Tähän voisi sanoa aika paljonkin siitä, minkälainen arvomaailma nykyään vallitsee ja mitä siitä seuraa kulttuurille, historialle ja ylipäänsä kaikelle sellaiselle, jonka arvo ei näy suoraan euroina. Kulttuurialalla työskentelevänä ihmisenä tiedän tämän valitettavan hyvin. Lyhyesti sanottuna nykymaailma makaa siten, että kaikki se, josta ei ole riittävää rahallista hyötyä, joutaa oman onnensa nojaan. Tai, kuten tässä tapauksessa, kaatopaikalle. Millään muulla kuin rahalla ei yleensä ole väliä kun asioista päätetään. Se on hirvittävää ja surullista.
Vaikuttaa siltä, että jos Helsingillä (kaipa tämä asia kuuluu lopulta kaupungin harteille, vaikka Kaupunkiliikenne Oy perustettiinkin kaupungin rajat ylittäväksi yhtiöksi) olisi halua säilyttää ajokuntoista museokalustoa, tulisi tätä varten määritellä toimintatavat ja osoittaa riittävä rahoitus. Siis: millä perusteella ja mitä kalustoa säilytetään, kuka säilyttämisen ja ylläpidon maksaa ja miten kalustoa käytetään. Jos tällaisia asioita ei ole määritelty esimerkiksi Kaupunkiliikenteen tehtäväksi, niin kustannuspaineen alaisena toimiva osakeyhtiö ei ala käyttää resurssejaan siihen, että se ylläpitää kalustoa, jolla se ei voi ansaita rahaa ja tuottaa palveluita. Valitettavasti.
Itse ajattelisin, että tässä tarvittaisiin riittävän vaikutusvaltainen aloite poliitikkojen suuntaan, jotta ajokuntoisen museokaluston säilyttäminen ylipäänsä nousisi jollekin asialistalle. Asia ei vaan taida kiinnostaa ketään poliitikkoa riittävästi, ja yksityishenkilöiltä vaadittaisiin melkoista ponnistusta saada tähän asiaan muutosta. Voisikohan Suomen Raitiotieseura olla asiassa aloitteellinen? Asian ei tietenkään kuuluisi jäädä seuran harteille, mutta taitaa olla niin, että se olisi ainut virallisempi taho, jota tällainen asia tällä hetkellä kiinnostaa.
Onko muuten jäljellä enää mitään ajokuntoista museokalustoa, vai onko kaikki joko romutettu tai siirretty museoesineiksi? Vaunu 50 ja avoperävaunu? Entä ensimmäinen NRV1?
