Aluepolitiikkaa

Se että Kajaanissa on kaupunki ei ole mikään itsetarkoitus. Kaupungit, kunnat, palvelut, liikenne, tms. on ihmisiä varten, ei toisinpäin.

Ne ihmiset ovat siellä nyt jo. Jos heiltä viedään koulutus- ja työmahdollisuuksia, niin kaupunkia tietoisesti näivetetään.

Kaupunkien kasvun rajoittaminen on käytännössä sama asia kuin että valtio polttaisi tietyn prosenttiosuuden isojen kaupunkien kiinteistöistä vuosittain. Tämä ei tee elämästä kuihtuvassa pikkukaupungissa yhtään sen kivempaa.

Millä tavalla Helsingin kasvua rajoittaa se, jos muuta maata ei tarkoituksellisesti näivetetä?

Jani sanoo että ei kannata kaikkea aluepolitiikkaa, vaan ilmeisesti vain jotenkin fiksua aluepolitiikkaa. Tämmöistä rajautusta ei voi käytännössä tehdä, koska aluepoliittinen lähestymistapa on lähtökohtaisesti vihamielinen millekään tehokkuustarkastelulle. Esimerkki: Jos Helsinkiin rakennetaan valtio rahoilla 10 miljoonalla jotain liikenneinfraa, niin alueellisen oikeudenmukaisuuden periaatteiden niin kuin sitä käytännössä harjoitetaan mukaan jonnekin muualla pitää investoida tasapuolisuuden nimissä vaikka 20 miljoonaa, ja näin riippumatta siitä olisiko liikenteellisesti perusteltua investoida sinne jonnekin muualle 0, 5, 10 vai 50 miljoonaa. Samaa sarjaa on numeeriset tavoitteet valtion työpaikkojen sijainnille.

Nämä ovat kaksi eri asiaa. Liikenneinvestoinnit on tehtävä todellisen tarpeen mukaan. Ei ole järkeä polttaa rahaa vain tasapuolisuuden vuoksi. Mutta myös väestököyhissä osissa maata voi olla todellisia tarpeita ja silloin on hyväksyttävä rahankäyttö sellaisiin paikkoihin, vaikka se ylittäisikin laskennallisesti "tasapuolisen" osuuden. Sen sijaan työpaikkojen jakautumisessa lukumäärätavoitteissa on mielestäni järkeä. Tämä perustuu ajatteluun, että ne työpaikat voivat periaatteessa sijaita missä tahansa (kyllä, nykytekniikalla voivat), joten silloin ne tulisi jakaa siten, että niiden luoma hyvinvointi jakautuu oikeudenmukaisesti maan eri osiin.

Miksi muuten metropolipolitiikkaa ei hahmoteta aluepolitiikaksi? Sitähän se on. Jos summittain Tampereen kokoiseen kaupunkiin rakennetaan 800 M€:lla metrolinja, vaikka sen väestö sijaitsee paljon Tamperetta hajanaisemmin, niin eikö tuo ole "siltarumpuinvestointi" mitä suurimmassa määrin? Argumentit siitä että muutoin kaupungin liikenne ei toimi tai että muutoin kaupungin vetovoima kärsii eikä se houkuttele kansainvälisiä yrityksiä ovat sisällöllisesti täsmälleen samaa luokkaa kuin että jonnekin saaristoon tarvitaan lossin tilalle silta kun se lyhentäisi matkaa 3 tunnista 10 minuuttiin tai että jonkun kaupungin vientiteollisuus tarvitsee uuden syväsataman jotta sen tuotteet saadaan nopeammin maailmalle.

Aluepolitiikkaa voi uskottavasti vastustaa vain jos vastustaa sitä myös omalla takapihallaan.
 
Minulla on itse asiassa yksi hajasijoitettu ystävä, joten kuulen näitä väitteitä ihan henkilökohtaisesti, enkä vain huhupuheina ja yleisesti ottaen. Mainittakoon vielä, että ystäväni oli henkilökohtaisesti hyvin onnellinen hajasijoituksestaan, sillä hajasijoituspaikkakunnalla sattui asumaan silloinen heila, nykyinen puoliso. Joskus käy tuuri, vaikka joutuu muuttamaan Seinäjoelle. Ei kyllä uskoisi...
Täytyy sekaantua tähän keskusteluun: minä olen hajasijoittanut itse itseni eli ilmoittautunut vapaaehtoiseksi siirtämään työpisteeni Helsingistä Lappeenrantaan. :) Puolisen vuotta on nyt tullut uudessa sijoituspaikassa työskenneltyä, eikä ole ollut ikävä takaisin pääkaupunkiseudulle. Työmatkoja Helsinkiin on ollut kyllä toistaiseksi paljon, mutta työnantajalla on hankinnassa Janin mainitsema työasemakohtainen videoneuvottelujärjestelmä, jota odotan innolla.

Muuttopäätöstä helpotti merkittävästi se, että edes lapsen toiset isovanhemmat asuvat nyt samassa kaupungissa. Jos kohdekaupunki olisi ollut mikä tahansa muu, päätöstä olisi pureskeltu pidempään. Lukuun ottamatta tietysti Jyväskylää, jonne muuttamiseen olisi ollut samat perusteet.
 
