Östersundomin metro pikaraitiotieksi?

Kukin eläkööt niin kuin lystää. Kaikki eivät ole koti-ihmisiä. Nyt kun asuntojen kokomääräyksistä ollaan toivottavasti pääsemässä eroon, niin toivon, että keskustaan rakennettaviin uusiin taloihin tulisi runsaasti 10-15 neliön yksiöitä. Kysyntää luultavasti olisi, sillä minäkin tunnen ihmisiä, joille koti on heidän nykyisissä elämäntilanteissaan lähinnä nukkumista ja peseytymistä varten. Silloin on melko turhaa maksaa kaksiosta.

Käytännössä tuon ongelman voisi ratkaista sillä, että olisi tarjolla halpoja asuntohotelleja joista voisi vuokrata huoneen edullisesti ja säästää samalla siinä, ettei joka kopperoon tarvitsisi rakentaa esim. täysimittaista keittiötä tai kylppäriä/saunaa.

Mihin ihmeeseen yksin asuva tarvitsee toista huonetta? Väliseinät yleensä vielä rajoittavat kalustamista. Paras on riittävän suuri ja hyvän muotoinen yksiö, johon saa sijoiteltua kalusteet lähes täysin mielensä mukaisesti.

Vaikkapa siihen, että on jotain harrasteita jotka vaativat mieluummin oman tilansa sen sijaan, että kaikki on levällään siinä samassa tilassa.

On muuten melko huvittavaa, että kahdesta peräkkäisestä yksiönvaatijasta toinen haluaisi standardiaravamakuuhuonetta pienempää koppia ja toinen riittävän suurta ja hyvänmuotoista :lol: Vaihtoehdot kun ovat mielestäni täysin toisensa poissulkevia. (Pienin asunto jossa olen itse asunut oli 20,5m^2 keittokomerollinen ja kylppärillinen yksiö, mahtuihan siihenkin mutta pääasiallinen houkutus oli kyllä se, että yhtiövastike oli alle sata markkaa kuukaudessa ja ainoastaan sähkö ja kaasu piti maksaa sen päälle erikseen.)
 
Viimeksi muokattu:
Tämän näkee käytännössä esim. siitä, että rakennuttajat eivät suhdanteiden heiketessä laske hintoja vaan pysäyttävät työmaat ja lopettavat kaupan, kunnes taas saavat sen hinnan kuin haluavat.

Taloustieteessä ilmiö tunnetaan nimellä kartelli. Kilpailluilla markkinoilla tuon nimittäin pitäisi olla mahdotonta (tietysti vapaat markkinat on teoreettinen yksinkertaistus, ei ne koskaan oikeasti vapaat ole).

Kartellia ei välttämättä voi näyttää oikeudessa toteen, ja ehkä lain tarkoittamaa kartellia ei olekaan, vaan kaikille vaan on iskostunut "maan tapa" eli kartellimainen yhteistoiminta oman edun vastaisestikin. Vaikka näin olisikin, se mitä kaupunki ainakin voi (ja pitäisi) tehdä, on aktiivisilla toimilla estää kartellimaisia piirteitä. Eli jakaa urakoita myös ei-perinteisille toimijoille, asettaa rakennusaikaehtoja, estää sulle-mulle-kilpailutukset Eiranrannan tyyliin jne.
 
On muuten melko huvittavaa, että kahdesta peräkkäisestä yksiönvaatijasta toinen haluaisi standardiaravamakuuhuonetta pienempää koppia ja toinen riittävän suurta ja hyvänmuotoista :lol:

Vaatimuksista tiedä. Minulle käy varsin hyvin se, että markkinat päättävät, sikäli kun ne toimivat. Tärkeintä on, että keinotekoisista määräyksistä päästään eroon. Jonkinlaisena arvona voi tietysti pitää asuinalueiden väestörakenteen heterogeenisuutta, mutten ole ollenkaan vakuuttunut, että nykyinen asuntojen keskikokovaatimus tukee sitä.
 
