Sm1/Sm2-kaluston käyttö lähiliikenteen aloittamiseen pääkaupunkiseudun ulkopuolella

No ei se saneeraus silti niistä uusia tee. Proto-6006:en kaltanen vähän isompi uudistus olis pitänyt saada.
Kuitenkin ne on silti korkeakorisia, ei jäähdytyslaitteita ja kulkuominaisuudet on mitä on. Menihän Dm4:setkin
aika nuorina sulattoon. Aletaan säästämään korjauskuluissa ja isomman vian tullessa ei tilattaisi varaosia,
vaan puretaan olemassaolevia vaunuja osiksi, kuten nyt 12kpl Dv12 veturia on jo nyt purettu. Jos oikeasti
halutaan lisätä junien suosiota, pitää panostaa kalustoon ja vanhat romut kuuseen.
 
Nyt hankittavien 32kpl Sm5:n hankinta ja ehkä 9kpl lisätilaus on ainakin mun mielestä aika hyvä "panostus" lähiliikenteeseen, kun on kyse niinkin suuren junasarjan korvaamisesta uudella kalustolla kuin Sm1/2, niin on mielestäni selvää ettei koko sarjaa voi eikä kannata korvata kerralla. Sm2-junilla on peruskorjauksen ansiosta käyttöikää jäljellä vielä aiemmin mainittu 15-20 vuotta joten miksi nämä pitäisi laittaa romuksi? Jatkossa Sm2-kaluston käyttö tulee varmaankin painottumaan rantaradan lähijuniin jonne ei edelleenkään ole tulossa matalalattiakalustoa, olen kyllä sitä mieltä että myös E, S ja U-juniin pitäisi jo saada matalaa kalustoa, on aika epäreilua että jatkossa kehäradan liikenne on 100% matalaa ja myös suuri osa pääradan muusta lähijunaliikenteestä on matalaa kun taas Espoon ja Kirkkonummen suuntaan ei laiteta lainkaan matalaa kalustoa! Tullaankohan A-linjalla ajamaan kehäradan aloittamisen jälkeen pelkästään Sm2-kalustolla kun kaikki flirtit menee kehäradan liikenteeseen vai sijoitetaankohan A:lle Sm4-kalustoa?
 
Jos oikeasti halutaan lisätä junien suosiota, pitää panostaa kalustoon ja vanhat romut kuuseen.
Asiakkaalle on kylläkin aivan yhdentekevää, jääkö tulematta upouusi Sm5 vai 40 vuotta vanha Sm1. Myös se on yhdentekevää, onko syynä lumi, pakkanen, konduktööripula vai vettyneet asetinlaitteen viestikaapelit. Jos ei juniin voi luottaa, niitä ei käytetä. Se on jo nähty.

Monessa asiallisessa tutkimuksessa on selvitetty, ettei joukkoliikennekaluston laadulla ja iällä ole merkitystä, vaan PALVELUN laadulla. Matala lattia ja pehmeä penkki ovat osa palvelua, mutta ne eivät ole asioita, jotka ratkaisevat sen, mennäänkö joukkoliikenteellä vai ostetaanko auto.

Joukkoliikenteen asiakkaat ja kuluttajat yleensä eivät ole juna- tai bussiharrastajia, joille ovat tärkeitä ulkoiset seikat ja jotka seuraavat ja kiinnittävät huomiota valmistajiin ja vuosimalleihin. Eivät matkustajat edes tiedä eroa Sm1:n ja Sm2:n välillä. Sm5:n varmaan erottavat, mutta sen perusteella, että se on eri näköinen, kun se on eri värinenkin.

Antero
 
On aika epäreilua että jatkossa kehäradan liikenne on 100% matalaa ja myös suuri osa pääradan muusta lähijunaliikenteestä on matalaa kun taas Espoon ja Kirkkonummen suuntaan ei laiteta lainkaan matalaa kalustoa! Tullaankohan A-linjalla ajamaan kehäradan aloittamisen jälkeen pelkästään Sm2-kalustolla kun kaikki flirtit menee kehäradan liikenteeseen vai sijoitetaankohan A:lle Sm4-kalustoa?

