- Liittynyt
- 19 Heinäkuu 2006
- Viestit
- 411
Vs: Tampereen talviliikenne 2008-09
Hauskoja sanoja. ”Kultasuoni” ja ”voitto”. Sen verran kannattavaa bisnestä, että sitä kannattaa toistaiseksi ajaa. Enpä usko Paunun tai Länsilinjojen repivän ”voittoja” omien suuntiensa yhteistariffikorvauksista. Toki ne kattavat menoja mutta aika harva vuoro on suorastaan niistä riippuvainen. Toki niiden poistaminen heikentäisi oleellisesti lähiliikenteen kannattavuutta joiltain osiltaan.
Eli kaupungin toimin heikennetään Pirkkalalaisten liikenteen yhtä ylläpitävää tekijää. Onko siis kohtuullista, että Tampereen kaupungin asukkaat yhteisillä verovaroilla heikentävät Pirkkalalaisten joukkoliikennemahdollisuuksia? Tilaaja-tuottaja mallissa ei taitaisi mitään muuta ollakaan, kuin liikenteenlisäyksiä, kun seurataan keskusteluita. Liikenteen kehitys pitää perustua aina kannattavuuteen. Yksityisyrittäjillä on rohkeutta tehdä kipeitäkin supistuksia taloudellisten realiteettien sanelemana. Tilaaja-tuottajamallista näyttäisi pahasti tulevan pelkkä pajatso, jolla lisätään joukkoliikennettä kannattamattomasti ja hallitsemattomasti uskoen harhaluuloon joukkoliikenteen käytön automaattisesta lisääntymisestä sen määrää lisäämällä. Mielenkiintoista, että Tampereen kaupungin suunnittelu-osaston ratkaisuja jaksetaan samojen tahojen toimesta myös jatkuvasti arvostella, joten aika epätodennäköistä olisi, että laajemman tilaaja-tuottaja järjestelmänkään ratkaisut olisivat mitenkään ko. tahoja miellyttäviä. Toki kyseinen laajan mittakaavan suunnitelmallisuus on nykytilanteen heikko kohta, johon liikennöitsijöiden pitää mahdollisimman nopeasti reagoida.
Toimivan ja elävän joukkoliikenneyrityksen menestys korreloi matkustajiin. Yhteiskunta voi vaikuttaa ilman rikkomatta yksityisten omistusoikeutta ja hallintaoikeutta. Hallinnan ja suunnittelut siirtyminen pois ”ruohonjuuritasolta” on aina heikentänyt ja tulee heikentämään lopputulosta. Palautteen kulku ja sen käsittely laajassa mittakaavassa ovat paljon heikompia. Pahimmassa kuviossa, jossa liikennöitsijöistä tehdään ”aivottomia” ratinvääntäjiä, on kaikkein kauhein ajatus joka ei todellakaan palvele matkustajaa eikä joukkoliikenteen hyvän toteuttamista. Kilpailutusjärjestelmässähän tuottaja tietää summan mitä saa. Eihän tuolloin noilla asiakkailla ole mitään merkitystä, kun liikennöinti ei perustu linjaston toimivuuteen. Asiakkaathan ovat haittatekijä, sillä mitä enemmän heitä on kuluu polttoainetta ja joutuu siivoamaan autoja lisää. Kaikki nämä kulut vähentävät sitä voittoa, mikä on laskettu tarjoushintaan. Lupaliikenteessä asiakas on tärkein, koska ilman häntä ei tule rahaa. Myöskin liikennöitsijä voi (tietyin rajoituksin) tehdä muutoksia palvellakseen asiakkaita paremmin. On se kumma, että harrastajien joukossa toivotaan yhtiöiden määrän supistusta ja hallinnan siirtymistä yksiin käsiin.
Asiakkaan kannalta yleensä ensisijainen asia on vuoron sopivuus omaan kulkutarpeeseen. Seuraavaksi tulee hinta ja aika. Seuraavaksi otetaan huomioon yhteiskunnallinen kustanne, eli jos samalla autolla pystytään hoitamaan vain 5-7 minuutin lisäyksellä myös Rahola, niin on veronmaksajien ja ympäristön kannalta järkevintä hoitaa tämä alue näillä samoilla autoilla, kuin järjestää ”muutamalle” henkilölle pikakyyti Nokialta moottoritietä Tampereelle ja samalla järjestää toisille ”muutamille” on kyyti Raholasta kun yhdellä autolla pystytään hoitamaan kaikki. Kiskoliikenteen kannattajia varoittaen, ihmisten yleisimmät perusteet bussin käyttämättömyyteen on kun se ei kulje omalta ovelta ja ei kulje siihen aikaan kun tarvitsisi. Autoilu on tehnyt ihmisistä valitettavasti hyvin laiskoja.