Kartellia ei välttämättä voi näyttää oikeudessa toteen, ja ehkä lain tarkoittamaa kartellia ei olekaan, vaan kaikille vaan on iskostunut "maan tapa" eli kartellimainen yhteistoiminta oman edun vastaisestikin. Vaikka näin olisikin, se mitä kaupunki ainakin voi (ja pitäisi) tehdä, on aktiivisilla toimilla estää kartellimaisia piirteitä. Eli jakaa urakoita myös ei-perinteisille toimijoille, asettaa rakennusaikaehtoja, estää sulle-mulle-kilpailutukset Eiranrannan tyyliin jne.

Niin pitäisi. Suomessa asuntomarkkinat ovat vinoutuneet siksi että Helsingin seutu on ainoa jossa työmarkkinat vetävät jotenkuten. Mutta vaikka lamasta noustaisiin niin voin lyödä vetoa vinoutuma jää.

Helsingissä asuntojen muuta Suomea reilusti kalliimmat hinnat johtuvat tonttien kalleudesta. Rakentaminenhan maksaa yhtä paljon kaikkialla. Tonttien kalleus taas johtuu ylisuuresta kysynnästä ja liian pienestä tarjonnasta.

Sipoon ja Helsingin välisen rajan siirto oli perusteltu mm siksi että Helsinki omistaa itse maita Sipoolta luovutetuissa osissa, mutta ei saanut rakennuslupia rakentaa niille mitään, koska Sipoo itse halusi kehittää vain Nikkilää ja Söderkullaa, eikä ollut resursseja ottaa vastaan suuria määriä uusia asukkaita.

Helsinki ei ole saanut myökään rakentaa omistamalleen Malmin lentokentän alueelle mitään koska vuokrasopimus on voimassa vielä parikymmentä vuotta, ja mikään Helsingin ympäristökunnista ei halua ottaa alueelleen koraavaa lentokentttää.

Helsinki ei saa myöskään rakentaa rajojensa sisällä oleville metstä- ja peltoalueille mitään asuntoja koska ne on kaavoitettu puistoiksi ja maatalousäyttöön, ja aktivistiryhmät vastustavat näiden kaavojen muutosta. Helsinki ei voi myöskän rakentaa esim kantakaupunkiin korkeampia rakennukisa kuin mitä nyt on, koska jokin sääntö määrää enimmäiskorkeuden ja se on about 8 kerrosta. Vain poikkeustilanteissa ja siloinkin yleensä lähiöihin on saatu rakentaa korkeampia taloja mutta yleensä aktivistipotukat ovat valittaneet ja vivästytäeet niiden rakentamista.

Joka tapauksessa asuntopulalle pitää tehdä jotain. Muussa tapauksessa seuraa aivovientiä ja muuta siirtolaisuutta Suomesta pois ulkomaille, eikä eläkepommin maksajia sitten enää riitä.

Helsingin Kaupungilla on ratkaisun avaimet kädessään. Se voisi kilpailuttaa Sipoolsta siirretyille omistamilleen mailleen rakennettat lähiöhankkeet. Siis nimenomaan kilpailuttaa rakennusurakat, niin että tontit jäävät kaupungin omistukseen, ei myydä niitä pilkkahinnalla gryndereille. Jos lähiöitä on tarkoitus rakentaa esim 4, niin yksi voisi olla sellainen arvokaampi, sellaista "hyvää kaupunkia" mitä Antero tarkoitti. Mutta koska sitä "hyvää kaupunkia" tullaan rakentamaan joka tapauksessa myös Kalasatamaan, Kruunuvuoreen, Koivussareen ja Jätkäsaareen, niin ihan tasapainoittamisen vuoksi pitäisi rakentaa myös muutama bulkkilähiö lisää. Rakennusnormien on oltava tietenkin paremmat kuin 1970-luvun bulkkilähiöissä, eli asuntojen hieman isompia ja hieman paremmin varusteltuja, ja pintamateriaalien laadukkaammat kuin pelkkää pesubetonia, mutta ei mitään luksusta. Bussikuski-lähihoitajaperheellä ei ole varaa mihinkään Kruunuvuorenrannan kämppään kuitenkaan.