Jos kehäradalla ajetaan pelkillä matalilla niin silloin ajetaan käytännössä A:llakin. Kaikkien kaupunkiratojen kalustokierrot tulevat erittäin todennäköisesti olemaan yksi suuri kokonaisuus. Jos ei mitään erityistä syytä ole ajattaa yhdellä linjalla eri kalustoa, niin silloin siellä ajatetaan samaa kuin muillakin.
 
Pari mielenkiintoista poimintaa Sm5-junien hankinnasta:
HSL sanoi:
Sm5-kaluston lisähankinta tulisi nostamaan HSL:n junaliikenteen kustannuksia huomattavasti vuodesta 2014 alkaen verrattuna TTS 2012-2014 ehdotukseen, vuositasolla noin 4 miljoonalla eurolla.
...
Junakalustoyhtiö on tehnyt ensimmäisen 32 junan osalta suorahankintana VR:n kanssa kunnossapitosopimuksen, joka on HSL:n asiantuntijoiden näkemyksen mukaan kallis ja ehdoiltaan epäedullinen. Lisäksi VR esittää vielä huoltokorvausten korottamista, koska se ei oman ilmoituksensa mukaan pysty toteuttamaan huoltoja kaluston toimitussopimuksen mukaisilla tuntimäärillä.
Eihän tämän näin pitäisi mennä. Investoidaan uuteen kalustoon, jotta kustannukset nousevat.

Antero
 
Pari mielenkiintoista poimintaa Sm5-junien hankinnasta:

Eihän tämän näin pitäisi mennä. Investoidaan uuteen kalustoon, jotta kustannukset nousevat.

Antero

Käytännössä junakalustoyhtiöllä ei taida olla mahdollisuutta kilpailuttaa Sm5:n huoltoa koska meillä on VR:n monopoli! Ainoa vaihtoehto on tehdä huoltosopimus VR:n kanssa jolloin kyseinen yhtiö sanelee hinnat miten haluaa. Matkustajien selkänahastahan tämäkin ylimääräinen maksu otetaan lippujen hintojen korotuksina, tästä kehäradan liikenteestä taitaa tulla varsin kallista liikennettä!
 
Käytännössä junakalustoyhtiöllä ei taida olla mahdollisuutta kilpailuttaa Sm5:n huoltoa koska meillä on VR:n monopoli!

Kyllä minä ainakin ymmärrän tuosta linkitetystä HSL:n asiakirjasta, että noiden 9 lisäjunan kunnossapidon kilpailuttamista harkitaan. Ja ainakin valmistajatehdas mainitaan mahdolliseksi tahoksi, jolta tarjous pyydetään.
Eipä silti, modernien tai vaikka vähän vanhempienkin junien huollon polkaisu käyntiin tuosta vaan on "hieman" eri mittakaavan asia kuin perustaa tasokaskin korjaamo fiksaamaan vaikkapa autoja. Siksi mahdollisia ehdokkaita ei pilvin pimein taida olla?
 
Viimeksi muokattu:
Kyllä minä ainakin ymmärrän tuosta linkitetystä HSL:n asiakirjasta, että noiden 9 lisäjunan kunnossapidon kilpailuttamista harkitaan. Ja ainakin valmistajatehdas mainitaan mahdolliseksi tahoksi, jolta tarjous pyydetään.
Juuri näin. VR-yhtymän monopoli koski junaliikennettä, ei mitään muuta toimintaa. Ja tällä hetkellä monopli perustuu sopimukseen ministeriön kanssa, ei enää lakiin.

Mikäli olen ymmärtänyt oikein, Sm5-junien huoltosopimus perustuu poliittiseen juonitteluun, joka teki tyhjäksi YTV:lle sen edun, jonka se sai hankkimalla omat junat ja lopettamalla vuokraamasta junia VR-Yhtymältä. Käytännössä tilanne on hankala sen osalta, että junien huoltoon tarvitaan tilat ja mittavaa huoltotilaa oli tarjolla vain Ilmalassa ja VR-Yhtymän omistuksessa.

