Mikko Laaksonen
Tunnistettu jäsen
- Liittynyt
- 28 Kesäkuu 2005
- Viestit
- 2,789
Kun ei näytä muille maistuvan, niin spekuloidaan vaihteeksi Turusta.
Turun kaupunginvaltuusto päättää 1959 ajan trendistä poikkeavasti, että raitiotietä laajennetaan voimaperäisesti ja kalusto uusitaan. Ensimmäisinä laajennuksina toteutuvat 1960 raitiotie Kuralaan, 1961 Vasaramäkeen ja 1962 Ruohonpäähän.
Ensi vaiheessa hankitaan vielä muutamia telivaunuja, mutta kasvavat matkustajamäärät ja Saksan kokemukset kannustavat jo 1962 päätökseen hankkia 20 uutta nivelvaunuja.
Kehityksestä innostuneena Mauno Koivisto (sd) päättääkin jäädä Turkuun kaupunginjohtajaksi. Hänen johdollaan käynnistetään 1960-luvuila laajamittainen raitioteiden ja lähiöiden yhteisrakentamisprojekti. Raitiotiet rahoitetaan osana lähiöiden aluerakentamissopimuksia ja toteutetaan heti rakentamisen käynnistyessä. Laajat lähiöketjut toteutetaan 1963-1980 Suikkilan - Mälikkälän - Härkämäen - Pansion - Pernon, Hepokullan - Runosmäen, Halisten, Hämeentien, Littoisten, Vasaramäen - Ilpoisten - Haritun suuntaan sekä Pitkäsalmen rannalle.
Turku menestyy siinä määrin, että Raision, Kaarinan ja Liedon kunnat hakevat kuntaliitosta Turkuun vuonna 1972. Naantali sekä Piiikkiö liittyvät Turkuun vapaaehtoisesti vasta 1990-luvulla. Uusiin liitoskuntiin toteutetaan vaiheittain raitiotie.
Samanaikaisesti moottoritieverkko jää niukaksi, ja käytännössä ainoa keskeinen moottoritieyhteys on entinen Ohikulkutie, nykyinen Turun kehätie, joka jatkuu Helsingin suuntaan Saloon saakka. Henkilöautoliikenteeseen perustuvia kauppakeskuksia perustetaan seudulle vain pari tämän kehätien ja valtateiden risteyskohtiin.
Ympäristötietoisuuden kasvamisen seurauksena 1969 päätetään toteuttaa laaja kävelykeskusta. Samalla raitioteiden laajentuessa kaikki bussiliikenne muutetaan raitioteiden syöttöliikenteeksi. Vuoteen 1980 mennessä koko Humalistonkadun ja Aninkaistenkadun välinen alue on kävelykeskustaa, jossa likennöivät vain raitiovaunut, kävelijät ja pyöräilijät.
Raitiotien laajennusten isä, Pentti O. Savolainen jaksaa menestyksen innoittamana hyvävoimaisena töissä 1980-luvulle asti. Hänen jäätyään eläkkeelle uudet johtajat jaksavat edelleen seurata saksankielisen Euroopan hyviä käytäntöjä, ja Turun raitiotiet ovatkin tunnettuja täsmällisyydestään.
Raitioteiden sekä lähiörakentamisen ja raideliikenteen integroinnin seurauksena Turun aluetalous kehittyy voimakkaasti. Turusta tulee maan suurin yliopistokaupunki, ja esimerkiksi innovaatioihin perustuva elektroniikkateollisuus keskittyy Turkuun.
Vuonna 2000 Suur-Turun kunnassa on 300 000 asukasta ja koko seudulla 400 000. Noin 80 km pitkä moderni pikaraitiotieverkosto on kansainvälisesti tunnettu esimerkki raitioteiden kehittämisestä ja Turku yksi kansainvälisesti seuratuimmista kestävän kaupunkiliikenteen kehittäjistä.
Turun kaupunginvaltuusto päättää 1959 ajan trendistä poikkeavasti, että raitiotietä laajennetaan voimaperäisesti ja kalusto uusitaan. Ensimmäisinä laajennuksina toteutuvat 1960 raitiotie Kuralaan, 1961 Vasaramäkeen ja 1962 Ruohonpäähän.
Ensi vaiheessa hankitaan vielä muutamia telivaunuja, mutta kasvavat matkustajamäärät ja Saksan kokemukset kannustavat jo 1962 päätökseen hankkia 20 uutta nivelvaunuja.
Kehityksestä innostuneena Mauno Koivisto (sd) päättääkin jäädä Turkuun kaupunginjohtajaksi. Hänen johdollaan käynnistetään 1960-luvuila laajamittainen raitioteiden ja lähiöiden yhteisrakentamisprojekti. Raitiotiet rahoitetaan osana lähiöiden aluerakentamissopimuksia ja toteutetaan heti rakentamisen käynnistyessä. Laajat lähiöketjut toteutetaan 1963-1980 Suikkilan - Mälikkälän - Härkämäen - Pansion - Pernon, Hepokullan - Runosmäen, Halisten, Hämeentien, Littoisten, Vasaramäen - Ilpoisten - Haritun suuntaan sekä Pitkäsalmen rannalle.
Turku menestyy siinä määrin, että Raision, Kaarinan ja Liedon kunnat hakevat kuntaliitosta Turkuun vuonna 1972. Naantali sekä Piiikkiö liittyvät Turkuun vapaaehtoisesti vasta 1990-luvulla. Uusiin liitoskuntiin toteutetaan vaiheittain raitiotie.
Samanaikaisesti moottoritieverkko jää niukaksi, ja käytännössä ainoa keskeinen moottoritieyhteys on entinen Ohikulkutie, nykyinen Turun kehätie, joka jatkuu Helsingin suuntaan Saloon saakka. Henkilöautoliikenteeseen perustuvia kauppakeskuksia perustetaan seudulle vain pari tämän kehätien ja valtateiden risteyskohtiin.
Ympäristötietoisuuden kasvamisen seurauksena 1969 päätetään toteuttaa laaja kävelykeskusta. Samalla raitioteiden laajentuessa kaikki bussiliikenne muutetaan raitioteiden syöttöliikenteeksi. Vuoteen 1980 mennessä koko Humalistonkadun ja Aninkaistenkadun välinen alue on kävelykeskustaa, jossa likennöivät vain raitiovaunut, kävelijät ja pyöräilijät.
Raitiotien laajennusten isä, Pentti O. Savolainen jaksaa menestyksen innoittamana hyvävoimaisena töissä 1980-luvulle asti. Hänen jäätyään eläkkeelle uudet johtajat jaksavat edelleen seurata saksankielisen Euroopan hyviä käytäntöjä, ja Turun raitiotiet ovatkin tunnettuja täsmällisyydestään.
Raitioteiden sekä lähiörakentamisen ja raideliikenteen integroinnin seurauksena Turun aluetalous kehittyy voimakkaasti. Turusta tulee maan suurin yliopistokaupunki, ja esimerkiksi innovaatioihin perustuva elektroniikkateollisuus keskittyy Turkuun.
Vuonna 2000 Suur-Turun kunnassa on 300 000 asukasta ja koko seudulla 400 000. Noin 80 km pitkä moderni pikaraitiotieverkosto on kansainvälisesti tunnettu esimerkki raitioteiden kehittämisestä ja Turku yksi kansainvälisesti seuratuimmista kestävän kaupunkiliikenteen kehittäjistä.