Antero Alku
Tunnistettu jäsen
- Liittynyt
- 28 Kesäkuu 2005
- Viestit
- 7,552
Vs: YTV pohtii jo uutta tariffijärjestelmää
Mutta en tunnekaan tekniikoita sen tarkemmin kuin mitä YTV:kin niistä on mm. teekkareille kertonut ja toisaalta rahoitusala taas kertonut omasta kehityksestään. Mutta tietenkin tunnen asian käyttäjän kannalta, mitä taas pidän ensisijaisena asiana. Käyttäjillehän liput tehdään, ei lippujärjestelmien suunnittelijoille ja toimittajille.
Tiedätkö, mikä tekniikka on käytössä esim. Portossa ja Lissabonissa, joissa on pahvinen halpa sirukortti? Kumpikin toimii samaan tapaan kuin meidän matkakorttimme lukulaitteella, jonka lähelle kortti viedään. Olennaisin ero on, että kortti on käytännössä pahvinen matkalippu, jonka automatti sylkäisee. Vakiasukkaat saivat ostaa näitä asuinpaikkansa mukaan myyntitiskiltä, koska automaatti myi lippusia ladattuna vain sellaisiin lippulajeihin, joihin ei tarvita asuinpaikan tunnistusta.
Käyttäjän näkökulmasta myös magneettinauhaliput ovat toimineet aivan erinomiasesti. Meidän matkakorttilaitteilla sähläämistä ja kuljettajan avustusta seuranneena rohkenen jopa väittää, että magneettinauhan luku on nopeampaa. Luotettavuuskaan ei liene ongelma, muuten vehkeet eivät maailman oikeiden metrojen porteissa pelaisi.
Käyttäjän kannalta on sama, onko lipun data magneettinauhalla vai sirussa. Mutta kertakäyttöistä pahvia pidän kuluttajan etuna. Siinä nimittäin on ”näyttö” toisin kuin muovisissa kestokorteissa. Kun ostat kausilipun, pahviin voi printata voimassaoloajan ja -laajuuden. Ja vastaavasti muiden lippulajien tunnistetiedot. Kaudelle ja arvolle voi ostaa omat pahvinsa, mikä on helpompaa kuin pohtia muoviläpyskästä, mikä se milläkin ajanhetkellä on.
Arvaan kyllä, että lippualan tärkeä ongelma on, että matkustajalle samalta näyttävät ratkaisut ovat teknisiltä yksityiskohdiltaan valmistajakohtaisia ja tehty tarkoituksella mahdollisimman huonosti yhteensopiviksi muiden tuotteisiin. Ja standardiratkaisun heikkouksien kanssa kilpaillaan valmistajakohtaisilla tuotteilla, eikä valmistajia kiinnosta standardin kehittäminen. Jos tämä on ongelma, pitää paneutua siihen eikä keksiä uusi ongelmia check-out-järjestelyistä.
Antero
---------- Viesti lisätty kello 13:08 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 12:51 ----------
Vertaan tätä vaikkapa siihen, että pelkkä taloudellinen ajattelu johtaa siihen, että joukkoliikenteen tavoitteena tulee olla joukkoliikenteen lopettaminen. Tämä tavoite on helppo johtaa siitä, että jokainen uusi joukkoliikennematkustaja aiheuttaa enemmän kuluja kuin tuloja eli heikentää joukkoliikenteen taloutta. Poliittinen tavoite on päinvastainen, koska tavoitteeseen on otettu huomioon laajat ulkoiset vaikutukset, jotka eivät näy operattorin tai toimivaltaisen viranomaisen kirjanpidossa.
Ja toisaalta, valtiontalouden kannalta tavoitteena tulee olla autoilun maksimointi, koska autoilu tuottaa valtion kassaan verotuloja enemmän kuin autoilun suoraan ylläpitoon käyteään verorahoja. Tässäkin jätetään huomiotta laajat ulkoiset vaikutukset, joista osa vaikutta epäsuorasti myös valtiontalouden menoihin.
Antero
Eikös Hollannissa ole tarkoitus siirtyä koko maan kattavaan chec-out-systeemiin? Jos siellä on hanke kestänyt, niin syitä taitaa olla muussakin kuin vain korttitekniikassa.Tukholmasta, Kööpenhaminasta ja Hollannista voinee käydä kysymässä miten sujuvasti ja halvalla heidän "kansainväliseen standardiin" perustuvat matkakorttiprojektinsa ovat tähän asti sujuneet. Tukholma ja Hollanti ovat tosin viimein saaneet korttinsa jakeluun.