HSL:n esityskessä viitataan HSL:n omien asiantuntijoiden arvioon siitä, että huolto on kallista. HSL:llä ja Junakalusto Oy:llä onkin tieto sähköjunien huoltamisesta metron junahuollosta, joten arviolle huoltokustannusten hinnasta on vankkaa pohjaa.

Käytännössä yhdeksän junan huoltoon ei tarvita kuin junan mittainen huoltohalli ja muutama asentaja. Se ei ole vaikea järjestää. Stadlerille tämä on tuttua liiketoimintaa, joka käytännössä perustuu paikallisen henkilöstön koulutukseen. Vaihtoehto on siis täysin realistinen ja mielenkiintoisinta onkin nähdä, mitä VR-Yhtymä tekee, kun huoltourakka kilpailutetaan. Luopuuko se sovinnolla, jolloin syntyy tilanne, että täysin samaa työtä tekee kaksi yritystä, mutta täysin eri hinnalla. Vai korjaako VR-Yhtymä hinnoittelunsa käyvälle markkinatasolle, jolloin syntyy kysymys siitä, miksi VR-Yhtymälle yksien junien huolto on huomattavasti kalliimpaa kuin samojen junien toisen hankintaerän huoltaminen.

Eipä silti, modernien tai vaikka vähän vanhempienkin junien huollon polkaisu käyntiin tuosta vaan on "hieman" eri mittakaavan asia kuin perustaa tasokaskin korjaamo fiksaamaan vaikkapa autoja. Siksi mahdollisia ehdokkaita ei pilvin pimein taida olla?
Itse asiassa ei kyse ole kovin ihmeellisestä asiasta. Periaatteessa autoissa on monimutkaisempaa ja vaativampaa tekniikkaa kuin junissa. Tosin autoja ei paljon enää korjata, vaihdetaan vain osia. Mutta Stadler voi kouluttaa yhtä hyvin asentajia omaan kuin jonkun toisen palvelukseen. Pätevää työvoimaa on Suomessa. Huoltohallille löytynee paikkoja seudun entisiltä ja nykyisiltä asemilta ja niiden sivuraiteilta. Tai vaikka Vuosaaren satamasta, metron yhdysraiteen varrelta. Tosin sinne on turhan pitkä matka rautateitse. Ennakoivan huollon halli ei ole kovin kallis. Tavanomaisen teollisuushallin hintainen.

Antero
 
Itse asiassa ei kyse ole kovin ihmeellisestä asiasta. Periaatteessa autoissa on monimutkaisempaa ja vaativampaa tekniikkaa kuin junissa.

Tästä olen kyllä eri mieltä. Junissa on jo fyysisesti sen verran laajempia laitekokonaisuuksia sekä liikennekelpoisuusvaatimukset tiukempia, että moisen toiminnan polkaiseminen kysyy enemmän paukkuja. Eihän se silti tietenkään mitenkään mahdotonta ole. En toki silti väitä usean erimerkkisen ja -mallisen autonkaan huoltotoiminnan hallitsemisen varsinkaan autoissa olevan tietotekniikan aikakaudella olevan mikään läpihuutojuttu. Siinäkin tarvitaan osaavan henkilökunnan lisäksi hintavaa testerikalustoa. Pätevää työvoimaa toki Suomessa löytyy erikoistumaan vaikka mihin, se on selvä.

Ja itse junakaluston huoltotoimintahan ei ole aina pelkkää ennakoivaa huoltoa; välillä pitää tehdä isompaakin remppaa, joskus vaihdella ja sorvaillakin pyöriä, ehkä nostella korjausten yhteydessä junaa ym. Vian hakeminen on jo yksikön koon vuoksi monesti vaikeampi homma kuin vaikkapa kuorma-autossa.
 
