin noudattamaan kaikilla vaunuilla hyvin tiukkaa 10 km /h vaihde- ja ristikkonopeutta. Asia ratkeaisi syväuraisten vaihteiden hankinnalla, mutta siihen ei olla vieläkään menty. En tiedä, mitä selvitykselle kuuluu. Kun vaihteita on paljon, on meno hidasta. Esim. Töölön ja Vallilan hallien kohdalla tai Bulevardilla vaihteet ovat jo oikeasti hidaste.

Toinen syy on luotettavuuden parantaminen. Entiset aikataulut olivat normaalitilanteissa ihan OK, mutta pienikinliikennehäiriö sai aikaan viipeen, jota ei saanut korjattua muutoin kuin poikkeusreitillä. Eli ajetaan seiska Hesarin kautta, kun aika ei riitä Pasilassa käymiseen. Tuosta tietysti tuli kiukkuista palautetta, joten luotettavuuden parantamisen nimissä lisättiin ajoaikoja reippaasti.

Siinä vaan mentiin sitten minun mielestäni liian kauas toiseen äärilaitaan ainakin joidenkin linjojen kohdalla, mikä sitten näkyy siinä, että kuljettajat joutuvat ikään kuin pakkohidastelemaan, kun normaalioloissa normaalilla ajotyylillä oltaisiin monta minuuttia etuajassa. Sekään ei ole hyvä, mutta niinhän usein käytännössä käy, että mennään äärilaidasta toiseen.

Oikea ratkaisu olisi pitää varsinaiset sivujen ajoajat suht tiukkoina, siis sellaisina, että ne ehtii hyvin ajaa ilman vatsahaavaa, mutta matkustajalle ei tule tunnetta hidastelusta, ja sitten sitä lisäaikaa varattaisiin päätepysäkille. Silloin luotettavuus pysyy korkeana, kun poikkeusreitille ei tarvitse mennä. Tietysti sellaiset tilanteet, jossa vaunu tulee pysäkille 1-2 min luvattua myöhemmin, lisääntyvät, mutta tiheävuorovälisessä liikenteessä, jossa harva katsoo aikatauluja, se ei ole käytännössä ongelma.
 
Oikea ratkaisu olisi pitää varsinaiset sivujen ajoajat suht tiukkoina, siis sellaisina, että ne ehtii hyvin ajaa ilman vatsahaavaa, mutta matkustajalle ei tule tunnetta hidastelusta, ja sitten sitä lisäaikaa varattaisiin päätepysäkille. Silloin luotettavuus pysyy korkeana, kun poikkeusreitille ei tarvitse mennä. Tietysti sellaiset tilanteet, jossa vaunu tulee pysäkille 1-2 min luvattua myöhemmin, lisääntyvät, mutta tiheävuorovälisessä liikenteessä, jossa harva katsoo aikatauluja, se ei ole käytännössä ongelma.

Olen samaa mieltä. Nyt kun olen palannut usean vuoden jälkeen nelosen aktiivikäyttäjäksi, kulku on nykyisin kuin hidastetusta filmistä. Kävellen olisit jo perillä koskee ainakin ydinkeskustaa. Lisäksi VAROVA-valot eivät taida nopeuttaa menoa, yhtä tahmeaa on ainakin Kansallismuseon pysäkille meno kuin ennenkin. Olen lisäksi huomannut, että Munkasta päin Lasipalatsin pysäkille mentäessä VAROVA ei enää valokierron loppuvaiheessa annakaan kulkulupaa, vaikka muu liikenne vielä tähän suuntaan menisikin ja vanhan systeemin mukaan ratikka olisi vielä hyvin ehtinyt valoista.

Lisäksi kaupunki on täynnä pieniä yksityiskohtia, joista koituu helposti turha viive monellekin linjalle. Esimerkiksi eilen illalla tulin seiskalla Hagiksesta Krunikaan päin, ja Liisankadun risteykseen tultiin siten, että jo siinä seistessä Liisankadulta tulevalle liikenteelle tuli vihreä, mutta ledi vain vilkkui ivallisesti ja vuoro tuli vasta seuraavalla kerralla. Takana jonotti kolmonen ja ysi.

Tuntuu, että pienellä viilauksellakin saataisiin ihmeitä aikaan. Ja pakko onkin, jos kunnianhimoiset ratikkaliikenteen laajennussuunnitelmat toteutuvat ja halutaan, ettei koko homma kaadu.
 
Olen lisäksi huomannut, että Munkasta päin Lasipalatsin pysäkille mentäessä VAROVA ei enää valokierron loppuvaiheessa annakaan kulkulupaa, vaikka muu liikenne vielä tähän suuntaan menisikin ja vanhan systeemin mukaan ratikka olisi vielä hyvin ehtinyt valoista.


Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, Lasipalatsin tyylisissä risteyksissä VAROVA-valot vain hidastavat ratikoiden kulkua. Hekan mainitsema ongelma pätee myös toiseen suuntaan ajettaessa. Pysäkiltä ei päästä lähtemään silloin kun vaunu olisi valmis, niin kuin ennen, vaan nyt joudutaan arpomaan vieläkö vihreässä vaiheessa olisi aikaa käynnistää myös varova-ohjaus. Usein kellot alkavat jopa kilkattaa, mutta lopulta valokoje toteaakin ettei ajolupaa nyt kuitenkaan ehditä antaa.

