Sm5-lähijunakaluston lisähankinnan valmistelu

Mielestäni ehdottomasti järkevin valinta HSL:n kannalta. Toivottavasti tällä ei kuitenkaan perustella pisara-radan rakentamista. Toivottavasti Turku ja Tampere päättäisivät perustaa oman kalustoyhtiön jolle VR myisi Sm1 ja Sm2 kaluston. Niillä olisi hyvä ajella esim. Nokia-Tampere-Kangasala lähijunaa.
 
Toivottavasti tällä ei kuitenkaan perustella pisara-radan rakentamista.

Jutussa mainittiin lisätilauksen hinnaksi 150 miljoonaa. Jos miljardin maksava Pisara tarvitaan vain noita junia varten, niin junathan kannattaa vaikka polttaa mieluummin.
 
Toivottavasti Turku ja Tampere päättäisivät perustaa oman kalustoyhtiön jolle VR myisi Sm1 ja Sm2 kaluston. Niillä olisi hyvä ajella esim. Nokia-Tampere-Kangasala lähijunaa.

Sm1:t menee paaliin, ovat käyttöikänsä lopussa (ellei niitä saneerata aivan raivolla, tuskin kannattaa). Sm2:lla sen sijaan on elinaikaa vielä reilusti, ja niitä on jäljellä vielä kaikki 50 yksikköä.
Y-juna, Kouvola-Kotka ja ehkä ruuhka-ajan H-junista osa tarvinnee vielä pitkään osan Sm2:sta, mutta toden totta niistä liikenisi varmasti riittävä määrä Tampereen lähijuniin. Ottamatta nyt kantaa, kuka niiden liikennöitsijä olisi.

Toisaalta, paikallisjunaliikenne olisi ehkä helpompi myydä päättäjille, mikäli sinne olisi luvassa uutta kalustoa.
 
Eiköhän tämä tarkoita. että Sm2:tkin alkavat mennä kohta romutukseen. Hyvä niin, korkealattiaisia ja herkästi vikaantuvia romuja ei jää moni kaipaamaan.
 
Eiköhän tämä tarkoita. että Sm2:tkin alkavat mennä kohta romutukseen. Hyvä niin, korkealattiaisia ja herkästi vikaantuvia romuja ei jää moni kaipaamaan.

Ainakin seuraavat Sm2-yksiköt on peruskorjattu viimeisimpinä, eli vain 5-6 vuotta sitten.

6052, 6055, 6056, 6058, 6059, 6060, 6064, 6092 sekä 6094-6099.

Näillä, kuten hyvin monilla muillakin Sm2-yksiköillä on ainakin vielä 10-15 vuotta teknistä käyttöikää jäljellä. Miksi ihmeessä nämäkin pitäisi jo romuttaa? Ovat täysin kelpoa kalustoa esimerkiksi Rantaradan ja pääradan ruuhka-junissa tai muualle Suomeen taajamajuna liikenteeseen.
 
Korkealattiaiset ja vikaantuvat romut ovat parempi kuin ei mikään. Suurimmalla osasta Suomen kaupungeista ei ole mitään, joten jopa Sm2:t varmasti kelpaisivat jonnekin.

Paikallisjunaliikennettä supistettiin rajusti 1970-80-luvulla ei vähiten siksi että kalustona toimineet lättähatut olivat elinikänsä lopussa eivätkä ne matkustusmukavuuden eikä edes nopeuden osalta olleet kilpailukykyisiä sen ajan linja-autoihin verrattuna.

Sm2-junien ainoa valtti linja-autoihin verrattuna on että ovat nopeampia, mutta henkilöauto on nykyisin niin ylivoimainen matkustusväline muualla Suomessa kuin pääkaupunkiseudulla että en usko että nmiillä olisi mahdollista hoitaa menestyksekkäästi tiheää lähijunaliikennettä muilla Suomen kaupunkiseuduilla sen jälkeen kun ne poistuvat pk-seudulta.