Tästä olen kyllä eri mieltä. Junissa on jo fyysisesti sen verran laajempia laitekokonaisuuksia sekä liikennekelpoisuusvaatimukset tiukempia, että moisen toiminnan polkaiseminen kysyy enemmän paukkuja.
Auto on absoluuttisesti monimutkaisempi laite kuin sähkömoottorijuna. Pelkästään polttomoottori on vaativampi komponentti kuin mikään sähkömoottorijunan osa, kun lasketaan liikkuvien osien määrää, materiaalitekniikka, vaadittavia oheistoimintoja ja komponentteja jne. Auton vaativuutta lisää sekin, että sen täytyy toimia vaikeammissa olosuhteissa. Autoa käyttävätkin kaikenkarvaiset tumpelot, jotka eivät ymmärrä tekniikasta yhtään mitään. Tietenkin auto on kevyemmällä kuormalla, eikä sen tarvitse kestää niin kauan kuin junan. Ja suurten valmistusmäärien ansiosta autojen luotettavuutta on mahdollista testata ja kehittää tavalla, josta voisin joukkoliikenneinsinöörinä vain unelmoida. Samaa automallia voidaan tehdä kymmeniä tuhansia, kun kiskokalustossa muutaman sadan kappaleen valmistus on suuri määrä.

Olennainen ero on, että autot ovat pääasiassa kertakäyttöisiä kun junat on suunniteltu ikuisiksi. Tämä siten, että auton kaikkia osia ei ole suunniteltu huollettavaksi, vaan niiden on laskettu kestävän sen aikaa kun auton oletetaan olevan käytössä ennen romuttamista. Siksi autoja ei nykyään enää korjata, vaan niihin ainoastaan vaihdetaan osia. Junat ovat ikuisia siksi, että kaikki osat voidaan huoltaa ja loppuunkuluneina vaihtaa. Kun tämä on junissa mahdollista ja kun junien käyttö ja ylläpito perustuu huoltamiseen, siksi junat voivat tuntua monimutkaisemmilta kuin autot.

Ja itse junakaluston huoltotoimintahan ei ole aina pelkkää ennakoivaa huoltoa; välillä pitää tehdä isompaakin remppaa, joskus vaihdella ja sorvaillakin pyöriä, ehkä nostella korjausten yhteydessä junaa ym. Vian hakeminen on jo yksikön koon vuoksi monesti vaikeampi homma kuin vaikkapa kuorma-autossa.
Olet oikeassa, mutta ennakoivan huollon osuus on ratkaiseva. Luotettavuus eli ennakoimattomat viat ovat hyvin harvinaisia. Sillä ennakoivalla huollolla ennakoimattomat viat vältetään. Huollon organisoinnin kannalta on myös selvä, ettei huoltotiloja tehdä kaikkein harvinaisimpien suunniteltujenkaan huoltojen mukaan. Pyöräkerran sorvaus ja vaihto ovat ennakoituja huoltotoimenpiteitä, mutta tulevat vastaan useiden kuukausien tai vuosien välein. Tällaiset asiat hoidetaan pienellä kalustomäärällä alihankintana. Esimerkiksi metrojuat kävivät vuosia pyöräsorvissa Pasilan konepajalla.

Junan alle pääsykään ei ole nykyisin ongelma. Kun sekin on harvoin vastaan tuleva tarve, asia hoituu tasaisella lattialla käytettävin irtonosturein, joiden nosto synkronoidaan sähköisesti. Kun huolto otetaan huomioon jo suunnitteluvaiheessa, huoltokohteet voidaan suunnitella siten, ettei tarvita edes perinteistä ”rasvamonttua”. Ja vikadiagnostiikka on toinen nykyajan apuväline. Sen ansiosta vikaa ei tarvitse hakea eikä edes odottaa. Diagnostiikka osaa varoittaa vioista jo ennen kuin ne havaittaisiin toimintahäiriöinä.

