Nyt käynnistyvissä yt-neuvotteluissa suurin irtisanomisten määrä on alle 600.
Vähän pidemmällä aikavälillä VR:n henkilöstö on supistunut tuhansilla. Ketjun alussa linkatun VR-yhtymän tiedotteen mukaan neuvottelut koskevat 2800 henkilöä, mutta alustavien arvioiden mukaan työtehtäviä vähenee nyt 570 henkilöä.
Kun VR julkaisi suunnitelmansa HSL-liikenteen kustannussäästöihin, järjesti se henkilöstöinfoja. Näissä infoissa näytettiin talouslukuja, mukaanlukien HSL-liikenteen kate. Toki on mahdollista, että yhtiö valehteli ja vääristeli lukuja henkilöstölleen.
VR-Yhtymä tuskin esittelee henkilöstölleen sellaisia lukuja, missä olisi jotain salaista verrattuna siihen, mitä yhtiö kertoo julkisuuteen muita teitä, tai mikä vahingoittaisi julkisuuteen päästessään yhtiön intressejä asiakkaittensa suhteen. Se ei tarkoita sitä, että henkilöstölle tai julkisuuteen valehdellaan. Sillä julkisella kirjanpidolla ja osakkeenomistajille ja viranomaisille esitetyillä tiedoilla ja toiminnan todellisella kannattavuudella ei tarvitse olla juurikaan yhteyttä. Laki ja verottaja sallivat varsin vapaan tilinpäätöslukujen järjestelyn. Eli sen, mitä tilinpäätöksessä näytetään suhteessa siihen, mitä liiketoiminta todellisuudessa on.
Tästä on VR-Yhtymän tapauksessa hyvä esimerkki Dv12-sarja. Veturit on valmistettu 1963–1984, keskimäärin ne ovat nyt 41-vuotiaita ja vanhin 52-vuotias. VR lienee kuolettanut nämä 20 vuodessa. Kirjanpidossa siis on yksi veturi aiheuttanut tilinpäätökseen vuosittain kustannuksia poiston eli karkeasti 1/20-osan verran hankintahinnastaan. Tosiasiassa kirjattu kustannus on ollut tähän mennessä vähintän kaksi kertaa liian suuri, koska veturit ovat olleet jo kaksi kertaa niin kauan käytössä kuin mitä kirjanpito näyttää.
Toinen esimerkki ovat yleiskulut ja niiden kohdistaminen. VR voi perustella kirjanpidollaan, että jokin junavuoro on kannattamaton, kun sen kustannukset lasketaan niin, että esimerkiksi pääkonttorikulut jaetaan kaikille junavuoroille. Junan kustannuksiin lasketaan myös käytetyn kaluston hankintahinnan poisto, kuten edellä 1/20-osa Dv12:n hankintahinnasta. Näin lasketuista junan kustannuksista voi olla esim. 65 % yleis- ja pääomakuluja.
Jos junaa pidetään kannattamattomana vaikka siksi, että junan tulot ovat 80 % lasketuista kuluista, junan lakkauttaminen tosiasiassa lisää VR:n tappiota. Näin siksi, että vaikka juna lakkautetaan, esim. johtaja Aron palkka ei vähene tämän junan osuudella. Myöskään pääomakulut eivät vähene, eivät vaikka junan kalusto romutettaisiin, koska pääomakulujen perusta on hinta, joka kalustosta on ostettaessa maksettu. Eli VR kyllä menettää kaikki tulot, joita oli enemmän kuin junan ajamisesta todellisuudessa aiheutuneet kulut, mutta ei yleis- eikä pääomamenoja.
Jos tämä oli vaikesti ymmärrettävä selostus, niin lasketaan euroina. Oletetaan junan muuttuvien kulujen olevan 1400 €, pääomakulujen 1000 € ja yleiskulujen 600 €. Yhteensä siis 3000 €. Tämä voisi olla vaikka henkilöjuna, joka ajaa 150 km ja siinä on 400 matkustajapaikka. Junassa on kuitenkin vain 80 matkustajaa, joiden lippujen keskihinta on 30 €, eli lipputulot ovat 2400 €. Näyttää siis kirjanpitäjän mielestä, että juna tuottaa tappiota 600 €, joten ehdotetaan lakkautettavaksi ja junan henkilökunnalle annetaan potkut.
Kun juna lakkautetaan, potkut saaneelle henkilökunnalle ei tarvitse maksaa enää palkkaa, kalustoa ei tarvitse huoltaa kun kalustolle ei kerry kilometrejä, eikä tarvitse maksaa sähköstä. Näillä säästetään 1400 €. Mutta yleiskulut eivät vähene, ei myöskään kaluston hankintahinnan kuoletus, kuten pankilta otetun lainan lyhentäminen. 1600 € jää maksettavaksi edelleen. Kun 2400 €:n lipputulot loppuivat, mutta kulut vähenivät 1400 €:lla, junan lakkauttaminen tuotti tappiota 1000 €. Eli kiitos vain kirjanpitäjälle.
Julkisuuteen tietenkin kerrotaan, että lopetimme tappiollisen junavuoron. Poliitikot ja ammattiyhdistys nielevät, vaikka joku saattaakin vaatia, että junaa ei olisi saanut lakkauttaa, vaan VR:lle olisi pitänyt maksaa 600 € tukea. Siis junasta, jolla se tosiasiallisesti teki 1000 € parannusta tulokseensa.
Antero