Tämä kyllä kuulostaa ainakin Turun osalta realistisemmalta kuin Anteron esitys, että pysäkit polkaistaisiin pystyyn muutamassa viikossa. Turun seudulla on uusia asuinalueita ratojen lähettyvillä paikoissa, joissa ei ole koskaan asemaa ollutkaan ja kauan sitten hylättyjen asemien yhteydessä ei oikein ole enää mitään nykymittarilla laituriksi tunnistettavaa jäljellä. Lisäksi esim. Naantalin rata vaatisi sähköistyksen rakentamisen (niin lyhyt pätkä olisi varmaan mahdollisuuksien rajoissa).
Aivan oikein. Vastasinkin kysymykseen minimiajasta. Minimiajassa ei tehdä uusia kaupungiosia, joten niihin liittyvien pysäkkien ja liikenteen kanssa ei ole ongelmia. Kaavoitus ja rakentaminen kestävät kauemmin kuin junaliikenteen järjestäminen. LVM-VR -yksinoikeussopimuksetkin ehtivät loppumaan ennen kuin yhtäkään uutta kaupunginosaa on rakennettu.
Itse asiassa uusien kaupunginosien kanssa voisi menetellä jopa siten kuin muualla maailmassa tai meillä aikanaan aluerakentamissopimusten kanssa niin, että rakentamissopimus sisältää myös pysäkin sekä junaliikenteen rahoituksen. Siinä, missä rakentaja sitoutuu tekemään katuja ja julkisia rakennuksia, se voi yhtä hyvin tehdä ratoja, laitureita ja ostaa junakalustoa.
Nopea eteneminen on tarpeen siellä, missä on kysyntää ja halua junan käyttöön jo nyt. Turun seudulla tällaiset rataosat ovat Turku–Salo ja Turku–Loimaa. Laitureiden palautus on kymmenien tuhansien eurojen asia, johon riittänevät LiVi:n ja kuntien ylläpidon ja satunnaisten kustannusten budjetit.
Perusteluillani halusin osoittaa, että meillä vallitsee vain asennevääristymä. Asenne on se, että junaliikenne on jotain ihmeellistä, vaikeaa, ellei peräti mahdotonta. Ja siksi vastataan aina EI ja keksitään perusteluita sille, miksi junaliikenne ei ole mahdollista tai ainakin sen järjestäminen kestää pikemmin vuosikymmeniä kuin edes kuukausia. Tragikoomista on tässä se, että kunhan vain puhutaan tarpeeksi kalliista tunnelihankkeesta, sillä saa toki olla jokin rakentamisaika, mutta mitään harkintaa ja arviointia ei tarvita, kun ollaan kuorossa huutamassa että tämä asia tehdään.
Kun puhutaan asioista asioiden nimillä, niin oikeasti Tampereen ja Turun paikallisjunaliikenteen järjestäminen ja aloittaminen on noin 100 kertaa yksinkertaisempi, helpompi, nopeampi ja halvempi asia kuin Pisara tai Kehärata. Silti poliitikot ja virkamiehet selittävät, miten on vaikeata, mahdotonta, kestää kauan ja ties mitä, että tyhjälle ratakapasiteetille pantaisiin ajoon jouten seisovia junia. Ja ettei rahaa löydy mistään muutaman betonielementin, sorakuorman ja laituripinnan asfaltoinnin verran, mutta miljardi tunneliin ei ole minkäänlainen ongelma tai este. Pisaran suunnitteluunkin oltaneen valmiit laittamaan enemmän rahaa kuin yhden kaupungin paikallisjunaliikenteen perustamiseen.
Antero