Saanen huomauttaa myös että Helsinki on pk-seudun kunnista ainoa jolla on omistuksessaan laajalti rakennusmaata. Espoolla ja Vantaalla ei ole, vaan ne ovat täysin gryndereiden liekanarussa mitä rakentamispolitiikkaan tulee.

t. Rainer
 
Ratkaisu niihin asuntojen hintoihin olisi lisääntynyt omatoimirakentamine tai -rakennuttaminen. Grynderin kannalta homma menee näin, per neliö hinta:

- tontti maksaa 1 000 euroa
- asunnon rakentaminen maksaa 1000 euroa
- jos Penttilää on uskominen, niin autopaikat, esteettömyys ja väestösuojat on toiset 1 000 euroa
- Rakennuskustannuksiiin on hyvä laskea vaikka 30% riskilisää

Eli asunnon voi myydä 3 600 eurolla neliö? No ei. Ensinnäkin on riski että asuntoa ei saa kaupaksi oletettuun hintaan, myyminen ei ole ilmaista ja niin edelleen. Sanotaan 20% lisää tästä. Eli 4 300 per neliö.

Lisäksi pitäisi saada katetta, sanotaan vaikka 20%. Eli noin 5 100 per neliö.

Noita kahta viimeistä kuluerää ei ole omatoimirakentajalle, seuraus että hinta on noin 30% pienempi. Mielestäni nimenomaan tämä, ei niinkään oma työ, selittää miksi omakotitalon saa rakennettua suhteellisen halvalla.
 
Helsingillä on tosiaan avaimia käsissään asiassa. Ei muuta kuin vaatimaan vaikkapa Viikin peltojen vapauttamista arvokkaaseen asuntorakentamiseen siirtämällä elukkatieteelliset ym. peltomaata vaativat touhut esim. Joensuun yliopistoon. Samoin Helsingin yliopiston luonnontieteellisen keskusmuseon Kaisaniemen ja Kumpulan puutarhan voi muuttaa vaikkapa Turkuun yliopiston hoitoon jolloin arvokasta tonttimaata tulee saataville. Musiikkitalon kun olisi tehnyt Tampereelle, olisi siinä Töölönlahden kupeessa samoin hyvää maata rakentaa asuntoja keskeisille paikoille. Finlandia-talon alla on samoin hyvää rantatonttia, se sopisi Jyväskylän Aalto-maisemiin hyvin. Vuosaaren sataman paikalle olisi voinut tehdä muutaman Sipoon verran asumista kun olisi jakanut sen toiminnot Haminan, Kotkan ja Hangon kesken.
Onhan noita mahdollisuuksia.
 
Noita kahta viimeistä kuluerää ei ole omatoimirakentajalle, seuraus että hinta on noin 30% pienempi. Mielestäni nimenomaan tämä, ei niinkään oma työ, selittää miksi omakotitalon saa rakennettua suhteellisen halvalla.

Omakotitalon rakentaja on talofirmojen ja raukennustarvikeliikkeiden ja ammattitaitoisten erikoisosaajien armolla.

Joka tapauksessa, Suomessa, ainakaan kasvukeskuksissa, ei ole vuoikymmeniin noussut mitään kerros- tai rivitaloa asukkaiden itse gryndaamana. Se olisi perinne jota pitäisi elvyttää. Esim Vuosaaren vanha osahan nousi osittain sillä tavalla.

t. Rainer
 
Omakotitalon rakentaja on talofirmojen ja raukennustarvikeliikkeiden ja ammattitaitoisten erikoisosaajien armolla.
Aivan, ja maksaa esim. tarvikkeista helposti tuplat sen mitä rakennusliike. Se että tästäkin huolimatta, ilman ammattitaitoa, omakotitalo nousee reilusti halvemmalla neliöhinnalla kuin avaimet käteen ostettu selittyy nimenomaan noilla myyntikuluilla ja katteilla.

Joka tapauksessa, Suomessa, ainakaan kasvukeskuksissa, ei ole vuoikymmeniin noussut mitään kerros- tai rivitaloa asukkaiden itse gryndaamana. Se olisi perinne jota pitäisi elvyttää. Esim Vuosaaren vanha osahan nousi osittain sillä tavalla.
Täysin samaa mieltä. Kyllä tätä hitaasti elvytetään. Ainakin yhden rivarin tiedän joka nousi asukkaiden rakennuttaman Sörkän vankilan muurien viereen. Jätkäsaareen ollaan myös puuhamassa asukkaiden rakennuttamaa taloa.

Tässä olisi muuten markkinarakko jollekin projektipäällikölle tai rakennusmestarille, eli siis niin että hän on asukkaiden leivissä.
 
