Niin, kaupallisestihan on siten, että aikatauluihin merkittyjen bussilinjojen ajamisesta ja matkustajien palvelusta on vastuussa HSL, ei Westendin linja Oy. Kaikki bussiyhtiöt ovat sopimussuhteessa HSL:n kanssa, ei matkustajien kanssa. Matkustajat ovat sopimussuhteessa HSL:n kanssa.
Jos joku yhtiö rikkoo sopimustaan mistä hyvänsä syystä, konkurssi mukaan lukien, sopimusrikkomus on yhtiön ja HSL:n välinen ongelma. Jos HSL ei saa hankituksi ostamiaan vuoroja sopimuksen perusteella, sen on hankittava ne muualta, eikä muualta hankkiminen ole sopimusrikkomuksen tehneen yhtiön asia. Sopimuksessa on sanktioita rikkomuksien varalta, mutta konkurssiin mennyt yhtiö ei enää suorita sanktioita, ja sopimus käy muutenkin mitättömäksi.
Käytännössä konkurssi ei tarkoita sitä, että liikenteeseen tarvittavat bussit posahtavat olemattomiin ja kuljettajat kuolevat. Kysymys on vain siitä, miten bussien ja kuljettajien käyttö voi jatkua, vaikka yrityksen toiminta lakkaa. Konkurssihallinto voi ja sillä lienee velvollisuuskin myydä hallinnassaan olevan kaluston kapasiteettia, sillä on konkurssiyhtiön velkojien etu, että konkurssipesällä on tuloja ja sen velanmaksukyky paranee.
Minusta tilannetta on dramatisoitu aivan turhaan nimenomaan matkustajien näkökulmasta. On luonteva ratkaisu, että konkurssipesä sopii HSL:n kanssa yhtiön sopimuselvoitteiden jatkamisesta. Sopimushinta kattaa varmasti liikennöinnin jatkamisen välittömät kulut. Ellei, konkurssihallinto voi tehdä HSL:n kanssa uuden sopimuksen siihen asti, kunnes HSL saa hankituksi liikenteen muualta. Bussien seisottaminen ja kuljettajien istuttaminen kotona on täysin turhaa eikä kenenkään etu.
Antero
