Mietin tässä ratikkavarikon varustelua tilanteessa, jossa järjestelmä on Tampereella uusi...
Yksi 339-DF ehtii kysellä enemmän kuin...
En ole Tampereen tiedottaja, mutta ehkei Tampereem tiedotus ole JLF:n jäsen. Ja aionkin vastata yleisesti.
Säilytyshallit ja Koskela-tyyppinen huolto eli siivoukset ja mahdollisuus korjata yleisiä vikoja nyt tietenkin tehdään heti alkuun. Mutta mitä muuta sinne kannattaa alkuvaiheessa tehdä?
Bergenissä päätettiin tehdä niin, että varikko rakennetaan vasta 3. rakennusvaiheen yhteydessä. Niinpä alkuvaiheeseen tehtiin hyvin kevein kustannuksin tilapäinen varikko, jossa osa säilytysraiteistakin on taivasalla. Tilapäinen korjaamo riittää, koska isot korjaukset eivät tule uusiin ratikoihin heti. Ilkivaltaan on varauduttava alusta asti.
Tarvitaanko siis esimerkiksi erillistä maalaamoa, tarvitaanko telikorjaamoa, täysimittaista korikorjaamoa? Kannattaako ne mahdollisesti rakentaa omalle varikolle sitten, kun kalusto alkaa olla peruskorjausiässä?
Mielestäni silloin, kun alusta asti tehdään lopullinen varikkorakennus, sitä ei kannattane tehdä osittain valmiiksi. Oma riesansa kun on siitä, että kohta käyttöönoton jälkeen varikko on taas työmaa. Pikemmin pitää päättää, mitkä työt aiotaan tehdä omalla varikolla ja mitkä alihankintana. Ja tehdään varikko sitten niin, että se on valmis niille töille, jotka hoidetaan varikolla. Olkoonkin, että esimerkiksi telihuolto alkaa vasta 5–7 vuoden iässä.
Entä suuret kolarit? Jos vaunu vaurioituu pahoin, eli vaatii suuria toimenpiteitä mutta kannattaa kuitenkin korjata, kuka tekee? Jos leikitellään ajatuksella, että Transtech toimittaa vaunut, niin voiko vaunun tai sen osan viedä Otanmäelle suureen kolarikorjaukseen? Onko uutta valmistavalla tehtaalla sellaisia fasiliteetteja? Voisiko korjauksen tehdä jossain muualla kohtuullisen rekkamatkan päässä? Merkitseekö se Suomea, vai kannattaako viedä kauemmaskin?
Kolarikorjauksiin voi varautua eri tavoin, mutta varautuminen pitää ottaa huomioon ja vaunun rakenteessa. Ennen vanhaan vaunut oli tehty pienistä palasista. Ne olivat kiinni niin jäykässä rungossa, että jos joku sen sai mutkalle, niin sitten ei enää korjattu. Poikkeuksiakin on, kuten VR:n yksi Dv12, jonka runko taittui banaanille, mutta niin se vain väännettiin takaisin.
Nykyään ratikan korit ovat kuin autojen itsekantavat korit. Sopiva tälli korjataan tekemällä uusi kori. Mutta jos tällaisten todennäköisyys on esim. kerran 20 vaunun elinaikana, niin ei kannata paljoa rakentaa täydellistä korikorjaamoa ja koko vaunun maalaamoa sitä varten. Halvemmaksi taitaa tulla ostaa uutta.
Tiedän tapauksen, jossa kolarissa tuhoutui uudenaikaisen vaunun keula. Käytännössä lasikuituinen ohjaamo. Vaunussa oli vielä takuu jäljellä. Ratkaisu oli toimitus valmistajalle korjattavaksi ulkomaille.
Jos runko vääntyy, valmistajallakaan ei ehkä ole valmiina puristuskehää, jolla runkoa voi oikaista. Mutta on tilaa rakentaa sellainen. Valmistajalla on myös jigit, joilla voidaan tehdä uusia seinä- tai pohjaelementtejä, joiden teko ”polven päällä” omalla korjaamolla ei ehkä edes onnistu. Jos kuljetukset esim. Suomen ja Saksan välillä maksavat noin 15.000 € yhteen suuntaan, ei kuljetus ole kustannuksena ongelma. Isompi ongelma lienee korjauksen toimitusaika. Tuskin tehtaalla vapaata tuotannossa on asiakkaiden kolarikorjauksia varten. Aika monta kuukautta on mietitty Jätkässä kaatuneen Varionkin korjausta.
Antero
Kiitos vastauksista!