Voit olla varma siitä, että mikäli XL-koalitio jatkaa ja vihreät ovat vallan ytimessä edelleen mukana, ei valtuustokauden ohjelmaan mahdu raitiotieliikenteestä muuta kuin epämääräinen "selvitetään" ym. vailla konkretiaa oleva lauseke. Raitiotieliikenne myydään vallanhimossa, koska kokoomus ei ole valmis muuhun kuin raitiotieliikenteen "selvittämiseen".
Asiaa Tampereen vihreiden keskuudessa seuranneena voin sanoa, että raideliikenne on aidosti Tampereen vihreiden asialistalla. Joitakin yhdyskuntalautakunnan päätösehdotuksia on korjailtu vihreidenkin siunauksella muodosta "raideliikenne" muotoon "joukkoliikenne", ja vihreät ovat XL-koalition mukana äänestäneet valtuustossa "puskista tulevia" demareiden ponsiesityksiä ja ennalta ilmoittamattomia autot-pois-hämpiltä ja ratikka-heti-kaupunkiin-tyyppisiä aloitteita vastaan.
Kunnallispolitiikka on siitä ikävää kiemurointia, että asiat saa oikeasti hoidettua vain yhteistyöllä, jota ikävä kyllä on joustavinta hoitaa kabineteissa ja saunan lauteilla. Irrallisilla aloitteilla ja ponsiesityksillä ei hoideta pitkäjänteistä liikennepolitiikkaa, vaan strategisella liikennejärjestelmän toteutusohjelmalla, joka muuten tulee valtuuston käsiteltäväksi syksyllä 2009 tai viimeistään keväällä 2010.
Toivottavasti olen mukana päättämässä.
Minulle riittää jo tuon listan nopea pläräys. On sanomattakin selvää, että ovat tyhjiä lupauksia nuo. Mitenkäs kävikään vihreille hallituksessakin? Ydinvoimaa näyttivät vastustavan kovasti ja silti ovat yhä hallituksessa. Melko avuton puolue näyttää olevan tämä vihreät. Aatetta mainostetaan kovasti, mutta vallanhimossa se myydään halpaan hintaan.
Mitä hyötyä vihreistä olisi oppositiossa? Oppositiossa vihreät eivät voisi hillitä entisten hallitustovereidensa turve- ja vesivoimafantasioita, hallituksessa voivat. Jos vihreät lähtisi hallituksesta, puolue osoittautuisi epäluotettavaksi hallituskumppaniksi, ja Eduskunnan äänestystulos uudesta ydinvoimalasta olisi tasan samanlainen riippumatta siitä, ovatko vihreät hallituksessa vaiko eivät.
Näkisin että rajalinja menee aidosti kaikkien puolueiden sisällä. Myös aiemmassa keskustelussa paljon parjatussa kokoomuksessa on ehdokkaita, jotka liputtavat raideliikenteen puolesta, mutta Timo P:n käytännössä kielteinen kanta on kyllä tullut selväksi jo kauan aikaa sitten.
Kaikkien puolueiden kanssa on se riski, että jos äänestää raideliikennemyönteistä ehdokasta, niin ääni saattaa viime kädessä päätyä tukemaan täysin päinvastaista politiikkaa.
En näe omassa puolueessani jakolinjaa. En tunne yhtään vihreää ehdokasta Tampereella, joka vastustaisi raideliikenteen rakentamista. Kaikissa muissa puolueissa jakolinja toki on.
Jos ehdokkaat aidosti seisovat raideliikennekantojensa takana yksilöinä, niin yhdessä raideliikennemyönteiset valtuutetut sekä kokoomuksesta, sdp:stä että vihreistä voivat tehdä paljon hyvää työtä.
Olen sen sortin idealisti, että jos minut valitaan valtuustoon ja vaikka valtuustoryhmäni liittyisi koalitioon, jonka ohjelmassa raideliikenne on taka-alalla tai jopa jäädytetty, tulisin pitämään silti raideliikenteen puolia yhdessä kenties vasemmistopainotteisen "raideliikennekoalition" kanssa.
Onneksi tämä skenaario tuntuu seuraavan valtuuston aloittaessa epärealistiselta. Raideliikenne on selvästi myötätuulessa verrattuna vuoteen 2004.
Sinänsä minulle ei juuri merkitse, onko vihreiden "hallituskumppani" kaupunginvaltuustossa vasemmisto vai oikeisto. Asiat ratkaisevat, ja päällimmäisenä järkevästi hoidettu joukkoliikenne ja kaupunkisuunnittelu.
Ensinnäkin vihreät on akateemisten naisten puolue. En voi äänestää vihreitä, koska en ole kumpaakaan e.m.
En minäkään ole akateeminen nainen. No, akateeminen (mies) olen, opiskelenhan yliopistossa.
Appiukkoni on muuten vihreiden äänestäjä. Hän on ammatiltaan levyseppähitsaaja, eikä ole ammattikoulua korkeampaa tutkintoa ikinä hankkinut.
Jos muuten ajattelee vihreästi ja aatteet osuvat kohdalleen, on minusta huono syy jättää äänestämättä puolueen ehdokasta sen virheellisen käsityksen takia, että vain akateemiset [ja] naiset äänestäisivät vihreitä. Jos aatteet eivät osu kohdalleen, osuvat ne ehkä paremmin johonkin toiseen puolueeseen. Jolloin veruketta jättää toista puoluetta äänestämättä ei tarvita.
Keksitäänkö lisää stereotypioita muiden puolueiden kohderyhmistä?
- kokoomus: ylipainoinen yrittäjä, joka ajaa katumaasturilla golfaamaan
- sdp: hyvin toimeentuleva, autoileva duunarimies tai vähän huonommin toimeentuleva sairaanhoitaja, joka kulkee bussilla
- vasemmistoliitto: eläkeläsmies, joka äänesti SKDL:ää ollessaan tehdastyöläinen tai punaviiniä litkivä boheemi maailmaa parantava kulttuurinainen
- sitoutumaton: tavis, jota puolueet ei kiinnosta ja joka on huolissaan Teiskon mökkinsä ympäristöstä
- keskusta: teiskolainen maajussi
- perussuomalainen: maahanmuuttoa ja eu:ta vastustava lähiöasukki, johon populismi uppoaa kuin häkä
- rkp: huvilassa Pyynikillä asuva porvari
- kommunisti: punaviiniä litkivä boheemi maailmaa parantava kulttuurinainen, jolle vasemmistoliitto ei ole tarpeeksi radikaali
Politiikan perussääntö n
1. Poliittisen vastustajan ideoita kuuluu aina vastustaa, olivat he asiasta mitä mieltä tahansa.
Politiikka on yhteisistä asioista riitelemistä.
Tarkoittaa käytännössä sitä, että jos vihreät kannattavat raideliikenteen kehittämistä, demareiden ja kokoomuslaisten tulee ehdottomasti vastustaa sitä.
En näe itse politiikkaa tällaisena. Olympiamitalisti
Kalevi Suoniemi (ps.) saattaa hyvikin nähdä sen niin, mutta minä en.
En näe yhtään puoluetta vihreiden vastustajana. Puolueet toki kilpailevat keskenään ja edustajat räksyttävät toisilleen, mutta silti yhteisiä asioita hoidetaan vain yhteistyössä eli neuvottelemalla puoluerajojen yli – vaikka väkipakolla. Keksin hyvää sanottavaa jokaisesta Tampereen valtuustoryhmästä.