Mutta eipä se Raide-Jokerikaan tarjoaisi vaihdotonta yhteyttä läheskään koko sille väkijoukolle, joka liikkuisi poikittaisesti.
Sehän se on poikittaisliikenteen suurin haaste, ettei se ikinä tarjoa vaihdottomia yhteyksiä kuin poikkeustapauksissa.
On vielä suht koht helppoa järjestää joka paikasta vaihdoton yhteys keskustaan. Mutta kun poikittaisliikenteessä joka paikasta pitäisi päästä joka paikkaan, niin sehän on ihan tuuria, sattuuko sellainen kelvollinen linja olemaan, jolla henkilö pääsee juuri sieltä kotiovelta työpaikan ovelle vaihtamatta, kohtuullisilla vuoroväleillä ja kohtuullisella matka-ajalla.
Joukkoliikenteen osuus poikittaisliikenteessä onkin kovin vaatimaton, oliko se nyt alle 20%, ja rahaa palaa röykkiöittäin kun sitä osuutta yritetään nostaa, eikä se kuitenkaan oikein kasva.
Minusta poikittaisliikennettä voisi yrittää hoitaa enemmän "keskustapainotteisesti". En tarkoita, että pakotetaan kaikki Kaivokadulle vaihtamaan, vaan sitä, että määriteltäisiin muutama aluekeskus, joista tehtäisiin todellisia joukkoliikenteen solmukohtia, ja sitten huolehdittaisiin siitä, että näihin keskuksiin todella on kelvolliset yhteydet joka paikasta. "Joka paikan" voisi rajoittaa koskemaan vaikkapa kerrostaloalueita tai kohtuullisia työpaikkakeskittymiä. Ja näitä solmukohtia olisivat esim. Itis, Pasila, Malmi, Tikkurila ja Leppävaara. Ei enempää. Sitten resurssit siihen, että "joka paikasta" pääsisi näihin vaihdotta ja kohtuullisilla vuoroväleillä. Silloin linjasto olisi selkeämpi kuin nykyinen kamala sillisalaatti.
Poikittaisliikenteessä on vielä erittäin suurena haasteena autoilun sujuvuus verrattuna keskustaliikenteeseen. Keskustaan on inhottavaa mennä autolla, kun liikennettä on paljon ja se on tukkoista. Parkkipaikkoja on kaduilla vähän ja luolissa ne ovat kalliita ja kaukana. Siksi joukkoliikenne on luonnollinen valinta. Poikittaismatkoilla taas ruuhkia on kehäteitä lukuunottamatta vähän, väylät ovat leveitä ja sujuvia eikä parkkitila ole ongelma. Matka-ajat ovelta ovelle ovat joukkoliikenteellä keskustaan mennessä suunnilleen samat tai jopa lyhyemmät kuin autolla, mutta poikittaisliikenteessä joukkoliikennematka kestää helposti viisinkertaisen ajan, enemmänkin.
---------- Viesti lisätty kello 14:29 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 14:23 ----------
Helsingissä kaikki tiet (tai sormet) vievät, tai niiden pitää viedä, ensisijaisesti keskustaan, ja pikaraitiotievaihtoehdossa olisi pitänyt ratkaista Östersundomin keskustayhteys. Raitiotiefanaatikkokin pystyy tunnustamaan, että vaihto metroon on vaihtoehtona huono ja hidas (ainakin täkäläisillä käytännöillä, joissa vaihtoon olisi väistämättä liittynyt puolen kilometrin kävely).
Mutta kun ei se metrokaan ole vaihdoton keskustayhteys. Käytännössähän homma menee niin, että joko ihmiset kärrätään busseilla metroasemalle vaikkapa Östersundomiin ja siitä metrolla keskustaan taikka sitten ratikalla Itikseen ja sieltä metrolla keskustaan.
"Metromallissa" tietysti pieni osa matkustajista pääsee vaihdotta, jos asuvat metroaseman vieressä elementtikerrostalossa. Mutta Kaukoitäähän on markkinoitu pientaloilla, eikä sellaisia voida rakentaa kymmenilletuhansille asukkaille niin, että ne pientalot olisivat kävelymatkan päässä metroasemasta. Ylipäätään tämä liturgia, jossa samassa lauseessa mainitaan metro ja ne pientalot on niin hullunkurista, että naurattaa.
"Ratikkamallissa" kävelymatkan päässä pysäkistä on huomattavasti enemmän asukkaita. Nythän haaroja oli mallista riippuen kaksi, ja niillä hyvin tiheä vuoroväli. Varaa olisi siis haaroittaa enemmänkin. Jos ratikkaa olisi uskallettu haaroittaa enemmän kuin mitä konsulttityössä tehtiin, niin liityntäbusseja tarvittaisiin hyvin vähän jos ollenkaan. Jos vieläpä tulkitaan että käytettävissä olisi ikään kuin sen metron verran rahaa, niin voisi palvelutason nimissä sallia senkin, että pientaloalueille tehdään ratikkahaaroja, joita on tarkoitus liikennöidä vain esim. 20 minuutin välein. Tällaisen harvaliikenteisen radan rakentaminen noin normaalioloissa ei ole kannattavaa, mutta jos rahaa kerran jossain metrokirstussa on käytettävissä, niin palvelutason nimissä voitaisiin tällainenkin sallia tilanteessa, jossa asukkaiden vaihtoehtoina ovat suora ratikka 20 min välein tai liityntäbussi ratikkapysäkille 20 min välein.
Kouvon kanssa olen samaa mieltä siitä, että realistisin Kaukoidän joukkoliikennejärjestelmä on syöttöbussit Itikseen. Ja eiköhän se niin tule menemäänkin. Metro on sitten aina tulossa "ihan kohta 25 vuoden päästä".
Ainakin kaavoitus on käytännössä tehty niin että se tukee pikemminkin ratikkaa kuin metroa, jos sitäkään.