Tämän pitäisi olla mielenkiintoista, KSV:n sivuilta:
"Östersundomin liikennefilosofinen ohjelma (valmis syyskuussa 2010)."
 
Palataksemme näistä rakentamiskeskusteluista taas hieman lähemmäksi ketjun otsikkoa...
Sori, palaan takaisin Östersundomiin, rakentamiseen ja liikenteeseen.

Keskustelussa on vähän hassua heittelyä. Yksi haluaa 10 m2:n yksiöitä ja toinen kaksion kokoisia. Yhdellä kertaa asunnon hinta riippuu vain tontin hinnasta ja toisella kerralla rakentamisen kustannuksista ja katteista. Mutta kukaan ei ole väärässä, vaan keskiarvoa ei ole olemassakaan. Sen sijaan on erilaisia toiveita, tottumuksia ja tapoja. Mutta kenestäkään ei tule tyytyväistä, kun tarjotaan sitä keskiarvoa, jota kukaan ei oikeasti halua. Esim. 75 m2 huoneiston keskipinta-ala ei tarkoita sitä, että halutaan 75 m2 kokoisia asuntoja, vaan että tehdään paljon haluttuja yksiöitä mutta myös isoja asuntoja. Ettei ison asunnon haluajan ole pakko lähteä sinne Nurmijärvelle.

Rakennusliikkeiden itkua tästä asiasta en niele. Ne kiukuttelevat vain markkinamekanismia vastaan, kun eivät ole tottuneet sellaisen kanssa elämään.

Joku voi tosissaan haluta 10 m2 asuntoa. Mutta kuinka moni haluaa ja etsii pientä asuntoa vain siitä syystä, että rahat ja tulot eivät riitä sellaiseen asuntoon, jonka oikeasti haluaa? Uskon, että aika moni. Johanna Hankonen selvitti väitöskirjassaan Lähiöt ja tehokkuuden yhteiskunta miten suomalainen gryndaus toimi, hyvässä yhteistyössä pankkien ja virkamiesten kanssa. Kun systeemi toimii periaatteella ”mahdollisimman vähän mahdollisimman kalliilla”, ei ole ihme, että olemme päätyneet Euroopan ahtaimmin asuvaksi kansakunnaksi maassa, jossa on maata eniten per asukas (en ole tarkistanut näiden väitteiden absoluuttista paikkansapitävyyttä, suuruusluokka on kuitenkin oikein). Ja sitä samaako pitäisi tehdä Östersundomiin? Keskelle metsää metroasema ja asemalle tiiviiseen nippuun betoniluukkuja, joissa on keskimäärin 25 m2 per asukas? Mutta tietenkin siihen hintaan, että 30 vuoden asuntolainan hoitokulut ovat niin suuret että ruokaan, vaatteisiin ja vapaa-aikaan jää vain 300 €/kk/hlö asumiskulujen jälkeen.

Rainer totesi, että rakentaminen keskustassa maksaa saman kuin Östersundomissa, mutta tonttimaa on kallista keskustassa, kun sitä tarjotaan liian vähän. Kyllä, mutta kun se maa siellä keskustassa ei lisäänny. Ja keskustan ja lähiön hintaero vain kasvaa, jos tehdään betonibulkkilähiötä, josta kaikki haluavat keskustaan, kun lähiössä ei viihdytä.

Noin pelkistetysti, Helsingin keskustan asumista voi tarjota lisää perustamalla toisen Helsingin, eikö? Silloin on tarjolla tuplaten sitä, mitä varten sinne keskustaan halutaan. Tarjonta kasvaa, hinta laskee. Paitsi kun kohta siellä toisessa Hesassa on saman verran asukkaita kuin tässä edellisessä, mitä sitten?