Ne voisivat sensijaan toimia kaukojunien jatkoyhteysjunina maakunnissa jos niiden huolto saadaan jotenkin järjestettyä. Jotta ne olisivat kilpailukykyisiä olisi toivottavaa että niiden istuimet korvattaisiin kaukojunien istuimilla koska keskimääräiset matkat niillä kestäisivät kauemmin kuin puoli tuntia. Lisäksi niitä voisi silloin käyttää tilausjunissa tms.

t. Rainer
 
Ne voisivat sensijaan toimia kaukojunien jatkoyhteysjunina maakunnissa jos niiden huolto saadaan jotenkin järjestettyä.

Sm2 ja Sm1:ssä on sellainen suunnitteluvirhe, että erityisesti talvella rakenteisiin tiivistyvä kosteus voi aiheuttaa moottoriin oikosulun ja pysäyttää junan kulun. Lisäksi myös ovissa on ollut ongelmia. Viime aikoina nuo junat on saatu kyllä Helsingin seudulle pysymään aikaisempaa paremmin liikenteessä, kun niiden käyttöaste on pienentynyt ja romutuksien vuoksi hallitilaa on yhtä vanhaa Sm-junaa kohti käytössä enemmän.

Noiden junien käyttöä Helsingin seudun ulkopuolella rajoittaa minusta voimakkaasti se, että hallitilaa junien säännölliseen kuivaukseen ei joka puolella löydy ja muutenkin junien huoltohenkilökuntaa on nykyään harvassa. Alueilla, joilla etäisyydet ovat pitkät myös linjalle jymähtävä juna aiheuttaa liikenteeseen paljon pidempiä häiriöitä kuin Helsingin seudulla, jossa huolto on lähempänä.

Jos liikennettä halutaan muualla Suomessa lisätä on syytä käyttää nykyaikaista varsin huoltovapaata kalustoa, ei vanhoja paljon huoltoresursseja vaativia romuja.
 
Lienevät paalissa kaikki vanhan liiton junat ennen kuin vapaudumme säännöstelystä, jossa yhden hyvin vähän etenkin lähiliikenteestä ymmärtävän yhtiön suoja-asema käytännössä tekee mahdottomaksi osaavien operaattorien pääsyn raidemarkkinoille.
 
Sm2 ja Sm1:ssä on sellainen suunnitteluvirhe, että erityisesti talvella rakenteisiin tiivistyvä kosteus voi aiheuttaa moottoriin oikosulun ja pysäyttää junan kulun. Lisäksi myös ovissa on ollut ongelmia. Viime aikoina nuo junat on saatu kyllä Helsingin seudulle pysymään aikaisempaa paremmin liikenteessä, kun niiden käyttöaste on pienentynyt ja romutuksien vuoksi hallitilaa on yhtä vanhaa Sm-junaa kohti käytössä enemmän.

Noiden junien käyttöä Helsingin seudun ulkopuolella rajoittaa minusta voimakkaasti se, että hallitilaa junien säännölliseen kuivaukseen ei joka puolella löydy ja muutenkin junien huoltohenkilökuntaa on nykyään harvassa. Alueilla, joilla etäisyydet ovat pitkät myös linjalle jymähtävä juna aiheuttaa liikenteeseen paljon pidempiä häiriöitä kuin Helsingin seudulla, jossa huolto on lähempänä.

Se on totta tuo kaikki. Voisiko olla jotain ideaa käyttää niitä esim kesäisin kaukaisemmissa kohteissa ja talvisin vain reiteillä josta ne saataisiin nopeasti Ilmalan huoltoon?

t. Rainer
 
Se on totta tuo kaikki. Voisiko olla jotain ideaa käyttää niitä esim kesäisin kaukaisemmissa kohteissa ja talvisin vain reiteillä josta ne saataisiin nopeasti Ilmalan huoltoon?

t. Rainer
Jossakin köyhemmässä maassa, kuten esim. Ruotsissa, tällainen fiksu järjestely voisikin tulla kyseeseen. Mutta Suomen erityisolosuhteet. Viiden vuoden päästä ei ole montakaan Sm1- tai Sm2-junaa romuttamatta.
 
Se on totta tuo kaikki.
No ei ole totta sanaakaan.

