Rakentamalla radan sellaiseksi, ettei kukaan halua mennä sinne autoaan särkemään.
Nurmirata on erinomainen ratkaisu. Nurmikolle ei autoilijat yleensä uskalla mennä, se voi olla pehmeä ja auto tulee likaiseksi kun pyörä ruopii multaa.
Avorata estää autoilijat myöskin tehokkaasti. Poikkeuksia lukuun ottamatta autoilijat ymmärtävät, että auto menee rikki, kun kisko raapii pohjaa ja ratapölkyt rynkyttävät. Keski-Euroopassa avoratataa käytetään paljon ihan pienissäkin paikoissa. Kaupunkikuvasyistä avorata voidaan maisemoida sepelillä, vaikka valkoisin kivin. Ei sellaiseenkaan autoilija uskalla mennä.
Budapestissä ja Riikassa olen nähnyt käytettävän betoni- tai kivipalloja, siis sellaisia jalkapallon kokoisia. Ne upotetaan riittävän tihein välein raiteen ja ajokaistan väliin. Yli voi ajaa vaikka hälytysajoneuvolla, kun ajaa hiljaa. Mutta kiireinen autoilija ei aja hiljaa, joten auto menee rikki. Tosin näin Riikassa, miten tällaisin suurin kivin kivettyä raidetta ajoi henkilöauto pitkän pätkän. Ihmettelen kyllä, kauanko auto sellaista käyttöä kestää. Villiä oli meno, mutta onhan niitä viisaita autoilijoita, jotka ajavat rautatiellekin oikaistakseen matkaansa.
Meikäläiseen tapaan ratikan rata voi olla päällystettykin, jos se on tarpeen jostain syystä. Tällaiselle osuudelle pääsyn estää helposti muutaman kymmenen sentin poikittainen ura. Kiskot menevät siitä läpi ongelmitta, mutta auto tipahtaa uraan ja jää siihen. Sekä menee todennäköisesti rikki.
Jos estosta halutaan tehdä kallis ja monimutkainen sekä helosti vikaantuva, on käytettävissä mekaanisia portteja tai katupinnasta nousevia lippoja tai tolppia. Ne avautuvat, kun tulee ratikka tai viranomainen, jolla on jokin avainlaite.
Näitä kaikkia olen maailmalla nähnyt ja kuvatkin on, jos usko horjuu.
Antero