Varmasti tiedät vastaukset näihin kysymyksiisi itsekin, otaksun ja toivon.
Tiedän, miten toimitaan metrossa, miten on toimittu VR:llä aikaisemmin ja miten toimitaan nyt. Tai ainakin toimittiin viime talvena.
Aikaisemmin lähijunaliikenne on selvinnyt kovista talvista, ja silloin asiat hoidettiin eri tavoin kuin nyt. Ilmalassa oli kymmenkunta koneharjaa ja kun tuli lunta, sitä harjattiin pois jatkuvasti eikä odotettu, että se kinostuu. Vaihteiden sähkölämmityksen rajoitukset ymmärrettiin myös. Kun lumi poistettiin vaihteista pääasiassa harjoilla, sähkölämmityksen ei tarvinnut pystyä sulattamaan kaikkea lunta, kun teho ei siihen riitä. Vaihteet eivät jäätyneet, koska pääosa lumesta harjattiin pois eikä se ensin sulanut vedeksi joka sitten jäätyi kielien ympärille.
Sm-junien alustat sulatettiin höyryllä, ei vedellä. Höyrysulatuksen jälkeen alustat olivat heti kuivia. Eikä höyry mene tiivisteistä sisään kuten painevesi. Sulatuksen jälkeen junat olivat kuivia ja ne voitiin panna ajoon ilman kosteusongelmien riskiä.
Aurat ja höyrynkehittimet on romutettu, varmaankin jonkun mielestä tarpeettomina. Vaihteiden sähkölämmityksestä voi todeta, että sellaisia kokeiltiin aluksi Rovaniemellä, mutta ne purettiin pois. Ei ihme, sillä lämmittimistä on kovalla pakkasella ja suurella lumen määrällä enemmän haittaa kuin hyötyä. Jos sellaiset sääolot tulevat Helsinkiin, tilanne on aivan sama kuin Rovaniemellä. Ja tarvitaan toiset konstit.
Tässä joitain asioita, joita tuli pikaisella pohdinnalla pieneen mieleeni:
Metron rataverkon yhteispituushan on jotain vajaa 23km. Paljonko lähijunien käyttämän rataverkon? Aika paljon enemmän eli tarkoittaa myös kunnossapitopartioille pitempiä siirtymiä ja paljon muuta. Montako vaihdetta metron radalla joudutaan normaalioloissa kääntelemään vaikkapa tunnin aikana?
Liikennepalvelun luotettavuus koostuu monista asioista. Kalustokierto on yksi osa. Kesäoloissa on mahdollista luottaa siihen, että kalustokierto edellyttää useiden vaihdekujien jatkuvaa toimintaa. Kun meillä on täällä talvia, se on vain asia, joka on pakko ottaa huomioon. Jos ei oteta, sitten tulee vaikeuksia, kuten on tullut.
Minusta näyttää siltä, että talviliikenteeseen vaikuttavista asioista vastuussa olevat henkilöt eivät ole olleet tehtäviensä tasalla. Jos runsaslumisia ja pitkiä pakkasjaksoja esiintyy kerran 10–15 vuodessa, se tarkoittaa sitä, että muutaman vuoden kokemus ei riitä ja jos päätöksiä ja esim. ”tarpeettomien” aurojen romutuksia tehdään muutaman vuoden perusteella, niin silloin tehdään vakavia virheitä.
En mitenkään malta olla kysymättä, toimisiko homma mielestäsi paremmiin jos kaupunkiradoilla liikennöisi HKL M100-/200-sarjan junat?
En usko, että sillä on mitään merkitystä. Eivät ne auraamattomalla ratapihalla ole sen parempia kuin Sm-junat. Sen sijaan sillä voisi olla merkitystä, jos lähijunaliikennettä hoitaisi HKL:n metron porukka siten kuin he hoitavat oman liikenteensä.
Antero