Millä tavalla Helsingin kasvua rajoittaa se, jos muuta maata ei tarkoituksellisesti näivetetä?
Kun kaupungustumisen tuottamat tuottavuushyödyt leikataan verotuksella pois aluellisiksi tulonsiirroiksi niin kaupungeilla ei ole varaa kasvaa. Koskee muuten Tamperetta siinä kuin Helsinkiäkin, Oulu on korkeampien voimien erikoissuojeluksessa ja myös kasvaa nopeiten.

Nämä ovat kaksi eri asiaa. Liikenneinvestoinnit on tehtävä todellisen tarpeen mukaan. Ei ole järkeä polttaa rahaa vain tasapuolisuuden vuoksi. Mutta myös väestököyhissä osissa maata voi olla todellisia tarpeita ja silloin on hyväksyttävä rahankäyttö sellaisiin paikkoihin, vaikka se ylittäisikin laskennallisesti "tasapuolisen" osuuden. Sen sijaan työpaikkojen jakautumisessa lukumäärätavoitteissa on mielestäni järkeä. Tämä perustuu ajatteluun, että ne työpaikat voivat periaatteessa sijaita missä tahansa (kyllä, nykytekniikalla voivat), joten silloin ne tulisi jakaa siten, että niiden luoma hyvinvointi jakautuu oikeudenmukaisesti maan eri osiin.
Se on ihan sama asia. Jos työpaikan sijainnilla ei ole mitään väliä niin voidaan helposti osoittaa että ne kannattaa sijoittaa hajalleen jo ihan kiinteistökulujen vuoksi. Se että tätä ei tarvitse osoittaa nimenomaan on se ongelma, eli selvitykset voi näyttää vaikka mitä lisämenoja ja siitä huolimatta alueellistetaan. Jos viraston toiminta on tehokkaimmillaan Kajaanissa niin se tulee tietenkin sijoittaa sinne.

Aika moni Helsinkiläinen muuten vastusti periaatteessa kemikaalivirastoa, koska ei ole tehokasta hajauttaa Unionin toimintoja. Helsinkiläiset poliitikot eivät ole ihan härskeimmästä päästä, mutta toki kiskoo valtiolta rahaa siinä kuin muutkin. Esimerkiksi ruuhkamaksuja vastustetaan aika pitkälti sen takia että pelätään sen olevan taas yksi valtion helsinkivero lisää, ja ihan aiheesta. Viimeksi energiaverouudistuksestakin tuli vaan jotenkin ihmeellisesti kaukolämmön raippavero ja turpeen subvenointipaketti, jossa ei ole kansantaloudellisesti, teknisesti tai ympäristön kannalta järjen hiventä. Tuommoista se peli on kun kerran hyväksytään alueperusteet ihan mille tahansa. Tämä on vakampi ongelma kuin rahan siirrot sinänsä koska se sotkee muutkin asiat.
 
Kun kaupungustumisen tuottamat tuottavuushyödyt leikataan verotuksella pois aluellisiksi tulonsiirroiksi niin kaupungeilla ei ole varaa kasvaa. Koskee muuten Tamperetta siinä kuin Helsinkiäkin, Oulu on korkeampien voimien erikoissuojeluksessa ja myös kasvaa nopeiten.

No, sillä erotuksella että Tampereella ei ole Helsingin omaa aluepolitiikkaa eli metropolipolitiikkaa tukenaan...

Se on ihan sama asia. Jos työpaikan sijainnilla ei ole mitään väliä niin voidaan helposti osoittaa että ne kannattaa sijoittaa hajalleen jo ihan kiinteistökulujen vuoksi. Se että tätä ei tarvitse osoittaa nimenomaan on se ongelma, eli selvitykset voi näyttää vaikka mitä lisämenoja ja siitä huolimatta alueellistetaan. Jos viraston toiminta on tehokkaimmillaan Kajaanissa niin se tulee tietenkin sijoittaa sinne.

Selvitykset riippuvat aika tavalla siitä kuka niitä tekee ja mitä haluaa osoittaa. Jos hallitus haluaa alueellistaa jonkun viraston, ja virasto ei itse halua sitä, niin sitten virasto esittää että alueellistamisesta aiheutuu huimat lisäkustannukset. Aika usein painotetaan sitäpaitsi siirtymävaiheen kertaluontoisia kustannuksia, joilla ei ole vähänkään pidemmällä aikavälillä yhtään mitään merkitystä. Se mikä merkitsee on pitkän aikavälin normalin toiminnan kustannustaso.

Olettaen että kommunikaatio saadaan järjestettyä rationaalisesti, minun on vaikea nähdä miten normaalin toiminnan kustannustaso pitkällä aikavälillä voisi olla kalliimpi maakuntakeskuksessa kuin Helsingissä. Helsingissä on kalliimmat tilakustannukset ja korkeammat elinkustannukset, jotka heijastunevat palkkatasoonkin korottavasti.