Antero
 
Auto on absoluuttisesti monimutkaisempi laite kuin sähkömoottorijuna. Pelkästään polttomoottori on vaativampi komponentti kuin mikään sähkömoottorijunan osa, kun lasketaan liikkuvien osien määrää, materiaalitekniikka, vaadittavia oheistoimintoja ja komponentteja jne.

Tästä saisikin mielenkiintoisen keskustelun, tosin tiedän taas eksyväni alkuperäisestä aiheesta. Pahoittelut.
Sen verran kommentoin kuitenkin, että polttomoottori toki on liikkuvine osineen monimutkaisempi jos verrataan uudemman sähköjunakaluston oikosulkumoottoreihin. Onhan toki autoissa nippu apulaitteita, mutta niin on junassakin alkaen ihan siitä miten noita oikosulkumosia ruokitaan ja päättyen vaikkapa johonkin matkustajaovien ”ilmaverhoihin”.
Kuorma-autoihin verrattuna pienessäkin sähkömoottorijunassa jo pelkästään.paineilmaverkosto on paljon laajempi. Jarrujärjestelmät, sähköpuolen suuren ja pienempienkin jännitteiden systeemit ym. Tähän voisi lisätä paljon eri laitekokonaisuuksia.
Iso asia autotekniikan eduksi on se, kuten mainitsitkin, että autoja on niin paljon ja niiden huoltoimintaa harjoitetaan laajasti. Niin hekilöautoje kuin raskaankalustonkin. Toki autotekniikassakin eri merkkien kommervenkkeihin erikoistumiselle on tarvetta ja aina enemmän mennään autoissakin siihen suuntaan, että asentajat ja muu tekniikan henkilöstö tarvitsee lisäkoulutusta itse autojen kehittyviin laitteisiin mutta myös korjaamoissa tarvittaviin testilaitteistoihin.


Auton vaativuutta lisää sekin, että sen täytyy toimia vaikeammissa olosuhteissa. Autoa käyttävätkin kaikenkarvaiset tumpelot, jotka eivät ymmärrä tekniikasta yhtään mitään.

Tämä on totta, mutta ei ne autot immuuneja ole olosuhteille eikä älyvapaalle käytölle.

Tämä nyt ei liity mitenkän aiheeseemme junien huoltotoimintaan, mutta menköön jonkinmoisena kevennyksenä:
Parina viime talvena uudempia ns. laatumallejakin tuli nähtyä paljon motareiden varsille hyytyneinä kun hienot commonrail-dieselit apulaitteineen ei kestäneetkään nikottelematta kylmää ja sähkönkulutus on uusissa autoissa noiden moninaisten varusteiden takia sen verran suurta, että turhan lyhyet ajomatkat pistää akut ennenaikaiselle eläkkeelle. No, noissakin tapauksissa kyseessä on paljolti huonon ylläpidon virheet, mutta ei kaikissa. Suuret autotehtaat vaan eivät juurikaan viitsi tehdä muutoksia autoihinsa pienen pohjoisen markkina-alueen tarpeisiin.
Ja viime kesänä ihmettelin erään motarin taukopaikalla nimeltämainitsemattoman merkkistä uudehkoa pikkuautoa, joka oli päässyt kaamean käyhän saattelemana nilkuttamaan tuolle taukopaikalle. Kuljettaja harmitteli tilaansa ja kertoi kyllä punaisen valon palaneen mittaristossa jonkun aikaa ennen kuin auto alkoi hyytyä, ”mutta oli se vilkkunut joskus ennenkin ja silloinkin kun oli jäänyt käsijarru päälle” (häh?) joten ei aiheuttanut hänellä toimenpiteitä. No mitä tästä opimme :) Näyttipä autossa olevan myös öljynpainemittarikin, mutta mitä sekään hyödyttää jos sitä ei koskaan vilkuile.


