Vs: Pisararata
Olet aivan oikeassa, että Sm1-2 -junien sähkötekniikka tasavirtamoottoreineen on vanhanaikaista. Lisäksi niistä puuttuu sähköjarru, joka sekä nostaa käyttökuluja että lisää vikaantumisriskiä. Mutta on turha väittää, että Sm1-2 -sarja on kelpaamaton nykyisiin liikenteen vaatimuksiin, kun suorituskyky on 1- ja 2-sarjoissa sama, mutta vain 1-sarja on muka kelvoton kun 2-sarja on ihan kelvollinen. Sama asia koskee korkeata lattiaa.
Ei Sm2:kaan mikään kovin kelvollinen ole, osin samat syythän siihenkin pätevät kuin Sm1:iin (korkea lattia, ilmastoinnin puute, tehottomuus), Sm1 vain on se epäkelvompi näistä kahdesta ja sen takiahan nämä ollaankin siirtämässä naulatehtaalle ensimmäisenä, onneksi. Jos molemmat sarjat hylättäisiin ja hankittaisiin modernia kalustoa tilalle olisi mahdollista pienentää ajoaikoja kaikilla linjoilla, ja osalla jopa nostaa käytettäviä nopeuksia. Mutta ei voida kun aikataulut pitää suunnitella näiden ikäloppujen raatojen mukaan, jolloin uudemmat junat ajelevat puoliteholla.
Tunneliliikenteessä on eri luokan vaatimukset mm. paloturvallisuudelle. Uutta kalustoa tilattaessa tunnelivaatimuksista tulee tuntuva hintalisä. En ymmärrä mitään syytä, miksi VR-Yhtymä olisi Sm4:n tilauksessa halunnut maksaa tarpeettomista tunnelivarustuksista. Vastuullinen ja osaava ostaja ei tilaa ja maksa turhasta.
Edelleen olisi kiva tietää mitä tarvittavia ominaisuuksia Sm4:stä mahtaa puuttua ettei sillä voi tunneleissa ajaa? Suuri ja paha monopoliyhtiö nimittäin meinaa ajella myös Sm4 kalustolla tarvittaessa Kehäradan tunneleissa, joten voinet varmaan valaista meitä ja kertoa mitä määräyksiä VR on unohtanut noudatttaa?
Ja kuinka paljon palonsuojavaatimuksista Sm5:een tuli lisäkustannuksia?
Dieselvetureiden tekniikka on ylipäätään vanhempaa kuin Sm-junissa ja ylläpito kalliimpaa, jolloin uusimiskynnys on teknistaloudellisesti alhaisempi kuin sähkökalustolla. Ja dieseleitä koskevat ympäristömääräykset ovat kiristyneet oleellisesti, minkä olisi myös pitänyt merkitä tarvetta uusia kalustoa vanhan korjaamisen sijasta. Silti olen sitä mieltä, että VR-Yhtymä on Dv12-sarjan kanssa toiminut liiketalouden näkökulmasta aivan oikein. Vaikka uuden kaluston ylläpito olisikin halvempaa, se ei luultavasti dieseleiden osalta sitä ole siinä määrin, että ero kattaisi uushankinnan kustannukset verrattuna vanhan modernisointiin. Lisäksi Dv12-vetureiden suorituskykyvaatimukset eivät ole muuttuneet 1960-luvun alusta, joten uushankinnalla ei ole toiminnallista hyötyä operaattorille.
Tiukentuneet ympäristömääräykset koskevat vain uutta kalustoa, joten niihin vetoaminen ei oikein toimi. Eihän muuten saisi enää ajella vanhoilla busseillakaan missään. Veikkaanpa ettei Sm1 kalustokaan täytä nykyisiä melunormeja, ainakaan moottorivaunussa telin päällä istuessa ei välillä kuule omia ajatuksiaankaan, jos siis ylipäänsä pystyy kunnolla istumaan siinä vatkaamisessa.
Kuka kaiken haluaa maksaa? Dv12-vetureiden kohdalla haluaja on ollut omistaja, VR-Yhtymä, joka on maksanut mieluummin pienemmän summan korjaamisesta kuin isomman uushankinnasta. Sm-junien kohdalla halukas maksaja on vaikkapa kaupunki tai kuntayhtymä, joka haluaa käynnistää junaliikenteen, mutta jolla ei ole suuria rahoja uuden kaluston hankintaan eikä mahdollisuuksia sitoutua kalustoon 40–50 vuodeksi. Minä kysyn sinulta, kenen etu on olla näitä molempia haluja vastaan?
Antero
Jos kuntayhtymä on köyhä, se ei siitä rikkaammaksi muutu vaikka se hankkisikin itselleen muutamaksi vuodeksi vanhoja raatoja liikennöimään, jossain vaiheessa se investointi uuteen kalustoon on tehtävä kuitenkin. Lopetetaanko liikennöinti sitten muutaman vuoden päästä kun rahat uuden kaluston investointiin pitäisi jostain haalia ja kuntayhtymä on edelleen köyhä?
Eikä 40 vuotta vanha kalusto houkuttele matkustajia asiakkaiksi jossei ole pakko kun on tarjolla matalalattiaisia ja hiljaisempia busseja tai se oma auto. Idea on sama kuin jos hankittaisiin kuvitteelliselle kuntayhtymälle bussiliikenteen aloittamista varten busseiksi Veljekset Salmelan koko kalusto, sen varmaan saisi aika halvalla ja kansa varmasti rientäisi innolla kyytiin.
Houkuttelevuus ainakin noissa
70- ja
80-luvun busseissa on samaa tasoa kuin vanhoissa sähkömoottorijunissa, mutta kieltämättä hieno esitys siitä että vanhaakin kalustoa voi ikuisesti pitää kunnossa jos jääräpäisyyttä löytyy ja jopa muutamia pakosta noita käyttämään joutuvia matkustajiakin.
Minun puolestani kyllä VR voi vanhan kalustonsa myydä jollekkin hölmölle kuntayhtymälle jos he tuollaista kalustoa välttämättä haluavat hankkia. Sääliksi vain käy asukkaita jotka ko. junista joutuvat kärsimään.