Aika moni Helsinkiläinen muuten vastusti periaatteessa kemikaalivirastoa, koska ei ole tehokasta hajauttaa Unionin toimintoja. Helsinkiläiset poliitikot eivät ole ihan härskeimmästä päästä, mutta toki kiskoo valtiolta rahaa siinä kuin muutkin. Esimerkiksi ruuhkamaksuja vastustetaan aika pitkälti sen takia että pelätään sen olevan taas yksi valtion helsinkivero lisää, ja ihan aiheesta. Viimeksi energiaverouudistuksestakin tuli vaan jotenkin ihmeellisesti kaukolämmön raippavero ja turpeen subvenointipaketti, jossa ei ole kansantaloudellisesti, teknisesti tai ympäristön kannalta järjen hiventä. Tuommoista se peli on kun kerran hyväksytään alueperusteet ihan mille tahansa. Tämä on vakampi ongelma kuin rahan siirrot sinänsä koska se sotkee muutkin asiat.

Ai jaa? Tämä on uutinen minulle, että helsinkiläiset olisivat mieluummin halunneet pitää kemikaaliviraston Brysselissä, jotta EU toimisi tehokkaammin (?).

Helsinkiläiset poliitikot toki pyrkivät kiskomaan rahaa valtiolta samaan tyyliin kuin pahimmat Lapin siltarumpupoliitikot. Minusta vaan on vaikea nähdä miten sellaista toimintaa voidaan legitimoida sillä, että "kun muut niin kyllä minäkin". Lisävaikeutena vielä, että Helsingin mittakaavaan sovitettu siltarumpupolitiikka tuottaa järjettömiä megahankkeita, jotka tuntuvat jo pahasti valtion kukkarossakin. Väliinputoajiksi jäävät sellaiset suuret kaupungit kuin Tampere ja Turku, joiden aluepolitiikalle ei ole tukea sen paremmin maaseudun syvistä riveistä kuin Helsingin kotiinpäinvetäjiltä, jotka inspiroituvat noiden maaseudun syvien rivien esimerkistä.

Vaikuttavuuden ja taloudellisuuden pitäisi olla ne kriteerit, joilla investoinneista päätettäisiin, niin maakunnissa kuin Helsingissä. Käytännössä tämä johtaisi esim. siihen, että länsimetroa ei tehtäisi vaan sen tilalle tulisi TramWest.

Mitä tulee aluepolitiikkaan jota tehdään esim. energiapolitiikan tai liikennepolitiikan varjolla, niin se on vastenmielinen ilmiö. En ole mikään energia-alan asiantuntija, mutta täytyy silti sanoa että en oikein ymmärrä koko tätä turvejuttua. Se että suositaan tietynlaisia energialähteitä ja sorsitaan toisia ei saa johtua siitä, kuka istuu minkäkin energialähteen päällä vaan syiden täytyy olla objektiiviset.

Mutta se että aluepolitiikalla on vastenmielisiä ilmentymiä risteytyessään toisten politiikan lajien ynnä paikallisten intressien kanssa ei voi tarkoittaa, että itse aluepolitiikka olisi välttämättä läpimätä asia ja pelkästään haitallista. Jos aluepolitiikkaa tehdään avoimesti, objektiivisesti ja suhteellisen tasapuolisesti, niin se on pelkästään hyvä asia. On koko maan etu, että sillä on useita kasvukeskuksia ja että kasvukeskusten ulkopuoliset alueetkin pärjäävät mahdollisimman hyvin.
 
Jos jokaiselle nykyiselle maanviljelijälle (jotain 50 000 tai allekin) maksettaisiin tästä hautaan saakka suomalaista keskipalkkaa ihan ilman mitään vastiketta, tekee mitä huvittaa ja vaikka töitä, niin se maksaisi vähän vähemmän kuin nykyiset maataloustuet, ja tuo summa pienenisi vuosittain eikä toisinpäin. Lisäksi peltomaan hinta romahtaisi, mikä saattaisi tehdä viljelystä kannattavaa. Ei tuota tukijärjestelmää ihan oikeasti voi millään järkisyin perustella.

Minusta nykyinen maataloustuki tulisi muuttaa "nälkävakuutukseksi". Kyllähän omassa maassa sen verran pitää ruokaa tuottaa, ettemme kriisissä kuole nälkään. Viljelyyn sidottu sosiaalituki maanviljelijöille on kuitenkin syytä lopettaa.

Käytännössä 60-70 % omavaraisuus riittää hyvin. Kriisissä suurimman osan kotieläimistä voi laittaa teurastamolle ja syödä niille varatut rehuviljat. Samoin maataloustuotannon kasvattaminen on nopeaa, kun on riittävästi elinkeinon hallitsevia henkilöitä. Jonkin verran "nälkävakuutusrahaa" tuo vaatii, muttei alkuunkaan nykyistä määrää maataloustukea.

---------- Viesti lisätty kello 9:32 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 9:30 ----------

Ai jaa? Tämä on uutinen minulle, että helsinkiläiset olisivat mieluummin halunneet pitää kemikaaliviraston Brysselissä, jotta EU toimisi tehokkaammin (?).

