Voi olla että näin on. En ole pystynyt seuraamaan asioita niin läheltä, että olisin voinut vakuuttua, että vihreät kokonaisuudessaan ovat raideliikenteen takana, vaikka puolueena periaatteessa ovatkin. Julkisuuden kautta syntyy mielikuva, että vihreät pääsääntöisesti kannattavat raideliikennettä, mutta se ei näytä olevan läheskään kaikilla ehdokkailla henkilökohtaisesti julkilausuttujen tavoitteiden joukossa.
Täytynee ottaa sanoja sen verran takaisin, että nyt vaikuttaa siltä, että vihreät todella ottavat raideliikenneasiat tosissaan myös puolueena. Hyvä juttu, toivottavasti johtaa positiiviseen lopputulemaan.
Koska vihreät eivät ole vasemmisto- eikä oikeistopuolue, mahtuu puolueeseen hyvin erilaisia talouspoliittisia kantoja omaavia poliitikkoja. Oma kantani on aika kaksijakoinen, vasemmistoporvarillinen: maksan iloisesti veroja, jotta saan hyviä palveluita; kuitenkaan en arvosta verovarojen tehotonta käyttöä.
Tässäpä juuri se vihreiden keskeinen ongelma, jos ajatellaan näiden tiettyjen asiakokonaisuuksien ulkopuolelta mikä puolueen linja on. On tietysti tavallaan rikkautta jos näkemyksiä on laidasta laitaan, mutta millä taata että oma ääni päätyy tukemaan sellaista politiikkaa mitä itse haluaa? Tosin eivät muutkaan puolueet ole immuuneja tälle ongelmalle.
Leimoja haluan karttaa enkä mielellän käytä termejä porvari tai sosialisti. Mutta mikä ihme on vasemmistoporvari...?
Kannatan myös julkisen vallan harjoittamaa bisnestä: jos julkinen valta saa voittoja liiketoiminnastaan, voidaan veroprosentti pitää maltillisempana. Tämä edellyttää toki myös sitä, että julkisomisteiset yhtiöt saavat tehdä rauhassa työtä, alue- ja työllisyyspolitiikka ym. politiikat menkööt julkisoikeudellisen oikeushenkilön piikkiin. Toki julkisilta yhtiöiltä on edellytettävä "riistokapitalistia" suurempaa yritysvastuuta mm. työsuhde- ja ympäristöasioissa.
Oma näkemykseni on, että yritystoiminta ja julkinen valta eivät sovi yhteen kuin tapauksissa joissa siihen on erityisen painavat syyt (huoltovarmuus voi olla yksi näitä -- verorasituksen vähentäminen taas ei). Julkisesti omistetut yritykset vääristävät markkinoiden toimintaa silloin kun toimivat avoimilla markkinoilla. Julkinen monopoli taas on raskas ase (koska siinä rajoitetaan sekä elinkeinovapautta että ihmisten oikeutta määrätä itse mistä hankkivat haluamansa hyödykkeet), jota ei pidä käyttää kuin silloin jos mitään muita vaihtoehtoja ei ole, ja silloinkin se tulisi rajoittaa siihen osaan arvoketjua, jota ongelma koskee, ei koko vertikaalisesti integroituun arvoketjuun.
Esimerkiksi kannatan julkisesti organisoitua tilaaja/tuottaja-mallia joukkoliikenteen järjestämiseen, mutta operaattoreiden pitäisi mieluiten olla yksityisiä. Yksityinen monopoli olisi kauhistus, julkinen monopoli tehoton, mutta tilaaja/tuottaja-mallilla toivottavasti saadaan kunnollinen kompromissi markkinoiden ja julkisen palvelun välillä.
Vastaavasti tilaaja/tuottaja-malli yksityisellä palvelutuotannolla sopisi varmaankin ihan hyvin suurimpaan osaan terveyden- ja sairaanhoitoa, päivähoitoa, koulutointa jne. Minua kauhistutti sdp:n ajama ajatus päivähoidon maksuttomuudesta, koska se johtaisi siihen, että yksityiset markkinat päivähoidosta katoaisivat kokonaan (siis esim. yksityiset perhepäivähoitajat) ilman että on mitään perusteltua syytä, että julkinen valta saa monopolin tulevien kansalaisten kasvattamisessa (ja indoktrinoinnissa). Sairaanhoidossakaan ei ole mitään syytä monopolisoida hoitoa julkiselle sektorille (silloinkaan kun hoito maksetaan julkisista varoista), mutta toisaalta julkinen ja yksityinen sektori on pidettävä sillä tavalla erossa toisistaan ettei sama toimija voi toimia molemmilla puolilla samaan aikaan (esim. lääkäri joka työskentelee päivät sairaanhoitopiirille ja illan yksityiselle lääkäriasemalle).