Rautatiekalusto muuttuu romuksi ainoastaan hallinnollisella päätöksellä. Kuten rautatiekaluston tekniikkaa tuntevat tietävät, kaluston käyttökelpoisuus perustuu ennakoivaan huoltoon. Huolto-ohjelma sisältää kaikkien kuluvien ja vanhenevien osien säädön, huollon, korjauksen ja vaihtamisen siten, että kalusto säilyy suoritus- ja toimintakykynsä osalta samanlaisena kuin uutena. Rautatiekalustossa ei ole ”kestovoideltuja”, ”elinikäisiä” tai ”huoltovapaita” osia kuten esim. autoissa, jotka on suunniteltu sitä varten, että muutaman vuoden kuluttua saadaan myydyksi uusi auto, kun jokin avainkomponentti tekee entisen käyttökelvottomaksi. Automiehet toki luulevat, että rautatiekalusto on yhtä typerästi suunniteltua kuin autot.

Käytännössä siis ensin päätetään, että lopetetaan huolto-ohjelman noudattaminen tai vähennetään se minimiin. Tietenkin silloin tulee vikoja, koska toimia vikojen estämiseksi ei enää tehdä. Mutta tällä asialla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, minkä ikäistä kalusto on. Huolto-ohjelma voidaan laiminlyödä vaikka uudesta lähtien, jolloin kalustosta saadaan ”romua” parissa kolmessa vuodessa – kun niin halutaan.

Rautatiekalusto poikkeaa autoista siinäkin, että käytön aikana havaittavat ongelmat voidaan korjata ja korjataan rakennemuutoksilla. Tämä on tuttua jopa rautatieharrastajille, jotka mielellään pitävät kirjaa kaluston elinkaaresta kirjaamalla tehtyjä rakennemuutoksia. Esimerkiksi Dv12-sarjan vetureista tiedetään vaikkapa automaattikytkinten asennus ja ohjaamosaneeraus. Automiestenkin pitäisi ymmärtää tämä asia, sillä ei ole harvinaista nykyään, että autoja kutsutaan muutoskorjauksiin, kun uudessa mallissa havaitaan vasta käytössä tyyppivika, joka vaatii rakennemuutoksen. Tietty tällainen unohtuu, jos on halu vain moittia junakalustoa.

Sm-junien kohdalla vallitseekin ”suuri valhe”. Eli jatkuvalla lobbaamisella ja median hallinnalla saadaan luoduksi valheellinen uskomus, jota kukaan ei uskalla kyseenalaistaa. Sm-junat olivat aivan erinomaisia suomalaisen suunnittelun ja teollisuuden tuotteita, kunnes VR-Yhtymä halusi ostaa uusia ja tuli tarpeelliseksi todistella uusien ostamisen tarvetta. Sekä selitellä omaa osaamattomuutta ja välinpitämättömyyttä. Esimerkiksi moottoreiden kosteusongelma on itse aiheutettu, eikä sitä ollut ennen kuin junia alettiin hoitaa väärin. Niin kauan kun radat aurattiin ja alustojen lumenpoisto hoidettiin höyryllä, ongelmia ei ollut. Mutta ei ole yllätys, että moottoreihin tulee kosteusongelmia, kun niitä aletaan kastella kuumalla painesuihkulla. Ja toki alustat ja telit keräävät jäätä, jos niillä pitää ajaa umpihangessa.

VR-Yhtymän käsitettä romusta kuvastaa hyvin myös se, että kun yhtiö myy junakalustoa romuttamoille, kalusto sekä rikotaan tarkoituksella mahdollisimman suurella työllä korjattavaksi ja lisäksi asetetaan ostajalle kohtuuttomat sanktiot sille, ettei se saa myydä edes osia mihinkään edelleen. Eihän tällainen olisi tarpeen, jos romuksi myytävä kalusto olisi oikeasti käyttökelvotonta.