Kyllä minustakin kemikaalivirastolle Bryssel olisi ollut ja on parempi paikka.
 
Kemikaalivirastolle Bryssel olisi ollut hyvä paikka, koska se on keskellä Eurooppaa ja suuri osa muusta EU:n hallinnosta sijaitsee Brysselissä eli on helposti mahdollista pitää kontakteja. Myös kansainvälisiin tehtäviin soveltuvan henkilökunnan rekrytointi on Brysseliin helpompaa.

En kannata hajasijoittamista EU:n virastojenkaan osalta.
 
No, sillä erotuksella että Tampereella ei ole Helsingin omaa aluepolitiikkaa eli metropolipolitiikkaa tukenaan...
Sanotaan nyt vaikka näin, ja tämä ei ole minun keksintöni, helsinkiläisuusimaalaisittain onnistunut metropolipolitiikka määritellään niin että hallituksen toimista ei kokonaisuutena ole ihan hirveästi haittaa seudulle. Eli esimerkiksi maakuntaministereiden pahimmat älyttömyydet saadaan blokattua. Tämä hallitus on tässä jopa onnistunut, mistä sopii kiitellä. Siitä että hallituksen toimista olisi kokonaisuudessaan hyötyä ei uskalleta edes haaveilla.

Selvitykset riippuvat aika tavalla siitä kuka niitä tekee ja mitä haluaa osoittaa. Jos hallitus haluaa alueellistaa jonkun viraston, ja virasto ei itse halua sitä, niin sitten virasto esittää että alueellistamisesta aiheutuu huimat lisäkustannukset. Aika usein painotetaan sitäpaitsi siirtymävaiheen kertaluontoisia kustannuksia, joilla ei ole vähänkään pidemmällä aikavälillä yhtään mitään merkitystä. Se mikä merkitsee on pitkän aikavälin normalin toiminnan kustannustaso.
Esimerkiksi ja sivumennen, sillä että valtio on sellainen työnantaja joka saattaa ykskaks yllättäen siirtää työpaikkasi toiselle puolelle Suomea, vaikka sitten Kajaanista Ouluun, on pitkällä aikavälillä hyvin paljon merkitystä rekrytointien kannalta. Valtion huonohkoja palkkoja on aiemmin sentään kompensoinut työpaikan vakaus.

Mutta varsinaisesta asiasta, ei sijaintien vertailut kokonaiskustannuslaskelmineen ole mitään rakettitiedettä. Osaavia riippumattomia konsultteja kyllä löytyy jos asia halutaan vakavissaan selvittää. Esimerkiksi Lääkelaitoksen siirrossa sellaista vaihtoehtoa että ei siirretä ei saanut edes ottaa mukaan vertailuun. Mistä tuo sinusta kertoo?

Olettaen että kommunikaatio saadaan järjestettyä rationaalisesti, minun on vaikea nähdä miten normaalin toiminnan kustannustaso pitkällä aikavälillä voisi olla kalliimpi maakuntakeskuksessa kuin Helsingissä. Helsingissä on kalliimmat tilakustannukset ja korkeammat elinkustannukset, jotka heijastunevat palkkatasoonkin korottavasti.
Jos leikitetään että kaikki hoituu yhtä hyvin sähköisesti, oletetaan samanlainen työvoiman saatavuus, ja tarpeeksi monta muuta kontrafaktuaalia, niin toki näin.:) Ja muuten, jos joku paikka on kaikin puolin yhtä hyvä kuin toinen niin siellä on myös palkat ja tilakustannukset ihan yhtä suuret, varsinkin sillä pitkällä aikavälillä.

Helsinkiläiset poliitikot toki pyrkivät kiskomaan rahaa valtiolta samaan tyyliin kuin pahimmat Lapin siltarumpupoliitikot. Minusta vaan on vaikea nähdä miten sellaista toimintaa voidaan legitimoida sillä, että "kun muut niin kyllä minäkin".
No ei nyt ihan niin pahoja ole, pidäkkeenä toimii mm. se että kolmasosa niistä valtiolta saaduista rahoista tulee joka tapauksessa seudulta, mikä laimentaa intoa keksiä valtiolle uusia menoeriä omaan vaalipiiriin. Joka tapauksessa, tuo on täysin legitiimiä nimenomaan siksi että muutkin tekee niin kun resursseja jaetaan, poliitikko joka ei katso omien äänestäjiensä etujen perään kun muutkin niin tekevät ei ole tehtäviensä tasalla. En minä yksittäisiä edustajia syytä, edes niitä lappilaisia, vaan polittiista kulttuuria joka tällaisen sallii. Maan tapa.

Lisävaikeutena vielä, että Helsingin mittakaavaan sovitettu siltarumpupolitiikka tuottaa järjettömiä megahankkeita, jotka tuntuvat jo pahasti valtion kukkarossakin. Väliinputoajiksi jäävät sellaiset suuret kaupungit kuin Tampere ja Turku, joiden aluepolitiikalle ei ole tukea sen paremmin maaseudun syvistä riveistä kuin Helsingin kotiinpäinvetäjiltä, jotka inspiroituvat noiden maaseudun syvien rivien esimerkistä.
Turun motari? Turkulaiset ja tamperelaiset löytäisi vaikka liikennepolitiikasta paljonkin yhteistä helsinkiläisten kanssa, aloitetaan vaikka siitä että valtio lakkaa sörkkimästä kaupunkiliikennettä.