Toivottavasti Sörnäisten VAROVA-valoja ei ole aiottu asentaa metroaseman sisäänkäynnin puoleiseen päähän pysäkkiä. Muuten tulee samanlaisia murheita kuin Lasipalatsilla. Jos VAROVA-valoja halutaan lisää, niitä pitäisi laittaa vain sellaisiin paikkoihin, joissa autokaistat eivät risteä kiskojen kanssa. Käytännössä siis pelkkiin suojatievaloihin, kuten Kansallismuseolla. Niissä ne toimivat joten kuten.
 
Toivottavasti Sörnäisten VAROVA-valoja ei ole aiottu asentaa metroaseman sisäänkäynnin puoleiseen päähän pysäkkiä. Muuten tulee samanlaisia murheita kuin Lasipalatsilla. Jos VAROVA-valoja halutaan lisää, niitä pitäisi laittaa vain sellaisiin paikkoihin, joissa autokaistat eivät risteä kiskojen kanssa. Käytännössä siis pelkkiin suojatievaloihin, kuten Kansallismuseolla. Niissä ne toimivat joten kuten.

Sörkan valot tulevat pohjoiseen risteykseen. Dunckerinkadullakin niistä on hyötyä, Uintikeskusta en ymmärrä. No, näitäkin kolmea paikkaa on odoteltu jo pari vuotta.

Kansallismuseolla tänään kellot kilkattivat iloisesti, vaikkei vaunuja näykynyt missään. No, sitten kellot hiljenivät ja kun vaunu vihdoin tuli, niin se sai taas tovin odotella valoissa, että pääsi läpi.
 
Vs: Helsingin metron "esihistoriasta"

No tästä voinemme kaikki olla yhtä mieltä.

No itse asiassa emme. Ratikoiden keskinopeus muistaakseni on nyt 12 km/h. Minusta riittäisi, jos se saataisiin nostettua 18 km/h:iin nykyisillä linjoilla. 22 km/h vaatisi todennäköisesti sellaisia ratkaisuja, että on joko kannattavampaa pistää paukut muualle, tai sitten huononnettaisiin pysäkkien saavutettavuutta.

Mutta asiaa voidaan tarkastella uudestaan, kunhan päästäisiin ensin sinne 18 km/h:iin. Se on minusta myös sellainen nopeus, että siihen pitää päästä ilman tunnelointeja tai muitakaan eritasoratkaisuja.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Vs: Helsingin metron "esihistoriasta"

Tehokkain tapa nostaa keskinopeutta on muuten pysäkkien karsiminen.

Ei muuten ole. Kaikista tehokkainta on poistaa pysäkit kokonaan. Mutta tässä oli joku pieni haittapuoli. Muistaisipa vain, mikä!

Pysäkkivälin - kunhan se ei ole kokonaisen raitiolinjan mitalta mitään kolmeasataa metriä - on aika pieni tekijä, kun palvellaan kaupungissa tai esikaupungissa. Parhaimpaan tulokseen ilman palvelun heikkenemistä päästään ihan yksinkertaisesti antamalla ratikalle mahdollisimman vapaa kulku. Tästä on keskusteltu melko paljon monessa muussa ketjussa, ja olen aika varma, että olet huomannut sen.
 
Vs: Helsingin metron "esihistoriasta"

Pysäkkivälin - kunhan se ei ole kokonaisen raitiolinjan mitalta mitään kolmeasataa metriä - on aika pieni tekijä, kun palvellaan kaupungissa tai esikaupungissa.

Raitiolinja 3B:n, Olympiaterminaali - Eläintarha, pysäkkiväli on muuten 320 metriä. Muutenkin pysäkkiväli on tärkein raitioliikenteen linjanopeuteen vaikuttava tekijä.
 
Vs: Helsingin metron "esihistoriasta"

Verkon keskinopeus ei sinänsä ole kovin kiinnostava tai oleellinen tieto. Verkko muodostuu erilaisista linjoista, joista joidenkin kohdalla nopeus on huomattavasti olennaisempi osa houkuttelevuutta kuin toisten.

Tärkeämpää onkin tutkia erikseen yhteysvälejä ja niiden (linkkien) nopeuksia, vaikkapa Lasipalatsi–Munkkiniemi tai Ooppera–Sörnäinen, sekä keskittyä parantamaan yhteysvälien luotettavuutta ja nopeutta. Samalla toisaalta hyväksytään se, että vaikkapa kolmosen ratikka nyt vaan on hidas, mutta kun sillä tehtävät matkat ovat poikkeuksellisen lyhyitä ja kantakaupungin sisäisiä, hitaus ei ole samalla tavoin haitallista kuin sellaisella linjalla, joka muodostaa yhteyden esikaupungeista keskustaan.

Jos aikataulunmukaiset keskinopeudet kiinnostavat, kannattaa hankkia kesäkuussa ilmestynyt Raitio 2/2012, jossa on taulukoitu keskinopeudet eri liikennöintiaikoina 13:lla eri yhteysvälillä. Esimerkkinä mainittakoon, että ruuhka-aikaan Lasipalatsilta Katajanokalle keskinopeus on 11,5 km/h nyt vuonna 2012 ja sunnuntaisin Lasipalatsilta Munkkiniemeen 22,0 km/h vuonna 1972. Jälkimmäinen luku on erityisen kiinnostava siitä näkökulmasta, että jotkut kuvittelevat tällaisen nopeuden olevan mahdoton ilman tunneleita tai pysäkkien poistoja.
 
Vs: Helsingin metron "esihistoriasta"

Jälkimmäinen luku on erityisen kiinnostava siitä näkökulmasta, että jotkut kuvittelevat tällaisen nopeuden olevan mahdoton ilman tunneleita tai pysäkkien poistoja.

Ei kai kukaan nyt sellaista omalla nimellään kuitenkaan kehtaisi väittää? :roll:
 
Takaisin
Ylös