Ajattelin vetää hivenen yhteen niitä ajatuksia, jota tämä sivupolku modernistisen arkkitehtuurin suojeluun on tuonut liittyen ketjun alkuperäiseen aiheeseen eli siihen, miten vanhoja modernistisia asuntoalueita tulisi uudistaa.
Minusta yhteenvedossa oli nyt perusvika sikäli, ettei mielestäni keskustelu ole jakautunut pelkästään modernismin perusteella.
En pidä itseäni modernsimin vihaajana tai kannattajana, vaikka sanonkin monien modernistien rakennusten olevan rumia tai - kuten näissä esimerkkitaloissa Enso ja Makkara - niissä esiintyy mittakaava- ja sijoitteluvirheitä. Olen nähnyt paljon mukavan näköisiä funkkistaloja. Ja jos vielä pääsen rakennuttamaan itselleni talon, en halua talopakettitehtaiden kansallisromantiikan plagiointia vaan tämän ajan arkkitehtuuria mielellään muutamilla funkkisvaikutteilla.
Minun lähtökohtani on, ettei modernismia tule asettaa erikoisasemaan muiden tyylilajien ja kaupunkisuunnittelun filosofioiden kanssa. Erikoisasema voidaan asettaa siten, että vertaillaan eri ideologioita liikenteen näkökulmasta. Siinä modernismi erottuu vahvasti henkilöautoon sitoutuneena ja saa tässä mielessä erikoisaseman muihin nähden.
- Modernistisen arkkitehtuurin merkittävissä kohteissa on sellaisia kulttuurihistoriallisia arvoja, että nykyisten lakien mukaan rakennukset on säilytettävä. Nämä arvot ovat tieteellisesti todistettavissa.
- Modernistisessa arkkitehtuurissa on yleensä myönteisiä käyttöarvoja, joten rakennusten säilyttämiseen on yleensä taloudelliset perusteet
- Modernististen rakennusten purkaminen johtaisi pääsääntöisesti suuriin taloudellisiin tappioihin. Jos valtio tai kunta päättää purkamisesta, tulisi tappiot korvata omistajille.
- Rakennusten purkaminen on mahdollista silloin, kun rakennukset eivät ole teknisesti korjauskelpoisia, niille ei ole luontevaa käyttötarkoitusta ja niillä ei ole merkittäviä kulttuurihistoriallisia arvoja.
- Edellä mainitusta seuraten: modernististen asuntoalueiden ja rakennusten laajamittainen purkaminen ei ole taloudellisesti tai kulttuurihistoriallisesti perusteltu keino kehittää kaupunkirakennetta.
Miltäs tämä tuntuu kirjoitettuna näin:
- Kaikkien tyylisuuntien arkkitehtuurin merkittävissä kohteissa on sellaisia kulttuurihistoriallisia arvoja, että nykyisten lakien mukaan rakennukset on säilytettävä. Nämä arvot ovat tieteellisesti todistettavissa.
- Kaikkien tyylisuuntien arkkitehtuurissa on yleensä myönteisiä käyttöarvoja, joten rakennusten säilyttämiseen on yleensä taloudelliset perusteet
- Kaikkien tyylisuuntien rakennusten purkaminen johtaisi pääsääntöisesti suuriin taloudellisiin tappioihin. Jos valtio tai kunta päättää purkamisesta, tulisi tappiot korvata omistajille.
- Rakennusten purkaminen on mahdollista silloin, kun rakennukset eivät ole teknisesti korjauskelpoisia, niille ei ole luontevaa käyttötarkoitusta ja niillä ei ole merkittäviä kulttuurihistoriallisia arvoja.
- Edellä mainitusta seuraten: Kaikkien tyylisuuntien asuntoalueiden ja rakennusten laajamittainen purkaminen ei ole taloudellisesti tai kulttuurihistoriallisesti perusteltu keino kehittää kaupunkirakennetta.
Onko yllä olevassa listassa jokin asia väärin?
Tahdon siis tällä ilmentää sitä, että lista kirjoitettuna modernismille kohottaa sen tyylisuuntana yli muiden ikään kuin vain modernismissa olisi hyvää ja säilyttämisen arvoista.
Siksi voin hyvin kuvitella, että modernistit olisivat voineet kirjoittaa 1960-luvulla teesinsä, joilla oikeuttivat kaikenlaisen purkamisen ja kaupunkisaneerauksen. Ne teesit olisivat voineet kuulua näin:
- Aiempien tyylisuuntien arkkitehtuurissa on vain harvoin sellaisia kulttuurihistoriallisia arvoja, joiden vuoksi rakennukset tulisi säilyttää. Arvot ovat ensisijaisesti mielipidekysymys.