Vaikuttavuuden ja taloudellisuuden pitäisi olla ne kriteerit, joilla investoinneista päätettäisiin, niin maakunnissa kuin Helsingissä....

Mitä tulee aluepolitiikkaan jota tehdään esim. energiapolitiikan tai liikennepolitiikan varjolla, niin se on vastenmielinen ilmiö. En ole mikään energia-alan asiantuntija, mutta täytyy silti sanoa että en oikein ymmärrä koko tätä turvejuttua. Se että suositaan tietynlaisia energialähteitä ja sorsitaan toisia ei saa johtua siitä, kuka istuu minkäkin energialähteen päällä vaan syiden täytyy olla objektiiviset.
Vaikuttavuus, taloudellisuus, päästöt, jne. järkiperusteet päätöksenteon pohjana edellyttävät sitä että niiden yli ei kävellä jostain muista syistä. Yleensä se syy on aluepolitiikkaa. Esimerkiksi se YHTALI on toki ihan sattumalta rikki sellaisella tavalla että se suosii tierakentamista keskellä korpea ja sorsii kaupunkiliikennettä. On yksinkertaisesti ristiriitaista jakaa resursseja ensin jollain muulla perusteella kuten alueellinen tasapuolisuus, ja sitten jollain toisella kuten tehokkuus, kun niitä ei voi jakaa kuin kerran.
 
Oletko tullut ajatelleeksi millainen vaikutus maakuntayliopistollasi oli sijaintimaakunnalle? Todennäköisesti suurempi kuin sinulle. Keskinkertainenkin opetus on paikkakunnan kannalta parempi kuin ei opetusta ollenkaan, samoin niiden nuorten kannalta jotka haluavat koulutuksen, mutta eivät halua tai voi muuttaa pois kotimaakunnasta. Nykyinen huippuretoriikka on vähän turhanaikaista, koska eivät kaikki kuitenkaan voi olla huippuja. Jos ne keskinkertaisuudet kerätään johonkin megasuureen "huippuyliopistoon" niin miten se tekee niistä huippuja? Ymmärrän kyllä, että huippututkimusta on helpompi tehdä isossa yksikössä, mutta iso yksikkö ei välttämättä automaattisesti tee huippututkimusta, ei ainakaan jos siihen iskee omahyväisyyden vitsaus. Sitäpaitsi täytyy muistaa että ylivoimaisesti suurin osa yliopisto-opiskelijoista hakee yliopistosta tutkintoa, jolla sijoittuu hyvin työelämään. Harva jatkaa tutkijanuralle. Huippututkimus ei välttämättä hyödytä mitenkään ammattiin tähtäävää opiskelijaa. Yliopistolaitoksella on muitakin tehtäviä kuin kansainvälisten huippujen valmentaminen. Alueellinen vaikuttavuus on yksi yliopiston perustehtävä.

Nyt on tunnustettava, etten ole ajatellut mikä vaikutus käymälläni maakuntayliopistolla on maakunnalleen. Minulla on sellainen kieroutunut historiallisväritteinen käsitys, että yliopistojen tehtävä on tutkia ja opettaa. En ole perehtynyt Suomen valtion nykyiseen yliopistolakiin ja sen mahdollisiin keskustalaishenkisiin lisäyksiin "alueellisesta vaikuttavuudesta".

Tullaan sellaisten perimmäisten kysymysten äärelle, että mitkä ovat yliopiston tehtävät ja miten ne hoituvat parhaiten? Uhrataanko historialliset perustehtävät aluepolitiikan alttarille? Onko parempi, että opiskelijat saavat käydä kotinurkillaan Kalevi Kalvosulkeisen luennoilla sen sijaan, että joutuisivat muuttamaan alan kotimaisten kärkitutkijoiden perässä suurempaan kaupunkiin? Itseäni en pidä keskinkertaisuutta kummempana, mutta se ei tarkoita, ettenkö olisi osannut antaa arvoa oman alani eturivin tutkijoiden pitämille luennoille, kun niille toisissa yliopistoissa eksyin. Siksi, että ne olivat järjestään mielenkiintoisempia, inspiroivampia, ymmärrettävämpiä, herättävämpiä ja näkökulmia avartavampia kuin jonkun opetusvelvollisuuttaan täyttävän keskinkertaisen jatko-opiskelijan, joiden luennointiin ehti maakuntayliopistossa moneen kertaan puutua.

Fakta on, että maakuntayliopistojen pienimmät laitokset ovat aivan liian pieniä. Niillä ei ole edellytyksiä tarjota vaadittua kurssivalikoimaa siten, että kaikille kursseille löytyisi pätevä luennoitsija/ohjaaja. Joudutaan tilanteeseen, että opetuksesta vastaava opettaa oman osaamisalueen vierestä, jopa täysin ulkopuolelta. Se on turhauttavaa kaikille osapuolille, niin opettajalle kuin opiskelijoille.