Mutta en tunnekaan tekniikoita sen tarkemmin kuin mitä YTV:kin niistä on mm. teekkareille kertonut ja toisaalta rahoitusala taas kertonut omasta kehityksestään. Mutta tietenkin tunnen asian käyttäjän kannalta, mitä taas pidän ensisijaisena asiana. Käyttäjillehän liput tehdään, ei lippujärjestelmien suunnittelijoille ja toimittajille.
Tiedätkö, mikä tekniikka on käytössä esim. Portossa ja Lissabonissa, joissa on pahvinen halpa sirukortti? Kumpikin toimii samaan tapaan kuin meidän matkakorttimme lukulaitteella, jonka lähelle kortti viedään. Olennaisin ero on, että kortti on käytännössä pahvinen matkalippu, jonka automatti sylkäisee. Vakiasukkaat saivat ostaa näitä asuinpaikkansa mukaan myyntitiskiltä, koska automaatti myi lippusia ladattuna vain sellaisiin lippulajeihin, joihin ei tarvita asuinpaikan tunnistusta.
Käyttäjän näkökulmasta myös magneettinauhaliput ovat toimineet aivan erinomiasesti. Meidän matkakorttilaitteilla sähläämistä ja kuljettajan avustusta seuranneena rohkenen jopa väittää, että magneettinauhan luku on nopeampaa. Luotettavuuskaan ei liene ongelma, muuten vehkeet eivät maailman oikeiden metrojen porteissa pelaisi.
Käyttäjän kannalta on sama, onko lipun data magneettinauhalla vai sirussa. Mutta kertakäyttöistä pahvia pidän kuluttajan etuna. Siinä nimittäin on ”näyttö” toisin kuin muovisissa kestokorteissa. Kun ostat kausilipun, pahviin voi printata voimassaoloajan ja -laajuuden. Ja vastaavasti muiden lippulajien tunnistetiedot. Kaudelle ja arvolle voi ostaa omat pahvinsa, mikä on helpompaa kuin pohtia muoviläpyskästä, mikä se milläkin ajanhetkellä on.
Arvaan kyllä, että lippualan tärkeä ongelma on, että matkustajalle samalta näyttävät ratkaisut ovat teknisiltä yksityiskohdiltaan valmistajakohtaisia ja tehty tarkoituksella mahdollisimman huonosti yhteensopiviksi muiden tuotteisiin. Ja standardiratkaisun heikkouksien kanssa kilpaillaan valmistajakohtaisilla tuotteilla, eikä valmistajia kiinnosta standardin kehittäminen. Jos tämä on ongelma, pitää paneutua siihen eikä keksiä uusi ongelmia check-out-järjestelyistä.
Antero
---------- Viesti lisätty kello 13:08 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 12:51 ----------
Näin varmasti on, mutta minun mielestäni tämä koulukunta on yksinkertaisesti väärässä. He sivuuttavat sen, että matkan hinta ei perustu kilometreihin vaan aikaan sekä sen, että lippujärjestelmän tavoite ylipäätään ei ole oletetun kustannusvastaavuden saavuttaminen vaan jokin poliittisesti asetettu tavoite. Kuten joukkoliikenteen käytön maksimointi auton käyttöön verrattuna, mihin viittasitkin.Matkakorttitekniikan kehittyessä on syntynyt koulukunta, jonka mielestä matkustajien on maksettava matkoista tarkasti kuljetun matkan mukaan. Tämä koulukunta näkee kausiliput ja vyöhykkeiden mukaan hinnoitellut arvo- ja kertaliput vanhan paperilipputeknologian sanelemana ratkaisuna, josta on päästävä eroon, kun teknologia mahdollistaa nykyään tarkan hinnoittelun matkan mukaan.
Vertaan tätä vaikkapa siihen, että pelkkä taloudellinen ajattelu johtaa siihen, että joukkoliikenteen tavoitteena tulee olla joukkoliikenteen lopettaminen. Tämä tavoite on helppo johtaa siitä, että jokainen uusi joukkoliikennematkustaja aiheuttaa enemmän kuluja kuin tuloja eli heikentää joukkoliikenteen taloutta. Poliittinen tavoite on päinvastainen, koska tavoitteeseen on otettu huomioon laajat ulkoiset vaikutukset, jotka eivät näy operattorin tai toimivaltaisen viranomaisen kirjanpidossa.
Ja toisaalta, valtiontalouden kannalta tavoitteena tulee olla autoilun maksimointi, koska autoilu tuottaa valtion kassaan verotuloja enemmän kuin autoilun suoraan ylläpitoon käyteään verorahoja. Tässäkin jätetään huomiotta laajat ulkoiset vaikutukset, joista osa vaikutta epäsuorasti myös valtiontalouden menoihin.
Antero