No ei ole totta sanaakaan.
Rautatiekalusto muuttuu romuksi ainoastaan hallinnollisella päätöksellä. Kuten rautatiekaluston tekniikkaa tuntevat tietävät, kaluston käyttökelpoisuus perustuu ennakoivaan huoltoon. Huolto-ohjelma sisältää kaikkien kuluvien ja vanhenevien osien säädön, huollon, korjauksen ja vaihtamisen siten, että kalusto säilyy suoritus- ja toimintakykynsä osalta samanlaisena kuin uutena. Rautatiekalustossa ei ole ”kestovoideltuja”, ”elinikäisiä” tai ”huoltovapaita” osia kuten esim. autoissa, jotka on suunniteltu sitä varten, että muutaman vuoden kuluttua saadaan myydyksi uusi auto, kun jokin avainkomponentti tekee entisen käyttökelvottomaksi. Automiehet toki luulevat, että rautatiekalusto on yhtä typerästi suunniteltua kuin autot.
Käytännössä siis ensin päätetään, että lopetetaan huolto-ohjelman noudattaminen tai vähennetään se minimiin. Tietenkin silloin tulee vikoja, koska toimia vikojen estämiseksi ei enää tehdä. Mutta tällä asialla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, minkä ikäistä kalusto on. Huolto-ohjelma voidaan laiminlyödä vaikka uudesta lähtien, jolloin kalustosta saadaan ”romua” parissa kolmessa vuodessa – kun niin halutaan.
Rautatiekalusto poikkeaa autoista siinäkin, että käytön aikana havaittavat ongelmat voidaan korjata ja korjataan rakennemuutoksilla. Tämä on tuttua jopa rautatieharrastajille, jotka mielellään pitävät kirjaa kaluston elinkaaresta kirjaamalla tehtyjä rakennemuutoksia. Esimerkiksi Dv12-sarjan vetureista tiedetään vaikkapa automaattikytkinten asennus ja ohjaamosaneeraus. Automiestenkin pitäisi ymmärtää tämä asia, sillä ei ole harvinaista nykyään, että autoja kutsutaan muutoskorjauksiin, kun uudessa mallissa havaitaan vasta käytössä tyyppivika, joka vaatii rakennemuutoksen. Tietty tällainen unohtuu, jos on halu vain moittia junakalustoa.
Sm-junien kohdalla vallitseekin ”suuri valhe”. Eli jatkuvalla lobbaamisella ja median hallinnalla saadaan luoduksi valheellinen uskomus, jota kukaan ei uskalla kyseenalaistaa. Sm-junat olivat aivan erinomaisia suomalaisen suunnittelun ja teollisuuden tuotteita, kunnes VR-Yhtymä halusi ostaa uusia ja tuli tarpeelliseksi todistella uusien ostamisen tarvetta. Sekä selitellä omaa osaamattomuutta ja välinpitämättömyyttä. Esimerkiksi moottoreiden kosteusongelma on itse aiheutettu, eikä sitä ollut ennen kuin junia alettiin hoitaa väärin. Niin kauan kun radat aurattiin ja alustojen lumenpoisto hoidettiin höyryllä, ongelmia ei ollut. Mutta ei ole yllätys, että moottoreihin tulee kosteusongelmia, kun niitä aletaan kastella kuumalla painesuihkulla. Ja toki alustat ja telit keräävät jäätä, jos niillä pitää ajaa umpihangessa.
VR-Yhtymän käsitettä romusta kuvastaa hyvin myös se, että kun yhtiö myy junakalustoa romuttamoille, kalusto sekä rikotaan tarkoituksella mahdollisimman suurella työllä korjattavaksi ja lisäksi asetetaan ostajalle kohtuuttomat sanktiot sille, ettei se saa myydä edes osia mihinkään edelleen. Eihän tällainen olisi tarpeen, jos romuksi myytävä kalusto olisi oikeasti käyttökelvotonta.
Antero