- Modernistista arkkitehtuuria edeltäneen arkkitehtuurin, kuten 1800-luvun kertaustyylit, jugend ja 1920-luvun klassismi ovat esteettisesti ja moraalisesti modernistista arkkitehtuuria huonompia ja niitä edustaneita rakennuksia ei tulisi palauttaa kun aiempien tyylisuuntien rakennukset on purettu.
- Aiempien tyylisuuntien rakennukset ovat usein nykyisiin tarpeisiin soveltumattomia ja huonokuntoisia. Siksi niiden purkamisesta ei aiheudu mainittavia taloudellisia tappioita. Siksi rakennuksia voidaan päättää purkaa kaupunkikuvan kaunistamiseksi tai kaupunkirakenteen parantamiseksi.
- Tällä hetkellä voidaan tehdä aiempia tyylisuuntia oleellisesti parempia rakennuksia.
Tämähän oli siis vain mukaelma Mikon toisesta listasta:
- Modernistisessa arkkitehtuurissa on vain harvoin sellaisia kulttuurihistoriallisia arvoja, joiden vuoksi rakennukset tulisi säilyttää. Arvot ovat ensisijaisesti mielipidekysymys. jne...
Aloitin keskustelun rakentamisen tekniikasta, en arkkitehtuurista. Ja lähtökohtanani oli rakennusten kunto sekä se, miten ne vastaavat nykyistä kysyntää. Ei minusta elementtirakennustekniikka edusta mitään arkkitehtuurin tyyliä, jota siksi olisin tuomitsemassa.
Sama koskee asemakaavoja. Meidän kaavoitusjärjestelmämme perustana on modernismin idea toimintojen erityttämisestä ja hajauttamisesta. Se ehkä ohjaa mutta ei pakota rakentamaan autokaupunkia. Se, että autokaupunkia on tehty sattuu sopimaan modernismin ideaan, mutta tuskinpa kukaan rinnastaa keskiverto aluerakennusarkkitehtuuria muutamiin arvostettuihin Aallon modernismin hengessä tekemiin kaavoihin.
Siis en hyväksy modernismin asettamista eri asemaan muiden tyylien kanssa, niinkuin minusta modernismin puolustajat usein tekevät.
En myöskään halua asettaa taloudellisia arvoja kaikkien muiden arvojen edelle, mihin modernismin puolustajienkin on helppo vedota nyt, kun taloudellista arvoa ei enää säädelläkään antamalla kaikkialla olemassa olevaa rakennuskantaa suurempia rakennusoikeuksia.
Kaupunkien historiassahan uudet rakennukset ovat aina syntyneet ja johtaneet vanhojen purkamiseen siksi, että on pystytty teknisesti tai hallinnollisesti rakentamaan enemmän kerrosalaa kuin vanhassa rakennuksessa. Tällöin taloudelliset arvot ovat jyränneet kaikki muut arvot.
Itse haluan voida asettaa muita arvoja taloudellisten arvojen edelle, enkä hyväksy ajatusta, ettei niin missään tapauksessa saa tehdä. Ja kun kaupunkikuvallinen arvo asetetaan taloudellisen arvon edelle, modernismia edustava tyylisuunta tai nimekäs arkkitehti eivät voi myöskään olla pyhiä arvoja yli muiden, jos kaupunkikuvallinen arvo edellyttää kenen hyvänsä piirtämän modernistisen rakennuksen purkua.
Samalla tavalla haluan pitää avoimena asemakaavan toiminnallisen arvon. Vanhojen keskustojen toimiminen autoilun kanssa oli mahdotonta ja useissa maailman kaupungeissa purettiin surutta, jotta tehtiin tilaa autokaupungille. Se tehtiin aikansa arvojen hengessä, ei taloudellisella perusteella. Sillä siellä, missä moiseen ei ollut varaa, sellaista ei tehty. Jos Helsinki olisi edennyt
Smith-Polvisen suunnitelman kanssa keskustassa, esim. Liisankadun eteläinen korttelirivi olisi purettu. Uusi rakennusoikeus olisi ollut nolla, kun paikalle tulee moottoritie.
En näe mitään syytä sulkea pois mahdollisuutta tehdä tilaa joukkoliikenteelle tarvittaessa rakennuksia purkamalla. Se on kuitenkin halvempaa (siis ostaa rakennus omistajiltaan käypään hintaan) kuin rakentaa maanalaista. Jos siten saadan parempaa joukkoliikennettä kuin sijoittamalla joukkoliikenne etäälle, jossa on sopiva paikka pääkadulle, ei joukkoliikenteelle, näin tulee tehdä. Perusteena voivat olla arvot - kuten ovat olleet autoilun voittokulullekin - mutta ehkäpä tällainen tulevaisuudessa osataan perustella jopa rahanakin, kuten on keksitty perustella autoteiden rakentaminenkin.
Antero