Antero
 
Rautatiekalusto muuttuu romuksi ainoastaan hallinnollisella päätöksellä. Kuten rautatiekaluston tekniikkaa tuntevat tietävät, kaluston käyttökelpoisuus perustuu ennakoivaan huoltoon. Huolto-ohjelma sisältää kaikkien kuluvien ja vanhenevien osien säädön, huollon, korjauksen ja vaihtamisen siten, että kalusto säilyy suoritus- ja toimintakykynsä osalta samanlaisena kuin uutena. Rautatiekalustossa ei ole ”kestovoideltuja”, ”elinikäisiä” tai ”huoltovapaita” osia kuten esim. autoissa, jotka on suunniteltu sitä varten, että muutaman vuoden kuluttua saadaan myydyksi uusi auto, kun jokin avainkomponentti tekee entisen käyttökelvottomaksi. Automiehet toki luulevat, että rautatiekalusto on yhtä typerästi suunniteltua kuin autot.

Käytännössä siis ensin päätetään, että lopetetaan huolto-ohjelman noudattaminen tai vähennetään se minimiin. Tietenkin silloin tulee vikoja, koska toimia vikojen estämiseksi ei enää tehdä. Mutta tällä asialla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, minkä ikäistä kalusto on. Huolto-ohjelma voidaan laiminlyödä vaikka uudesta lähtien, jolloin kalustosta saadaan ”romua” parissa kolmessa vuodessa – kun niin halutaan.

Rautatiekalusto poikkeaa autoista siinäkin, että käytön aikana havaittavat ongelmat voidaan korjata ja korjataan rakennemuutoksilla. Tämä on tuttua jopa rautatieharrastajille, jotka mielellään pitävät kirjaa kaluston elinkaaresta kirjaamalla tehtyjä rakennemuutoksia. Esimerkiksi Dv12-sarjan vetureista tiedetään vaikkapa automaattikytkinten asennus ja ohjaamosaneeraus. Automiestenkin pitäisi ymmärtää tämä asia, sillä ei ole harvinaista nykyään, että autoja kutsutaan muutoskorjauksiin, kun uudessa mallissa havaitaan vasta käytössä tyyppivika, joka vaatii rakennemuutoksen. Tietty tällainen unohtuu, jos on halu vain moittia junakalustoa.

Ei kiskokalusto ole tekniikan kehityksessä mikään erikoistapaus. Toki junia käytetään pidempään kuin autoja, joten käytössä on myös vanhempaa kalustoa. Kuitenkin trendi on ollut jo vuosikymmeniä selkeä ja hyvin samantyyppinen kuin autoillakin. Uutta kalustoa huolletaan vähemmän ja harvemmin kuin vanhaa. Toki joskus jotain epäonnistunutta konstruktiota, kuten vaikka Suomen Pendolinoja tai Helsingin Variotrameja voidaan joutua huoltamaan suhteettoman paljon, mutta trendi on kuitenkin selvä. Aikaisemmin melkein joka risteysasemalla oli pajat ja huolto. Junia huolsi ja korjasi valtava korjausmiesten armeija ja VR:lla oli useita omia konepajoja, jotka pitivät kalustoa yllä. Se on menneisyyttä se ja nykyään uuden kaluston huollon tarve on matalampi kuin koskaan. Toki kuluvia osia junien elinkaaren aikana uusitaan, mutta huoltovälit ovat vaan pitkiä. Onnistuneilla malleilla moninkertaisia menneisiin vuosikymmeniin verrattuna, kuten autopuolellakin.

Toki vanhoja junia, kuten vaikka Sm2 ja Sm1 sarjaa voidaan periaatteessa pitää vaikka ikuisesti liikenteessä. Se ei kuitenkaan ole järkevää, vanha kalusto tarvitsee talvella kuivatusta ja sulatusta eikä se silti ole uuden veroista ja huolto sekä jatkuvan huoltovalmiuden ylläpito maksaa paljon. Korkealattiakalusto on muutenkin nykyisen joukkoliikenteen tarpeisiin ja vaatimuksiin selvästi vanhentunutta, esteettömyysvaatimukset ja koneellisen ilmastoinnin puute työntävät myös vanhaa kiskokalustoa romuttamolle. Nyt vanhat junat kannattaakin jo korvata uudella luotettavammalla, mukavammalla, houkuttelevammalla ja edullisemmin huollettavalla kalustolla.
 
Viimeksi muokattu:
Takaisin
Ylös