Vs: YTV pohtii jo uutta tariffijärjestelmää
Voi ja niin myös tehdään. Magneettinauhalippu mitätöidään tai sen saldoa vähennetään kirjoittamalla nauhalle. Esimerkiksi Pariisissa on metroissa portit. Kun menet sisään, portti kirjoittaa lipulle, ettet enää pääse sillä sisään. Jos yrität ulos liian pitkällä, portti ei aukea. Nauhalla on tieto, että lippusi oli voimassa vain aiemmille asemille.
Ei ole mitään estettä etteikö magneettikortille voisi ladata myös arvoa, jota vähennettäisiin samalla periaatteella kuin matkoja. Ja toisaalta arvon lataus voidaan tehdä ihan helposti kirjoittamalla lisää arvoa magneettiraidalle. Esimerkiksi New Yorkin MetroCardia voi ladata automaatissa vaikka luottokortilla.
Magneettiraita on perinteinen ja luotettava tekniikka tällaisiin lipputuotteisiin. Periaatteessa se mahdollistaa lähes kaiken saman kuin sirukortti. Ainoat erot liittyvät muistikapasiteettiin ja tietoturvaan. Magneetiraidalle ei mahdu kuin kohtuullisen niukasti tietoa, mutta se mitä mahtuu on täysin riittävä useimpiin tarkoituksiin, varsinkin kun hinta on naurettavan halpa verrattuna siruihin. Nykyään tosin periaatteessa reaaliaikaisella tietojärjestelmällä voitaisiin paikata tätä puutetta: käytetään magneettiraitaa vain "virtuaalisen" lipun tunnistamiseen ja säilytetään muut lipputiedot tietokannassa, josta ne haetaan reaaliaikaisesti. Tosin lippuporteissa validointiin riittää kyllä ihan hyvin lipulle kirjoitettu tieto onko se voimassa, kuinka pitkään ja/tai mikä on saldo.
Tietoturvaongelma taas liittyy siihen, että magneettiraita on helppo lukea koti-PC:llä ja siihen liitetyllä magneettiraitalukijalla, joita saa halvalla standarditavarana kaupasta. Samoin vanhat tiedot voi päällekirjoittaa omilla tiedoilla eli väärentää itselleen lisää matkoja tai arvoa. (Samasta tietoturvasyystä luottokorteissa on siirrytty siruihin.) Väärinkäyttöä voitaneen tosin estää erilaisin keinoin kuten vaikkapa seuraamalla niiden käyttöä, saldoja ja latauskertoja keskitetyn tietokannan avulla. Jos yhtäkkiä jonkin kortin saldo heilahtaa ylöspäin ilman että siihen liittyvää lataustapahtumaa löytyy kannasta, niin silloin systeemi voisi blokata lipun sulkulistan avulla niin, että seuraavalla kerralla lippuportti ei päästäkään läpi vaan vilkuttaa punaista valoa, ja vartija korjaa huijarin talteen. Tämäkään ei vaadi täysin reaaliaikaista yhteyttä vaan riittää, että tietoja kerätään porteista ja lipunmyyntijärjestelmästä säännöllisesti ja päivitetty sulkulista siirretään portteihin eräajona vaikkapa kerran päivässä. Tällainen turvaamisen taso olisi aivan riittävä ajatellen joukkoliikenteen rahastuksen toimivuutta eikä pankkikorttitasoista turvallisuutta tarvita oikeasti juuri mihinkään.
Toinen turvaamistapa voisi olla se, että lipun fyysinen koko voisi olla eri kuin ne joilla yleisimmät kaupasta saatavat luku-/kirjoituslaitteet toimivat. Luottokorttikokoisia magneettiraitakortteja on helppo lukea ja kirjoittaa. Sen sijaan en tiedä onko niin helppo löytää laitteita joilla kotikonstein luetaan ja kirjoitetaan esim. pariisilaisia pienikokoisia lippuja.
Mitä magneettikorttijärjestelmien mekaaniseen luotettavuuteen tulee, niin tässäkin on kahta eri ratkaisua. Pariisissa, Lontoossa ja monessa muussa paikassa lippuportti imaisee lipun sisään, tekee luku- ja kirjoitustoimet ja sylkäisee sen toisesta aukosta ulos. Tämä takaa häiriöttömän luku-/kirjoitustapahtuman mutta veikkaisin että on altis toimintahäiriöille, varsinkin jos aukosta syötetään sisään jotain ihan muuta. New Yorkissa taas lukulaite on teräskuoressa olevaan uraan asennettu luku-/kirjoituspää, josta lippu vetäistään läpi napakalla ranneliikkeellä. Ensimmäisellä kerralla saattaa olla että liike ei ole riittävän tasainen vaan täytyy yrittää uudestaan, mutta oikean liikkeen oppii hyvin nopeasti. Lienee kuitenkin aika varmaa että tällainen lukusysteemi on mekaanisesti hyvin luotettava, kun siinä ei ole liikkuvia osia, kuten moottoreita ja rullia, vaan ihminen vetää itse lipun lukupään ohi lihasvoimalla. Veikkaisin että jos tällainen kestää miljoonien matkustajien käytössä New Yorkissa, missä talvella voi olla kostean jäätävää, niin kyllä sen pitäisi toimia myös Suomen talvessa ulkonakin. Enkä usko että pelkkä lukupää teräskuoren sisällä on yhtä kallis kuin monimutkaisempi lippuportti, joka moottoroidusti kuljettaa lipun lukupään ohi.
Henkilökohtaisesti en oikein koskaan ymmärtänyt, miksi Suomessa päädyttiin joukkoliikenteessä kalliisiin sirukortteihin, kun kaiken saman voi tehdä magneettiraidalla aivan riittävän hyvin.