Ei se näin onnistu. Eikä silläkään, että muutetaan kaikki siellä Hesan keskustassa asunnoiksi. Siis puistot, Musiikkitalo, Kiesma, Viikin pellot, Keskuspuisto, Espa, Kaivari, Rautatieasema ja Rautatientori... Niissähän sitä on hyvää tonttimaata saatavaksi lisää? Muuten hyvä, mutta sitten kun kantakaupunki on pelkkää asuntoa ainakin Malmin lentokentälle asti, siellä on yhtä typerää kuin muuallakin nukkumalähiöissä. Hinta varmaan laskee, mutta se johtuu siitä, että kukaan ei halua Helsinkiin, vaan vaikka Turkuun, Tampereelle ja Tallinnaan. Niissä on muutakin kuin asuntoja. Ja tulevaisuudessa kaikissa on ratikkakin! ;)

Helsingin uusilla alueilla – satamissa ja Östersundomissa – pyritään laajentamaan sitä vetovoimaista ja haluttua kantakaupunkia. Kun ei maa Vironniemellä lisäänny, kantakaupunkia täytyy rakentaa lisää muualle. Kantakaupungin hintapainetta eli kysyntää voi hillitä myös sillä, että parannetaan kantakaupungin saavutettavuutta. Jos 3 km:n etäisyydeltä Kaivokadusta matka-aika on 10 min ja asunnon neliöhinta 5000 €, niin hinta olisi sama 10 min matka-ajalla, vaikka etäisyys olisi 5 km. Mutta siellä 5 km etäisyydellä on 2,8 kertaa niin paljon tilaa tehdä 10 min päässä olevia asuntoja kuin 3 km:n etäisyydellä.

Mitenkäs tämä liittyy Östersundomiin. No siten, että kävelyetäisyys metroasemasta on yhtä suuri, oli asema 3 km., 5 km. tai 20 km:n etäisyydellä keskustasta. Eli yhden radanvarren sormimalli ei vaikuta kuten liikenneratkaisu, joka palvelee koko ringillä. Sormimallissa etäisyyden kasvu ei tuo lisää pinta-alaa. Hajautetun liikenteen mallissa tuo. Siksi Östersundomissakin on kiinnostavampaa tehdä ratikka, jolla on 5 kertaa niin paljon pysäkkejä kuin metrolla asemia. Ja kun sen ratikan kanssa tehdään samanlaista monipuolisen palvelun kaupunkia kuin kantakaupunki, silloin purraan näihin hintapaineisiin. Ei halpisnukkumalähiöillä tarjoamalla lisää sitä, mitä ei haluta.

Antero
 
Ö-sundomin ratikassa vähän häiritsee se, että siitä on joka tapauksessa tulossa liityntävehje keskustaan suuntautuville matkoille. Olisikohan bussiliityntä Itikseen kuitenkin paremmin toimiva ratkaisu, etenkin jos/kun alueesta tulee kuitenkin niin hajanainen, että sitä ei yhdellä ratikkalinjalla palvella kokonaan? Vai olisikohan "Ertsun ratikkalenkille" mahdollisesti tilausta Ö-sundomissa, jos alue muodostuisi esim. yhden tiiviimmin rakennetun keskustan ja sitä ympäröivien pientalovaltaisten alueiden ketjusta?
 
Ö-sundomin ratikassa vähän häiritsee se, että siitä on joka tapauksessa tulossa liityntävehje keskustaan suuntautuville matkoille. Olisikohan bussiliityntä Itikseen kuitenkin paremmin toimiva ratkaisu, etenkin jos/kun alueesta tulee kuitenkin niin hajanainen, että sitä ei yhdellä ratikkalinjalla palvella kokonaan?

Riippuu tietenkin siitä, miten ja millaisessa mittakaavassa Ö-sundom toteutuu. Itse sanoisin, että tuo suunniteltu 30 000 asukasta alkaa olla jo ihan tarpeeksi hyvä syy raitiovaunulle, vaikka linjoja tarvitsisi useampiakin kuin yksi. Myös Raide-Jokerin päätepysäkki Itäkeskuksessa ja alueen muut mahdolliset ratikkalinjat, kuten tuleva kytkös Laajasaloon, tekevät ratikasta tietenkin vielä luonnollisemman valinnan.

Muutenhan Ö-sundom olisi loistava paikka johdinautoliitynnälle, sillä ehdolla tietenkin, että koko Itäkeskukseen menevä bussiliityntä korvattaisiin johdinautoilla myös.
 