Itse ehdin saada opiskeluni päätökseen ennen "virtuaaliyliopistoa" ja verkossa suoritettavia kursseja. Kuitenkin, samalla periaatteella, joka tekee virastojen fyysisestä sijainnista irrelevantin, voidaan perustella se, ettei maakuntayliopistoja tarvita: kaikki voivat opiskella asuinkunnastaan riippumatta uudessa Aalto-yliopistossa ja saada valtaosalla aloista niin hyvää opetusta kuin on Suomessa mahdollista.

Eikö tässä pitäisi kuitenkin verrata valtionhallinnon työpaikkoja paikkakunnan väkilukuun, jotta saadaan selville suhteellisen edustuksen vahvuus?

Melko yhdentekevää. Mainituista kunnista Helsingin ja Vaasan työpaikkaomavaraisuusaste on jotakuinkin sama, Suomen kärkeä, eikä Turkukaan taida jäädä edes kymmenystä.
 
En ole perehtynyt Suomen valtion nykyiseen yliopistolakiin ja sen mahdollisiin keskustalaishenkisiin lisäyksiin "alueellisesta vaikuttavuudesta".

En minä ainakaan mitään sellaista siitä edes löydä. Alueellista vaikuttavuutta vartenhan on perustettu ammattikorkeakoulujärjestelmä.
 
En minä ainakaan mitään sellaista siitä edes löydä. Alueellista vaikuttavuutta vartenhan on perustettu ammattikorkeakoulujärjestelmä.

En ole lukenut lakia enkä tiedä onko sitä edes kirjoitettu sinne, mutta kyllä yliopistot ainakin itse korostavat alueellista (ja yhteiskunnallista) vaikuttavuutta kahden muun perustehtävänsä opetuksen ja tutkimuksen rinnalla. Tämä on kaikkien juhlapuheiden perussanastoa ja voisi olettaa että sillä on jotain tuntumaa todellisuuteenkin. En ole havainnut että OPM olisi puhunut tämän kanssa ristiin, joten otaksuisin että tehtävällä on vähintäänkin ministeriön tuki. Tämä alueellisen vaikuttavuuden periaate on muuten perua jo ajoilta, jolloin koko ammattikorkeakoulujärjestelmää ei ollut olemassakaan.

Lisäys:

Kts. esimerkiksi tätä lainausta (alleviivaukset allekirjoittaneen):

http://www.hallinto.oulu.fi/suunnit/tk2001/1.html sanoi:
1 Toimintakatsaus

Yliopiston tehtävä ja toiminta-ajatus

Yliopistolain (27.6.1997/645) mukaan yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa nuorisoa palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa.

Oulun yliopiston ja opetusministeriön välinen tulossopimus (2001-2003) määrittelee Oulun yliopiston tehtäväksi:

"Oulun yliopisto on kansainvälinen tiedeyliopisto, jonka perustehtävä on edistää Pohjois-Suomen sivistystä ja aineellista hyvinvointia tarjoamalla monialaista ja erikoisalojen koulutusta ja tutkimusta sekä korkeaan teknologiaan perustuvaa osaamista. Oulun yliopiston painoaloja ovat biotekniikka ja informaatiotekniikka sekä pohjoisuuteen liittyvä tutkimus ja opetus.

Yliopisto on merkittävä alueellinen kehittäjä, jolla on laajaa koulutus- ja tutkimusyhteistyötä. Yliopisto suuntautuu oman vaikutusalueensa kulttuuri- ja elinkeinoelämän kehittämisen ohella lähialueyhteistyössä Barentsin alueelle ja Luoteis-Venäjälle ja edistää EU:n pohjoisen ulottuvuuden toteuttamista.

Yliopisto vastaa seuraavista valtakunnallisiksi määritellyistä tehtävistä ja niiden kehittämisestä: Sodankylän geofysiikan observatorio, Thule-instituutti sekä saamen kieli ja kulttuuri.

Yliopisto jatkaa tutkimustoimintansa profiloitumista painoaloillaan ja voimistaa toimintaansa ympäristöosaamiseen.
"

Oulun yliopiston toiminta-ajatus eli missio, visio 2010 ja arvot ovat yliopiston hallituksen 13.2.2002 hyväksymän toiminta- ja taloussuunnitelman (2003-2006) mukaan seuraavat:

MISSIO

Oulun yliopisto on kansainvälinen tiedeyliopisto, jonka perustehtävä on edistää Pohjois-Suomen sivistystä ja aineellista hyvinvointia.

Yliopisto tarjoaa korkeatasoisen oppimisympäristön kouluttaessaan erikoisalojen asiantuntijoita ja monialaisia osaajia haastaviin kansallisiin ja kansainvälisiin tehtäviin.
 
Viimeksi muokattu:
Eipä ole ollut tilaisuutta seurata keskustselua, mutta en selaamalla edelleenkään huomaa, mikä on aluepolitiikan vastustuksen vaihtoehto, jota kysyin joskus viime viikolla. Eli miten maata ja Eurooppaa tulisi hoitaa, kun aluepolitiikka kielletään? Tai itse asiassa, eikö sekin ole sitten yhdenlaista aluepolitiikkaa?

