Slaverio, kysymys ei ole Helsingistä vaan kaupungistumisen jarruttamisesta yleensä. Ero muuhun Eurooppaan ja Pohjoismaihin on Suomessa se että kaupungistumisaste on pienempi. Lyhyt lista asioita mitä tästä seuraa:
- Korkeampi työttömyys. Suomi ja Tanska on suht samanlaisia yhteiskuntia, Tanskassa on vaan käytännössä täystyöllisyys. Tanskan työmarkkinajärjestelmää on pohdittu Suomessa mallina, mutta keskeinen ero on siinä että Tanskassa on tiheämpi asutus eli suuremmat työmarkkinat. Jossain Ruotsin pohjoiskarjalassa on ihan yhtä surkea työllisyys kuin Suomenkin vastaavassa, Ruotsissa niissä pohjoiskarjaloissa asuu vaan pienempi osuus väestöstä. Ainoa maa missä massiivisilla tuilla on saatu jotenkin syrjäseudut pärjäämään on Norja, joka on siitä erikoinen valtio että rahaa tulee öljystä (ja kohta vesi- ja tuulivoimasta) niin paljon että keskeinen yhteiskunnallinen ongelma on keksiä sille jotain käyttöä.
- Palvelusektorin heikompi kannattavuus. Mikä tahansa, ja varsinkin erikoistunut, palvelu kannattaa keskimäärin sitä paremmin mitä suuremmat väestötiheydet. Liittyy työllisyyteen ja talouskasvuun.
- Korkeammat kuljetuskustannukset. Johtuu pidemmistä matkoista ja pienemmästä joukkoliikenneosuudesta. Raide- ja laivarahti muuten myös toimii paremmin keskusten välillä kuin ohuemmissa tavaravirroissa. Liittyy muuten myös työllisyyteen ja talouskasvuun.
- Korkeammat kuluttajahinnat. Yllämainittujen syiden lisäksi pienemmät markkina-alueet tarkoittaa pienempää kilpailua.
- Suurempi energiankulutus ja päästöt. Energian siirtoyhteydet ovat keskimäärin lyhyemmät kaupungeissa ja voidaan käyttää kaukolämpöä, joka on tehokkaampaa poltetaan sitten risuja, kaasua tai hiiltä. Paikallisen polttoainetuotannon lyhyemmät kuljetusetäisyydet tasaa tätä hieman, mutta ei kokonaan.
- Vanhusten hoidon laitosvaltaisuus. Lienee päivänselvää että mummu pärjää paremmin kotonaan ympäristössä jossa on jalkakäytävät, hissit ja palvelut lähellä kuin rintamamiestalossa josta ei pääse ulos lumia luomatta. Samoin kaikenlainen kotihoito on kalliimpaa jos hoitajien aika kuluu paikasta toiseen ajellen, eli sitä pystytään tarjoamaan vähemmän.
- Pakolaisten työllisyys. Jos sijoitetaan pakolaiset jonnekin Takaperäjoelle niin ei tarvitse ihmetellä kun eivät työllisty, ei siellä kukaan mukaan työllisty varsinkaan palvelusektorille jossa mamut yleensä työskentelee.
Noin niinku ensi alkuun. Haittapuolena tulee mieleen että kaupungeissa taidetaan juoda vähän enemmän alkoholia, ehkä sen jotenkin kestää.
Kaupungistuminen etenee Suomessa hitaammin kuin se voisi, koska meillä on joku omituinen konsensus että ne kaupungin hyödyt pitää verottaa pois, koska se on jotenkin niin kauhea asia. Esimerkiksi syrjäalueiden postinjakelu maksetaan kaupungeista tehtävillä voitoilla koska hinta on säädetty koko maassa samaksi ja vastaavia järjestelyjä riittää. Puhumattakaan julkisista tulovirroista. Tästä myös seuraa sellaista kaupunkimaaseutua, sen karjalaisen rintamiestalon papan eduksi tehdyt järjestelyt valuu sipoolaisen omakotiasujan eduksi. Minusta sen papan elämistä voi ja tulee subventoida, mutta se pitää tehdä suoraan eikä erinäköisiä kiertoteitä jotka sotkee kaupunkirakennetta.
Minä en halua mitään parempaa aluepolitiikkaa jossa sitten arvotaan että montako kaupunkia meillä pitäisi olla, vaan tuon koko puuhastelun lopettamista. Väestö asettuu sitten niin kuin asettuu. Pienituloisia ihmisiä pitää tukea ja tilastollisesti tämä tuottaa alueellisia tulonsiirtoja, mutta tämä on eri asia kuin alueiden tukeminen sinänsä.