En näe muuten eroa yhteiskuntavastuussa julkisen ja yksityisen
yrityksen välillä. Jos julkinen yhtiö on tuloksestaan tilivelvollinen, miksi sen tulisi soveltaa muuten "sosiaalisempia" kriteerejä suhteessa sidosryhmiinsä? Tai kääntäen, miksi "riistokapitalistilta" suvaitaan huonompaa yhteiskuntavastuuta? Yhteiskuntavastuun kantaminen yleensä realisoituu yrityskuvassa, joten järkevän yrityksen kannattaa toimia vastuullisesti ja toisaalta kuluttajien kannattaa äänestää jaloillaan vastuuttomia yrityksiä vastaan sekä tietenkin protestoida julkisuudessa. Mikään ei pakota yritystä toimimaan vastuullisesti paremmin kuin pelko siitä että maine menee ja asiakkaat kaikkoavat. Yhteiskuntavastuu on kuitenkin sikäli henkimaailman asia, että sitä on vaikea lainsäädännöllisesti vaatia muuten kuin minimisäädösten asettamisen kautta. Toki julkisen omistajan kannattaa linjata tahdokseen vastuullinen toiminta, ei siinä mitään. En vain halua nähdä mitään kaksoisstandardia sen mukaan millainen omistaja on kyseessä.
Yksityistäminen sopii minusta vain sellaisiin tilanteisiin, jossa vakaat ja toimivat markkinat ovat jo olemassa. Silti huoltovarmuuden vuoksi on hyvä ylläpitää strategisesti merkittävillä aloilla kansan omistama toimija.
Julkisen laitoksen yhtiöittäminen taas ei mielestäni käy, jos yhtiölle jää julkisen hallinnon tehtäviä tai laillinen tahi tosiasiallinen monopoliasema johonkin (esim. Posti-Telen yhtiöittäminen tehtiin väärin, kun Suomen Posti Oy:lle jätettiin valtakunnallisen postitoimipaikkaverkon ja postinumerojärjestelmän ylläpito, tämä olisi pitänyt jättää erillisen valtion (liike)laitoksen hoidettavaksi jo kilpailusyistä, niin kuin täälläkin toisissa ketjuissa olen kirjoitellut).
Omasta mielestäni markkinoiden ei välttämättä tarvitse olla täysin kypsät vielä yksityistämisvaiheessa, sillä siinähän niitä samalla synnytetään, mutta toisaalta yksityistä monopolia pitää kavahtaa vielä enemmän kuin julkista. Eikä yksityistettäessä saa olla tyhmä tai naiivi. Yksityistetty yritys ei todellakaan, kuten sanot, voi hoitaa monopolitehtäviä eikä sitä saa sellaisiin pakottaa.
Pelkkä yhtiöittäminen ei sinänsä tarkoita vielä yksityistämistä, mutta julkisen omistajan tulee ymmärtää, että yhtiön tulee tehdä voittoa ja saada tietty toimintavapaus. Siitä seuraa myös läpinäkyvyyden puutetta ja heikentynyttä demokraattista kontrollia. Siksi monopolitehtävät sopivat sellaisiinkin huonosti, vaikka toisaalta periaatteessa julkinen omistaja saa 100 % omistusvallalla päättää asioiden järjestämisestä miten haluaa.
Kaikenkaikkiaan emme ole kaiketi niinkään eri mieltä näistä asioista, vaikka itse painotan enemmän yksityistä dimensiota kuin julkista. Mutta molemmille on paikkansa.
Tampereelle saatiin nyt todella raideliikennemyönteinen valtuusto!
N. 65 % on nyt valituista valtuutetuista YLE:n ja Tamperelaisen vaalikysymyksissä ollut täysin ratikan ja lähijunan kannalla jo lähivuosille.
25 % on ollut varauksellisesti myönteisiä.
Ainoastaan vajaa 10 % kokee asiassa pelkoa, mutta hekin ovat vuosikymmenien päästä myötämielisiä.
Tekisi mieli sanoa lopultakin. Tämä on hieno juttu!