Heiluriliikenteen kohdalla olet oikeassa. Nykyjärjestelmässä ainoita keinoja muuttaa asioita ovat yrityskaupat. Toivottavasti liikennöitsijät pystyvät nopeasti muuttamaan toimintatapojaan tässä asiassa. Toisaalta, moni heilurilinjoista mitä haikallaan, saattaisivat olla suhteellisen tarpeettomia. Suurimmista keskuksista on suhteellisen tiheä liikenneverkko keskustaan, jolloin vaihdollinen yhteys syntyy helposti. Yksittäisten matkustajien vuoksi heilureita ei tule rakentaa. Joidenkin yksittäisten työpaikkojen ja oppilaitosten kohdalla saattaisi jotkin muutaman kerran päivässä ajettavat heilurit olla kohdallaan, jolloin eri liikennesuuntien liikennöitsijät voisivat jakaa rasitusta ja riskiä ajamalla niitä jaetusti.
Pahoittelen terminologista virhettäni. Lähiliikennettä. Minä miellän aina kaukoliikenteeksi kaiken Tampereen rajojen ulkopuolelle menevän liikenteen. Valitettavasti vakiomuotoinen kaukoliikenne alkaa olla surullisen pieni osa tästä liikenteestä (siis >50 kilometriä).
Osa 1. loppu.
Tämähän on ollut Paunulle kultasuoni, varsinkin kun asukasmäärä alueella on kasvanut sitten yhteistariffiliikenteen käynnistämisen ja siten myös kiinteistä korvaussummista muodostuva voitto.
Hauskoja sanoja. ”Kultasuoni” ja ”voitto”. Sen verran kannattavaa bisnestä, että sitä kannattaa toistaiseksi ajaa. Enpä usko Paunun tai Länsilinjojen repivän ”voittoja” omien suuntiensa yhteistariffikorvauksista. Toki ne kattavat menoja mutta aika harva vuoro on suorastaan niistä riippuvainen. Toki niiden poistaminen heikentäisi oleellisesti lähiliikenteen kannattavuutta joiltain osiltaan.
Pitkällä tähtäimellä tämä voi tarkoittaa Pirkkalan vuorotarjonnan supistumista, varsinkin jos samanlaista vuorotarjonnan lisäystä toteutetaan vielä keskipäivä-, ilta- ja viikonloppuliikenteeseen. Tällaista epäreiluutta ei pääsisi syntymään tilaaja-tuottaja-mallissa kun kaikenlainen liikenteenlisäys olisi kokonaisvaltaisesti suunniteltavissa kuntarajoista ja yhteistariffituista piittaamatta.
Eli kaupungin toimin heikennetään Pirkkalalaisten liikenteen yhtä ylläpitävää tekijää. Onko siis kohtuullista, että Tampereen kaupungin asukkaat yhteisillä verovaroilla heikentävät Pirkkalalaisten joukkoliikennemahdollisuuksia? Tilaaja-tuottaja mallissa ei taitaisi mitään muuta ollakaan, kuin liikenteenlisäyksiä, kun seurataan keskusteluita. Liikenteen kehitys pitää perustua aina kannattavuuteen. Yksityisyrittäjillä on rohkeutta tehdä kipeitäkin supistuksia taloudellisten realiteettien sanelemana. Tilaaja-tuottajamallista näyttäisi pahasti tulevan pelkkä pajatso, jolla lisätään joukkoliikennettä kannattamattomasti ja hallitsemattomasti uskoen harhaluuloon joukkoliikenteen käytön automaattisesta lisääntymisestä sen määrää lisäämällä. Mielenkiintoista, että Tampereen kaupungin suunnittelu-osaston ratkaisuja jaksetaan samojen tahojen toimesta myös jatkuvasti arvostella, joten aika epätodennäköistä olisi, että laajemman tilaaja-tuottaja järjestelmänkään ratkaisut olisivat mitenkään ko. tahoja miellyttäviä. Toki kyseinen laajan mittakaavan suunnitelmallisuus on nykytilanteen heikko kohta, johon liikennöitsijöiden pitää mahdollisimman nopeasti reagoida.
Tilaaja-tuottaja-mallissa yhteiskunnan on helpompi toteuttaa lisäyksiä liikenteeseen, jolloin yksityiset, joilla kilpaileviin lisäyksiin ei ole varaa, ovat helisemässä. Näin se vain menee, eikä se mikään suuri ihme ole ymmärtää. Linjalupaliikenteen puolustaja puhuu elinkeinoelämän, ei matkustajien ja joukkoliikenteen hyvän toteutumisen puolesta!
