Vs: Savonlinja-yhtiöt
Jos itse lähden Meilahdesta Tampereelle, on aika lailla yhdentekevää, nousenko bussiin Ruskeasuolta vai junaan bussi- tai spårayhteyden takaa steissiltä tai parinkymmenen minuutin rapsakan kävelylenkin päälle Pasilasta. Hinta ratkaisee -ja niin yllättävältä kuin se joistakin ehkä kuulostaakin, tämä ratkaisu on tuonut kolmen viime vuoden aikana kyyditsijäkseni useimmiten VR:n tai Paunun ja vain kerran Onnibussin.
Savonlinjan Valkeakosken käynnin idiotisoimisen perustelen sillä, että vuorot ajetaan Paunun kanssa samassa slotissa. Jos eroa lähimpään paunulaiseen olisi ainakin 20-30 minuuttia, voisi olla mahdollista saada sinnekin kulkevasta asiakaskakusta siivu. Nyt muutenkin tiukasti aikataulutettua vuoroa hidastaa entisestään se, että pitää käydä katsomassa Koskien linja-autoaseman tyhjä pysäkki. Tietysti noissa päällekkäistapauksissa Paunu voikin siirtää oman vuoronsa motarille, jos rupeaa näyttämään siltä, että Savonlinja kiinnostaa vanhan kolmostien varren kulkijoita enemmän. Jos kummassakin peräkkäin kulkevassa bussissa on yhden käden sormin laskettava määrä asiakkaita välitolpalle, seuraa siitä vain yleistä pahaa mieltä, myös sille asiakkaiden enemmistölle, joka on matkalla Valkeakosken ohi.
Mutta edelleen, ilman mitään näkemyksiä aiemmalle toimijalle aiheutuvista haitoista tms., jaksan ihmetellä, miksi Helsingin ja Tampereen välille voidaan myöntää liikennöintilupia slotteihin, joissa jo on puolen tunnin sisään kaksikin lähtöä ja jätetään tyhjiä aikoja sinne tänne. Esimerkiksi Helsingistä 2.00, 6.45, 8.45, 19.00 ja 21.15 sekä Tampereelta 3.40, 9.30, 16.00 ja 22.00 olisivat lähtöaikoja, joissa lähin olemassaoleva yhteys olisi niin kaukana, ettei kukaan häiritsisi ketään. Ja asiakkaan etu eli mahdollisimman runsas vuorojen määrä mahdollisimman runsaalla hajonnalla olisi kyllä oltava ainoa kriteeri niin liikennelupien anomiselle kuin niiden myöntämisellekin.
