160 km/h ja matala lattia ovat OK. Mutta 55 m pitkä juna on liian pieni. Jos tällaisia joudutaan ajamaan jatkuvasti usean yksikön kokoonpanoina jotka ovat vielä niin kalliita kuin Sm4-junat ovat, kalustokustannukset karkaavat käsistä. Esim YTV:n Flirtissä on noin 30 % enemmän kapasiteettia kuin Sm4:ssä ja hinta on vain 6 % enemmän. Vastaavia yhteyksiä hoidetaan Keski-Euroopassa usein ohjausvaunullisina veturijunina, joiden pituus voidaan asettaa sopivaksi huomattavasti halvemmalla. Ja nekin voivat olla matalalattiaisia ja nopeus 160 km/h.
En kirjoittanut, että tarpeetonta, vaan että se rasittaa taloutta. Meillähän ei ole luotettavaa tietoa Z-junien kuormitusprofiilista, mutta havaintojen perusteella pääasiallinen kuormitus on Mäntsälän ja Helsingin välillä. Jos kuormitus on esim. 40 % Kerava, 40 % Mäntsälä ja 20 % Lahti, tuo Lahden 20 % merkitsee kuitenkin 43 % lisää kustannuksia - puuttumatta siihen, mitä se vaikuttaa hukka-aikojen osuuteen.
Lahdesta on kuitenkin nimenomaan Helsinkiin muutakin tarjontaa kuin Z-junat. Siksi kaikkien Z-junien ajaminen Lahteen vinouttaa Lahden kysynnän ja tarjonnan suhdetta vielä enemmän kuin pelkät Z-junat. VR Oy pahentaa vielä tilannetta hinnoittelupolitiikallaan, joka johtanee siihen, että osa kulkijoista käyttä Z-junia halvemman lipunhinnan vuoksi, vaikka he mahtuisivat pikajunatarjonnan vapaaseen kapasiteettiin. Hinnoittelu siis puree VR Oy:n omaan nilkkaan.
Jos minä olisin vastuussa tästä liikenteestä, ohjaisin Lahti-Hki -matkustajat ensisijassa pikajuniin. Ylijäämäkysyntää varten sovittaisin muutaman Z-junan ulottumaan Lahteen, mutta ei enempää kuin kysyntä edellyttää. Pääasiallisen tarjonnan asettaisin päättymään Mäntsälään. Ja mikäli Kerava käyttää todellakin edellä esitetyllä tavalla runsaasti Z-junien kapasiteettia, rukkaisin vielä Keravalle omaa tarjontaa. Sillä on turha ajaa keravalaisten paikkoja tuplamatkaa eli ylimääräiset 30 km kääntymään Mäntsälään. Eli näin optimoisin kapasiteetin ja siinä sivussa mahdollisesti myös parantaisin vuorotarjontaa, jolla lisäisin menekkiä kokonaisuutena.
Mutta monopoliyrityksen ei tarvitse tällaista pohtia. Helpommalla pääsee, kun vaatii valtiolta tukea kattamaan optimoinnin puuttumisen.
Antero