Mitenkäs tämä liittyy Östersundomiin. No siten, että kävelyetäisyys metroasemasta on yhtä suuri, oli asema 3 km., 5 km. tai 20 km:n etäisyydellä keskustasta. Eli yhden radanvarren sormimalli ei vaikuta kuten liikenneratkaisu, joka palvelee koko ringillä. Sormimallissa etäisyyden kasvu ei tuo lisää pinta-alaa. Hajautetun liikenteen mallissa tuo. Siksi Östersundomissakin on kiinnostavampaa tehdä ratikka, jolla on 5 kertaa niin paljon pysäkkejä kuin metrolla asemia. Ja kun sen ratikan kanssa tehdään samanlaista monipuolisen palvelun kaupunkia kuin kantakaupunki, silloin purraan näihin hintapaineisiin. Ei halpisnukkumalähiöillä tarjoamalla lisää sitä, mitä ei haluta.
Ösundomissa ei vaan asukasmäärä mielestäni oikein riitä oikeaan itsenäiseen kaupunkiin, 20 000 asukasta kuitenkin suht lähellä keskustan ja Itäkeskuksen kilpailua ei ole tarpeeksi. 40 000 - 50 000 voisi olla, olen jopa Vattovaaran kanssa kerrankin samaa mieltä jostain. Toki rakentaminen voi olla silti kaupunkimaista korttelia, minä ajattelen jotenkin niin että se Uusi Porvootie voisi olla sellainen pääkatu joka kytkee alueet yhteen, ja sitä varten tarvitaan kulkuneuvo jolla sillä voi kulkea eli ratikka. Pelkän kävelyn varaan ei voi laskea kun pääkatu on pitkulainen eikä ympyrä. Modernina ominaisuutena näkisin mielelläni että kivijalassa kulkisi katettu kävelyväylä ostoskeskusmaisesti. Sen pääkadun ulkopuolelle taas ihan pientalot sopisi minusta hyvin.

Minusta se ratikka siis itseasiassa tarvitaan tulee metroa tai ei, ja edelleen sympppan yhdistelmä juna ja ratikka.


Kun kantakaupunkia laajennetaan niin ero on siinä että uusi alue liittyy, hyvin toteutettuna, sen osaksi, pienempikin väestöpohja riittää. Ongelmia tulee jos uusi alue jää irralliseksi saarekkeeksi tyyliin Pasila. Hernesaaressa joka on pussinperä ja Kalasatamassa jonka voimalaitos eristää Kalliosta on tämmöinen riski.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Uusi Porvootie
Hyvä, hyvä! ;)

Minusta se ratikka siis itseasiassa tarvitaan tulee metroa tai ei, ja edelleen sympppan yhdistelmä juna ja ratikka.

Juna-ratikka-yhdistelmä voisi olla mielenkiintoinen mm. Malmilla, Itäkeskuksessa, Herttoniemessä, Etelä-Haagassa ja Leppävaarassa... No joo, Tapiolassakin sitten, jos sitä metroa sinne ollaan saamassa.

Varsinkin ajatus siitä, että iso osa Itäkeskuksen liityntäliikenteestä perustuisi raitiolinjoihin, olisi vähintäänkin herkullinen. Tätä voisi sitten kehittää joko siihen, että liityntälinjat ajaisivat runkolinjaosuudetkin tulevaisuudessa, tai sitten niin, että mahdollisimman moni hiljainen metroasema välistä poistuisi ja metroliikenteen nopeutta nostettaisiin. Itäkeskuksen ja Herttoniemen ympäriltä lähtisi helposti ja äkkiä pois Puotila, Myllypuro, Siilitie, tuleva Roihupelto ja Kulosaari. Tämä tasottaisi eri alueiden kytköstä metroasemiin ihan uudella tavalla. Laajasalo olisi tietenkin olennainen osa tätä.


Ongelmia tulee jos uusi alue jää irralliseksi saarekkeeksi tyyliin Pasila. Hernesaaressa joka on pussinperä ja Kalasatamassa jonka voimalaitos eristää Kalliosta on tämmöinen riski.

Näitä pitäisi voida välttää ja tulevaisuudessa korjata vaikka betonikansilla auto- ja junaväylien päällä. Kulosaareen ja Lauttasaareenhan on tällaista mietity. Merihaka ja voimalan varjoon jäävät uudet alueet voisi myös nitoa yhteen kantakaupungin kanssa peittämällä Sörnäisten rantatie siististi piiloon.
 
Takaisin
Ylös