Itse en vakuutu ajatuksesta, että markkinatalous hoitaa kaiken tehokkuuden perusteella. Tämä siksi, ettei puhdasta markkinataloutta ole olemassa, ja globaali talous kohtaa yhä enemmän ongelmia siitä, että maapallo ja ihmiskunta ovatkin rajalliset. Sehän ei sovi puhtaaseen markkinatalouteen, jonka lähtökohta on ikuinen mahdollisuus kasvaa ja rajaton määrä vaihtoehtoja valittavana. Pallo ei kasva, ja yhä useampi globaali resurssi käy rajalliseksi.

Toinen peruste markkinatalouden kykenemättömyyteen on, ettei markkinatalous ota huomioon kaikkia ulkoisvaikutuksia, koska kaikilla asioilla ei ole hintaa, vaikka niillä on arvo. Esimerkkinä vaikka hiljaisuus. Sen hinta ei ole mitattavissa olevat melusta aiheutuvat sairaudet tai äänieristyksen kustannukset, koska huonoa elämän laatua ja onnellisuuden puutetta ei voi korvata rahallisella hyvityksellä.

Ylipäätään on havaittu – jopa USAssa – ettei raha korvaakaan kaikkea. Vaan pikemminkin päin vastoin, mitä paremmin voidaan taloudellisesti (erilaisin ekonomien mittarein), sitä pahemmin ihmiset voivat (erilaisin sosiaalisin ja psyykkisin mittarein). Paljon pahoinvointia aiheutuu siitä, että harrastetaan aluepolitiikkaa, jossa ihmiset pakotetaan pois niiltä alueilta, joilla he ovat syntyneet ja eläneet sukupolvien ajan.

Ihmettelen myös sitä, miksi on kamalan paha hajasijoitta ihmisiä, mutta keskittämisessä ei ole mitään pahaa. Miksi vain se on moitittavaa, että jonkun on pakko muutta pois Helsingistä, mutta siinä ei ole mitään pahaa, jos jonkun on pakko muuttaa Helsinkiin? Kun valtio esittää virkamiehelle muuttoa hajasijoituspaikkakunnalle, valtio on varsinainen roisto. Kun yritys lopettaa tai siirtää työpaikan, se on vain luonnollista kehitystä ja siten pakko hyväksyä.

Asiahan on käytännössä täysin päin vastoin. Helsingissä asuvalla virkamiehellä on ympärillään Suomen parhaat työmarkkinat, jossain Kainuussa tehdastyöläisellä on tarjolla 30 %:n työttömyys.

En minä kaipaa maalle enkä pidä kaupunkeja ja kaupungistumista pahana. Mutta jos minulla on oikeus asua kaupungissa, minusta tuntuu oikeudenmukaiselta sallia sama oikeus sille, joka ei halua asua kaupungissa. Tai ainakaan Helsingissä. Lisäksi ymmärrän sen, etten kaupunkilaisena tule toimeen ilman ruokaa ja raaka-aineita, jotka ovat aina peräisin muualta kuin kaupungista. Pidän oman etuni mukaisena sitä, että ne, jotka haluavat elää muualla, voivat ja suostuvat siellä elämään.

Antero
 
Edelleen ihmettelen miten aikuisilla ihmisillä jäätyy näiden asioiden kanssa järki, tulee autot mieleen...

Se että ihminen joutuu muuttamaan on haitta. Toisaalta siitä muutosta voi olla hyötyä, esimerkiksi työpaikan toiminta on tehokkaampaa keskitetysti, jolloin työnantaja voi esimerkiksi maksaa parempaa palkkaa, tarjota etenemismahdollisuuksia tai ylipäänsä tarjota ko. työpaikan. Tai isommassa yliopistossa on isompi kurssivalikoima, enemmän mahdollisuuksia, jne. Tai jos puhutaan vaihteeksi siitä että muuttaa maalle, niin siitäkin on hyötyä kuten halvemmat asumiskustannukset tai Anteron mainitsema hiljaisuus. Ihmiset sitten punnitsee kukin itse hyödyt ja haitat, samoin sijoittumispäätöksiä tekevät yritykset.

Aluepolitiikka niin kuin sitä harjoitetaan tarkoittaa sitä että syrjäseudulla haitat sosialisoidaan, esimerkiksi etäisyyksistä aiheutuvat kustannukset, ja hyödyt kuten ne halvemmat asuinkustannukset jää yksityisiksi. Kaupungissa taas kasaantumishyödyt sosialisoidaan syrjemmäksi verotuksella ja haitat jää kunkin itsensä maksettavaksi. Tämän takia niillä nurmijärvillä on "halpoja" asuntoja joihin ihmiset muuttaa pois "kalliista" kaupungeista. Tämä nyt on yksinkertaisesti ja päivänselvästi epäreilua kaupunkilaisia kohtaan, joista osa on sitäpaitsi niitä kaikkein köyhimpiä johtuen yhdistelmistä pienet tulot ja suuret menot. Tällaisen epäoikeudenmukaisuuden puolustuksena se että maailmassa on paljon muutakin väärin on lapsellinen tautologia. Jos olisi edes niin että koko yhteiskunnalle olisi kaupungistumisesta kokonaisuudessaan haittaa niin jotenkin ymmärtäisi että sitä tosiasiallisesti haittaverotetaan, mutta kun asia on nimenomaan päinvastoin. Se Anteron penäämä vaihtoehto on se että tällainen pelleily lopetetaan.