- Korkeampi työttömyys. Suomi ja Tanska on suht samanlaisia yhteiskuntia, Tanskassa on vaan käytännössä täystyöllisyys. Tanskan työmarkkinajärjestelmää on pohdittu Suomessa mallina, mutta keskeinen ero on siinä että Tanskassa on tiheämpi asutus eli suuremmat työmarkkinat. Jossain Ruotsin pohjoiskarjalassa on ihan yhtä surkea työllisyys kuin Suomenkin vastaavassa, Ruotsissa niissä pohjoiskarjaloissa asuu vaan pienempi osuus väestöstä. Ainoa maa missä massiivisilla tuilla on saatu jotenkin syrjäseudut pärjäämään on Norja, joka on siitä erikoinen valtio että rahaa tulee öljystä (ja kohta vesi- ja tuulivoimasta) niin paljon että keskeinen yhteiskunnallinen ongelma on keksiä sille jotain käyttöä.
- Palvelusektorin heikompi kannattavuus. Mikä tahansa, ja varsinkin erikoistunut, palvelu kannattaa keskimäärin sitä paremmin mitä suuremmat väestötiheydet. Liittyy työllisyyteen ja talouskasvuun.
- Korkeammat kuljetuskustannukset. Johtuu pidemmistä matkoista ja pienemmästä joukkoliikenneosuudesta. Raide- ja laivarahti muuten myös toimii paremmin keskusten välillä kuin ohuemmissa tavaravirroissa. Liittyy muuten myös työllisyyteen ja talouskasvuun.
- Korkeammat kuluttajahinnat. Yllämainittujen syiden lisäksi pienemmät markkina-alueet tarkoittaa pienempää kilpailua.
- Suurempi energiankulutus ja päästöt. Energian siirtoyhteydet ovat keskimäärin lyhyemmät kaupungeissa ja voidaan käyttää kaukolämpöä, joka on tehokkaampaa poltetaan sitten risuja, kaasua tai hiiltä. Paikallisen polttoainetuotannon lyhyemmät kuljetusetäisyydet tasaa tätä hieman, mutta ei kokonaan.
- Vanhusten hoidon laitosvaltaisuus. Lienee päivänselvää että mummu pärjää paremmin kotonaan ympäristössä jossa on jalkakäytävät, hissit ja palvelut lähellä kuin rintamamiestalossa josta ei pääse ulos lumia luomatta. Samoin kaikenlainen kotihoito on kalliimpaa jos hoitajien aika kuluu paikasta toiseen ajellen, eli sitä pystytään tarjoamaan vähemmän.
- Pakolaisten työllisyys. Jos sijoitetaan pakolaiset jonnekin Takaperäjoelle niin ei tarvitse ihmetellä kun eivät työllisty, ei siellä kukaan mukaan työllisty varsinkaan palvelusektorille jossa mamut yleensä työskentelee.
Noin niinku ensi alkuun. Haittapuolena tulee mieleen että kaupungeissa taidetaan juoda vähän enemmän alkoholia, ehkä sen jotenkin kestää.
Kaupungistuminen etenee Suomessa hitaammin kuin se voisi, koska meillä on joku omituinen konsensus että ne kaupungin hyödyt pitää verottaa pois, koska se on jotenkin niin kauhea asia. Esimerkiksi syrjäalueiden postinjakelu maksetaan kaupungeista tehtävillä voitoilla koska hinta on säädetty koko maassa samaksi ja vastaavia järjestelyjä riittää. Puhumattakaan julkisista tulovirroista. Tästä myös seuraa sellaista kaupunkimaaseutua, sen karjalaisen rintamiestalon papan eduksi tehdyt järjestelyt valuu sipoolaisen omakotiasujan eduksi. Minusta sen papan elämistä voi ja tulee subventoida, mutta se pitää tehdä suoraan eikä erinäköisiä kiertoteitä jotka sotkee kaupunkirakennetta.
Minä en halua mitään parempaa aluepolitiikkaa jossa sitten arvotaan että montako kaupunkia meillä pitäisi olla, vaan tuon koko puuhastelun lopettamista. Väestö asettuu sitten niin kuin asettuu. Pienituloisia ihmisiä pitää tukea ja tilastollisesti tämä tuottaa alueellisia tulonsiirtoja, mutta tämä on eri asia kuin alueiden tukeminen sinänsä.