Toimivan ja elävän joukkoliikenneyrityksen menestys korreloi matkustajiin. Yhteiskunta voi vaikuttaa ilman rikkomatta yksityisten omistusoikeutta ja hallintaoikeutta. Hallinnan ja suunnittelut siirtyminen pois ”ruohonjuuritasolta” on aina heikentänyt ja tulee heikentämään lopputulosta. Palautteen kulku ja sen käsittely laajassa mittakaavassa ovat paljon heikompia. Pahimmassa kuviossa, jossa liikennöitsijöistä tehdään ”aivottomia” ratinvääntäjiä, on kaikkein kauhein ajatus joka ei todellakaan palvele matkustajaa eikä joukkoliikenteen hyvän toteuttamista. Kilpailutusjärjestelmässähän tuottaja tietää summan mitä saa. Eihän tuolloin noilla asiakkailla ole mitään merkitystä, kun liikennöinti ei perustu linjaston toimivuuteen. Asiakkaathan ovat haittatekijä, sillä mitä enemmän heitä on kuluu polttoainetta ja joutuu siivoamaan autoja lisää. Kaikki nämä kulut vähentävät sitä voittoa, mikä on laskettu tarjoushintaan. Lupaliikenteessä asiakas on tärkein, koska ilman häntä ei tule rahaa. Myöskin liikennöitsijä voi (tietyin rajoituksin) tehdä muutoksia palvellakseen asiakkaita paremmin. On se kumma, että harrastajien joukossa toivotaan yhtiöiden määrän supistusta ja hallinnan siirtymistä yksiin käsiin.
Asiakkaan kokeman palvelutason kannalta matkan pituudella ei ole merkitystä vaan ajoajalla. Vai ajaisitko sinä muka tosissasi henkilöautolla Nokian keskustasta Tampereelle Raholan kautta? En oleta, etteikö matkustajia kulkisi myös Raholan ja Nokian välillä, mutta uskon vakaasti, että heitä on sekä määrällisesti vähemmän kuin Tampereen keskustaan Nokialta matkaavia, että heidän yksittäinen nousunsa tuottaa myös vähemmän lipputuloja lyhyemmän matkan vuoksi. Täten näkisin järkevämpänä ajaa sillä 10 minuutin vuorovälillä moottoritietä ja puolen tunnin välein Raholan kautta niin, että Raholasta keskustaan vuoroja ajaisi Tampereen sisäiset mukaan lukien edelleen 10 minuutin välein. Näin ei nykyisin ole vain siksi, että se ei ole itsekannattavaa eikä siten sovi yksityisten toimenkuvaan. Ja vaikka yhteiskunta olisi halukas rahoittamaan uudistuksen, se onnistuisi tilaaja-tuottaja-mallissa sekä kokonaisvaltaisesti vaivattomammin että synergiaedut huomioiduin toteutuksin asiakkaan kannalta houkuttelevammin (Seutuheilurit tyyliin Ylöjärvi - Tays - Kangasala eivät nykyisellään ole edes mahdollisia jos linjaliikenneluvat ovat eri liikennöitsijöiden hallussa).
Asiakkaan kannalta yleensä ensisijainen asia on vuoron sopivuus omaan kulkutarpeeseen. Seuraavaksi tulee hinta ja aika. Seuraavaksi otetaan huomioon yhteiskunnallinen kustanne, eli jos samalla autolla pystytään hoitamaan vain 5-7 minuutin lisäyksellä myös Rahola, niin on veronmaksajien ja ympäristön kannalta järkevintä hoitaa tämä alue näillä samoilla autoilla, kuin järjestää ”muutamalle” henkilölle pikakyyti Nokialta moottoritietä Tampereelle ja samalla järjestää toisille ”muutamille” on kyyti Raholasta kun yhdellä autolla pystytään hoitamaan kaikki. Kiskoliikenteen kannattajia varoittaen, ihmisten yleisimmät perusteet bussin käyttämättömyyteen on kun se ei kulje omalta ovelta ja ei kulje siihen aikaan kun tarvitsisi. Autoilu on tehnyt ihmisistä valitettavasti hyvin laiskoja.
Heiluriliikenteen kohdalla olet oikeassa. Nykyjärjestelmässä ainoita keinoja muuttaa asioita ovat yrityskaupat. Toivottavasti liikennöitsijät pystyvät nopeasti muuttamaan toimintatapojaan tässä asiassa. Toisaalta, moni heilurilinjoista mitä haikallaan, saattaisivat olla suhteellisen tarpeettomia. Suurimmista keskuksista on suhteellisen tiheä liikenneverkko keskustaan, jolloin vaihdollinen yhteys syntyy helposti. Yksittäisten matkustajien vuoksi heilureita ei tule rakentaa. Joidenkin yksittäisten työpaikkojen ja oppilaitosten kohdalla saattaisi jotkin muutaman kerran päivässä ajettavat heilurit olla kohdallaan, jolloin eri liikennesuuntien liikennöitsijät voisivat jakaa rasitusta ja riskiä ajamalla niitä jaetusti.
En ymmärrä, miten TKL:n vuoroja lisäämällä saadaan kaukoliikenne kannattamattomaksi. Tietääkseni TKL ei harjoita kaukoliikenteen kanssa päällekkäistä liikennettä ja lähiliikenteenkin eli seutuliikenteen kanssa vain osin, tietyillä pääväylillä, ja sielläkin lähinnä tosiaan täydentäen.
Pahoittelen terminologista virhettäni. Lähiliikennettä. Minä miellän aina kaukoliikenteeksi kaiken Tampereen rajojen ulkopuolelle menevän liikenteen. Valitettavasti vakiomuotoinen kaukoliikenne alkaa olla surullisen pieni osa tästä liikenteestä (siis >50 kilometriä).
Osa 1. loppu.