Tuolla ovikoneisto-vertauksella viittasin myös "hieman" muuttuneisiin edellytyksiin ja vaatimuksiin nykykaluston rakenteessa sitten puuvaunujen.
En maininnut puukorisia vaunuja siksi, että käsikäyttöisine ovineen ne olisivat parempia kuin nykyjunat vaan siksi, että Sm4-kalusto ei tarkoittanut paikallisjunakaluston lisääntymistä vaan uudistumista, kun puuvaunut poistuivat käytöstä.
Tämä toteamus siksi, että viime talven lumiongemien yhdeksi syyksi on esitetty liikenteen kasvu. Jos ja kun käytössä on kaiken aikaa kuitenkin ollut sama kalustomäärä, kysyn sitä, mitä liikenteen kasvu tarkoittaa? Onko pitkät junat vain pätkitty lyhyiksi vai ajetaanko kalustolla enemmän kuin ennen? Ja jos ajetaan enemmän, mikä on muuttunut, joutilaana seisovan kaluston määrä vai kiertonopeus?
Mun ymmärtääkseni lähiliikenteen matkustajaluvut ovat suurin piirtein kaksinkertaistuneet siihen verrattuna mitä ne olivat 1980-luvun alussa.
Junaliikenteen ruuhkaisuudella tai matkamäärän nousulla ei välttämättä ole mitään tekemistä niiden asioiden kanssa, mitkä vaikuttavat liikenteen talvisietoon. Junaliikenteen määrä = junien määrä, ei niissä kulkevien matkustajien määrä.
Ei pahalla, mutta minusta myös tästä kommentista näkyy aika nätisti läpi puhdas asenteellisuus. Ihan periaatteesta on kommentoitava tietystä itseä miellyttämättömästä aiheesta negatiivisesti oli kysymys mistä tahansa asiaan liittyvästä? Keskustelusta tulee helposti todella mustavalkoista.
Jaa. Yleensä minua haukutaan siitä, että minun asenteeni metroon on negatiivinen. Nyt tulee moitteet siitä, että esitän metrosta jotain positiivista.
Minä olen vain sitä mieltä, että asiat pitää voida sanoa aina, eikä jättää sanomatta siksi, että ne ovat joskus tai usein ikäviä. Minusta jo yksin se, että edes ainoata lumharjaa ei huolleta ennen talvea, on osoitus asenneongelmasta. Ja on se kumma, jos sitä(kään) asiaa ei saa sanoa ääneen kaikkien viime talven sotkujen jälkeen.
Ongelmien korjaaminen lähtee tosiasioiden tunnustamisesta. Silloinkin, kun tosiasiat ovat ikäviä.
Antero