Olennainen ero on, että autot ovat pääasiassa kertakäyttöisiä kun junat on suunniteltu ikuisiksi.
Olet mielestäni osittain oikeassa. Pääsääntöisesti autot valmistetaan paljon pienempää käyttöikää varten, mutta kyllä niitäkin korjataan, hapettumia poistellaan sähkövehkeistä, osia tosiaan vaihdellaan summassa enemmän kuin ennenaikaan. Autoillakin käyttöikää voidaan jatkaa lähes loputtomasti ja jotkut jatkavatkin jos tietyn mallin pitäminen on itseisarvo. Ylläpitokustannukset ennenpitkää karkaavat niin paljon, että tulee halvemmaksi hankkia uusi ja se raja tulee ylläpidosta riippuen vastaan ennemmin tai myöhemmin, mutta paljon aikaisemmin kuin junakalustolla. Pääkaupunkiseudulla muuten pyörii päivittäisessä raskaassa maansiirtokäytössä muutama 1980-luvun Scania V8:aa, 142 ja 143, jotka on omistajan toimesta peruskorjattu kai pariinkin kertaan ja ovat kaikinpuolin priimakunnossa ja vetävät kuntonsa puolesta uusille hyvinkin vertoja. Mitä nyt kuljettajan ergonomia on edelleen siellä -80-luvulla ja konetehot pieniä kokoluokka huomioiden sekä kulutus suurempi kuin nykyvehkeissä. Mutta, jos omille työtunneille ei laske niin suurta hintaa ja osaamista löytyy, voin kuvitella tuon kaluston maksaneen omistajalle itsensä takaisin moneen kertaan kun uudemman kaluston kanssa joku toinen makselee pankille jatkuvasti lyhennyksiä.

Mutta vaikka junakaluston käyttöikä on jo lähtökohtaisesti paljon pidempi, ei niitäkään ikuisiksi ole suunniteltu. Eikös esimerkiksi Flirtinkin suunniteltu käyttöikä ole siellä 30v vuoden korvilla, vaikka vehkeillä otaksuttavasti on tarkkaan mietityt huolto-ohjelmat ajomäärän ja käyttövuosien mukaan.
Kyllä junissakin kuten autoissakin alaa kaikkien teknisten härpäkkeiden tavoin ikä painamaan jo yksittäisistä kytkimistä ja namiskuukkeleista lähtien, joskus ottaa kontaktia käännettäessä joskus tarttee rämpyttää useamman kerran niin sitten pelaa. Kaikki nämä tietysti voidaan rakentaa ja niitä osin rakenetaankin uusiksi kerta toisensa perään, mutta jossain se raja menee milloin uutta kannattaa laittaa kehiin.

Olet oikeassa, mutta ennakoivan huollon osuus on ratkaiseva.
Olen samaa mieltä ja ennakoiva huolto on sitä kaikkien kannalta fiksuinta toimintaa. Siltikin tosielämässä tulee ennakoimattomiakin vikoja, sorvaustarvekin saattaa yhtäkkiä yllättää ja varsinkin juuri tähän vuodenaikaan, jota elämme. Kyllä toki muulloinkin.

Junan alle pääsykään ei ole nykyisin ongelma.
Onko muuten missäänpäin maailmaa junien huoltohalleissa ”rasvamontuttomia” huoltoraiteita? Minä en tiedä yhtäkään, tosin en väitä noita kovin hyvin tuntevanikaan.
Kyllä ymmärtääkseni junan alle meno on kätevämpää montun kautta kuin nostella runkoa ilmaan vain, jotta voitaisiin katsella mikä siellä sen vikailmoituksen mukaan taas aiheuttaa sitä kolinaa, pauketta tai hukkaa ilmaa. Tai tekikö se radalle heitetty pyöräteline mitenkin pahaa jälkeä vaikka juna tulikin ajamalla varikolle? Pakko sekin on tsekata kuitenkin.

