Listasi olisi voinut olla pitempikin
Voi sitä jatkaakin. 50-luvulla rakennettujen korpiratojen epäonnistumisesta on ollut useaankin kertaan keskustelua. Pienemmässä mittakaavassa on eräistä myöhemmistäkin investoinneista jäänyt vaikutelma, ettei tulevaisuutta ole mietitty yhtä päivää pidemmälle. Sitähän löytyy esimerkkejä, jossa liikennepaikka on lakkautettu heti remontin valmistumisen jälkeen. Tai Rovaniemen radan sähköistämistä suunniteltaessa ei näköjään ole mietitty, mitä Kolarin ja Kemijärven liikenne maksaa, kun ne joudutaan Rovaniemen sähköistämisen jälkeen hoitamaan erityisjärjestelyin.
Kalustopuolella Sr1:n sijaan olisi melko varmasti kannattanut hakkia kotimainen veturi tai Rc-sarjaa Ruotsista. Porkkanat sekä uusimmat Hr1- ja Tr1-veturit olivat virhehankinta, koska niitä voitiin käyttää vain 15-25 vuotta ja siitäkin suuri osa muussa kuin alkuperäisessä käyttötarkoituksessa. Pienvetureiden osalta tuskin voidaan kalustopolitiikasta edes puhua, kun VR:llä on pahimmillaan ollut samanaikaisesti käytössä kymmenkunta erilaista tyyppiä. Pendolinot ostettiin rataverkon kuntoon nähden 10 vuotta liian aikaisin.
Mielestäni oleellista eroa ei ole, ja mittarisi on omituinen. Asiakkaalla on vuonna 2007 valittavissa tasan kolme junaa, eikä häntä liikuta tippaakaan, montako vaunua näissä junissa on. Asiakas tarvitsee junasta yhden istumapaikan, ei enempää. Tarjonta ei täten ole kymmenkertainen, vaan kolminkertainen, ja sekin lisääntynyt siis vain yhdestä vain kolmeen.
Asiakkaan kannalta olisi tietysti parempi ajaa 15 kahden vaunun junaa kuin kolme 7-15 vaunun junaa. Liikennöitsijän talouden kannalta asia on täysin päinvastainen. Ei junan kaltaista massakuljetusvälinettä edes tarvita, jos optimaalisen paikkaluvun katsotaan olevan parin matkustajavaunun kapasiteetti. Sehän kulkisi hyvin myös parilla bussilla tai yhdellä lentokoneella.