Se että jonkun työpaikka siirretään toiselle puolelle Suomea on aina hänellä lähtökohtaisesti haitta ja ikävä asia. Tämä pitäisi kompensoida esimerkiksi leikkaamalla osa tuottavuuskasvusta korkeammaksi palkaksi. Yksityisellä puolella näin myös käy, jos muuttaa Kuopiosta Helsinkiiin niin palkka keskimäärin nousee. Jos puhutaan valtion virastoista niin joskus esimerkiksi sotilaiden pitää siirtyä maanpuolustustehtävien perässä, esimerkiksi uhkakuvat muuttuvat. Tai virastoja keskitetään tai hajautetaan jotta niiden toiminta olisi parempaa tai tehokkaampaa. Se että virastoja siirrellään ilman mitään tuollaista syytä on yksinkertaisesti virkamiesten kiusaamista. Se Anteron penäämä vaihtoehto on että tällainen pelleily lopetetaan.

Ja kun tuosta aluepolitiikasta päästään irtii niin siitä seuraa että väestö siirtyy alueittain suurinpiirtein niin kuin nytkin, kaupungit vaan on paremmin tehtyhä, työllisyys on parempi, ympäristöongelmat on pienempiä, ja rahaa sekä mielipahaa säästyy. Luultavasti maaseutukin voi paremmin.

Ja sen melun hinnoittelussa ei ole mitään kovin vaikeaa.
 
Se että Kajaanissa on kaupunki ei ole mikään itsetarkoitus. Kaupungit, kunnat, palvelut, liikenne, tms. on ihmisiä varten, ei toisinpäin.
Se, mitä kaupunki käsitteenä edustaa on itsetarkoitus. Kajaaniton Kainuu olisi pystyyn kuollut jo aikaa sitten.

Itse olen käynyt siellä kaksi kertaa, kokoonsa nähden yllättävänkin urbaani, mikä johtuu kompaktiudesta: kaupunki loppuu lähestulkoon kuin seinään. Seinäjoki on melkein kaksi kertaa suurempi, mutta tuntuu keskustansa takia enintään Kajaanin kokoiselta – väki on läiskitty pitkin lakeuksia. Tosin pienuus tekee sen, että ei ole lopulta kovinkaan montaa paikkaa, johon voisi kuvitella menevänsä esim. kahville. Lähes keskustassa oleva varuskunta varmasti auttaa pitämään paikkakuntaa keskimääräistä toimeliaampana.

Keskusvirastojen hajasijoittaminen on minusta hieman ongelmallista. Minusta fiksua olisi pitää keskushallinto aloillaan, mutta jakaa tehtäviä enemmän alueellisille valtion- ja maakunnanviranomaisille. Miksi esimerkiksi LVM on ainoa mahdollinen rautatieliikenteen tilaajaviranomainen? Voisiko Sykestä hajasijoittaa toimintoja nykyisten ELY:jen yhteyteen, kuten Pirkanmaalla jätehuollon tuottajavastuuasiat?

Subsidiariteettiperiaatetta, eli toimivallan jako mahdollisimman lähelle itse kansalaisia ja toimintaa ei toteuteta tarpeeksi.
 
Minusta Kajaanin tapaisten syrjäkylien autioituminen on ihan luonnollinen ilmiö eikä sitä kannata pyrkiä hidastamaan. Parempi olisi ilmoittaa ihan suoraan, että Kemijärvet ja Kajaanit kuihtuvat väkisin kuin pitää yllä liturgiaa koko maan pitämisestä asuttuna.

Maailma muuttuu ja Facebook aikakausi taitaa siirtää vielä aikaisempaakin voimakkaammin kaikkein luovimmat ja osaavimmat tyypit isoihin kaupunkeihin. Ensimmäinen kaveripiiristä lähtee pienestä kaupungista ja kertoo joka päivä, että on olemassa toisenlainenkin ympäristö. Yllättäen samanhenkiset kaverit tulevat perässä. Vuokrien ja asuntojen hintojen räjähdysmäinen nousu Helsingin seudulla on nimenomaan kysyntävetoista.

Kun luovin, osaavin ja älykkäin 5-10 % nuorista lähtee joka tapauksessa syrjäseuduilta, suurin osa aloitekyvystä katoaa samalla. Jäljelle jää vähän aloitekyvytön ilmapiiri, jossa ei ole kehittymisen edellytyksiä. Tuollaisesta ympäristöstä olisi parempi suuremmankin osan nuorista ihmisistä muuttaa pois.
 
Takaisin
Ylös