Ja vikadiagnostiikka on toinen nykyajan apuväline. Sen ansiosta vikaa ei tarvitse hakea eikä edes odottaa. Diagnostiikka osaa varoittaa vioista jo ennen kuin ne havaittaisiin toimintahäiriöinä.
Vikadiagnostiikkaa tosiaan on niin uudemmissa junissa kuin autoissakin. Se, kuten kirjoititkin, monesti ilmoittaa toimintahäiriöistä ennen todellisia oireita, helpottaa vian paikallistamista sekä ongelman poistamista. Se ei kuitenkaan auta joka vaivaan eikä sentakia vanha kunnon manuaalinen vianetsintä ole ollenkaan ylimainostettua

No tässä eksyin taas selittämään aivan muuta kuin itse aihetta. Ponttini kuitenkin edelleen on, että autohuoltotoiminnan starttaaminen on paljon helpompi rasti kuin junien huoltotoiminnan. Johtuu tosiaan paljolti autojen lukumääristä vrt. junat. Mitenkään mahdotonta se ei tietenkään ole ja jos jollain taholla on tarvetta ja resursseja niin kyllähän se homma hoituu.
Ehkä tästä joku taas palauttaa keskustelua alkuperäisen aiheen suuntaan:)
 
Eikö autohuolto ole nykypäivänä korjaamotasolla aika lailla tasolla: tietokone kertoo viallisen osan, osa vaihdetaan uuteen, vanha osa lähetetään johonkin muualle korjattavaksi. Näin tietysti toiminee moni palikka sähköjunassakin, mutta jotain ajomoottoreita ja telejä lienee vaikeampi näin operoida. Junien huoltolaitoksen pitäisi kuitenkin kai ennen kaikkea hallita huoltoketjun toisten osien alihankinta. Omia sorveja ynnä muita ei kannata pitää.
 
Nyt hankittavien 32kpl Sm5:n hankinta ja ehkä 9kpl lisätilaus on ainakin mun mielestä aika hyvä "panostus" lähiliikenteeseen, kun on kyse niinkin suuren junasarjan korvaamisesta uudella kalustolla kuin Sm1/2, niin on mielestäni selvää ettei koko sarjaa voi eikä kannata korvata kerralla. Sm2-junilla on peruskorjauksen ansiosta käyttöikää jäljellä vielä aiemmin mainittu 15-20 vuotta joten miksi nämä pitäisi laittaa romuksi? Jatkossa Sm2-kaluston käyttö tulee varmaankin painottumaan rantaradan lähijuniin jonne ei edelleenkään ole tulossa matalalattiakalustoa, olen kyllä sitä mieltä että myös E, S ja U-juniin pitäisi jo saada matalaa kalustoa, on aika epäreilua että jatkossa kehäradan liikenne on 100% matalaa ja myös suuri osa pääradan muusta lähijunaliikenteestä on matalaa kun taas Espoon ja Kirkkonummen suuntaan ei laiteta lainkaan matalaa kalustoa! Tullaankohan A-linjalla ajamaan kehäradan aloittamisen jälkeen pelkästään Sm2-kalustolla kun kaikki flirtit menee kehäradan liikenteeseen vai sijoitetaankohan A:lle Sm4-kalustoa?

Ihmettelin itsekin, että mistä se matalalattiakalusto saadaan A- ja K- linjoille, kun Sm4 siirtyvät muualle.
Lisätilauksen avulla voidaan varmaan saada matalalattiakalustoa myös kyseisille reiteille.
Ps. Sm1 junat paalaimeen ja äkkiä kuulo menee niiden kyydissä.
 
Vikadiagnostiikkaa tosiaan on niin uudemmissa junissa kuin autoissakin. Se, kuten kirjoititkin, monesti ilmoittaa toimintahäiriöistä ennen todellisia oireita, helpottaa vian paikallistamista sekä ongelman poistamista.

Vikadiagnostiikka toisaalta itsessään on yksi laaja kokonaisuus lisää, jolla on mahdollisuus vikaantua. Modernissa kalustossa "haamuvikojen" osuus on melko suuri, ja toisaalta diagnostiikkajärjestelmät eivät aina osaa paikallistaa vikaa kovinkaan tarkasti.

Tämän sanottuani totean kuitenkin, että mieluummin kohtalaisesti toimiva diagnostiikka kuin ei diagnostiikkaa lainkaan.
 
Takaisin
Ylös