Tietotyö vaatii paljon virikkeitä eikä niitä ole pienissä kaupungeissa. Kun maailma muuttuu, kaupungit syntyvät, kasvavat, kuihtuvat ja kuolevat. Pikkukaupungit ovat haavoittuvimpia. Suuremmat kaupungit ovat sopeutuvampia.
Tämä on paljon hellitty myytti. Siinä menee iloisesti sekaisin mainostoimistot, IT-konsultointi, media, bioala, tuotekehitys jne.
Jotkut alat ovat maailmanlaajuisesti klusteroituneet tiettyihin paikkoihin ja sitten sitä on analysoitu miksi näin on käynyt. Joitakin tekijöitä on löytynyt, mutta on loogisesti kestämätöntä päätellä tästä, että Helsingistä löytyy jotain erityistä "pörinää" (buzz?) suuren maailman malliin ja siksi se vetää puoleensa kaikki maan "luovat tyypit".
Maailman mittakaavassa Helsinki on todellinen ankkalampi, jonka pörinä on tammikuisena arkipäivänä yhtä todellista kuin Nizhni Novgorodissa (en ole ikinä käynyt, joten voi olla että sielläkin nykyään on menoa ja meininkiä?). Ei mitään yhteistä Lontoon tai New Yorkin kanssa.
Ainoa mitä Helsingistä löytyy runsain määrin verrattuna maailman metropoleihin on rajaton itsetyytyväisyys, johon sekoittuu kateutta maailman metropoleja kohtaan ja halua yrittää väkisin kasvaa samaan kokoluokkaan. Tosin yksi selittäjä tälle lienee, että lahden toisella puolella Tukholmassa on ihan samaa tautia, kun julistavat maailmalle olevansa Pohjolan pääkaupunki ja luonnollinen paikka sijoittaa amerikkalaisten yritysten Pohjoismaiden-toiminnat.
Itsetyytyväisyys on myrkkyä todelliselle innovatiivisuudelle, joka ei viihdy kabineteissa tai julista maailmalle omaa erinomaisuuttaan. Siksi Suomessa innovatiivisuutta yleensä tapaakin muualla kuin Helsingissä. Innovatiivisuus kaipaa rauhaa, aikaa ajatella ja resurssien niukkuutta. Jos ei ole mitään, on yritettävä saada siitäkin vähästä jotain aikaiseksi, mikä pakottaa innovatiivisuuteen. Resursseja jakamalla avoimin käsin ei voida luoda innovatiivisuutta -- ainoasta innovatiivisuuden kulisseja, joihin ulkomaiset toimittajat ja analyytikot sitten haksahtavat, kun heidän omassa kulttuurissaan ei ole mitään vastaavaa ja hallinnon tavatkin periytyvät satojen vuosien takaa.
Silloin kun Piilaakso syntyi, ei sielläkään ollut mitään paitsi appelsiinipuita ja tukalan kuuma ilmasto. Nyttemmin sinne on klusteroitunut paljon yritystoimintaa, mutta yhä suurempi osa todellisesta innovoinnista tapahtuu muualla, kun Piilaaksosta on tullut liian kallis ja itsetyytyväinen paikka.
Jostain muistan lukeneeni, että tietyillä mittareilla Pohjois-Karjala on Suomen innovatiivisimpia alueita. Itse ihailen tervaporvarien Oulua, jossa on kunnon liikemiesvaistoa jo satojen vuosien takaa. Tampere on teollisuusperimästä johtuen joskus hieman jähmeä, mutta yhteispeli sujuu hyvin. Helsingissä taas kaikki aina korostavat kaiken erinomaisuutta koko ajan, mutta Helsinki onkin jo syntyjään nimenomaan hallintokaupunki, ei teollisuuskaupunki tai kaupan keskittymä.
Niin, tuo tietotyö on muuten kohtuullisen helppo myös virtualisoida toisin kuin perinteinen teollisuus tai kauppa. Periaatteessa tietotyöntekijät voisivat itse valita asuinpaikkansa, kunhan työnantajat vielä vähän kypsyttelevät työnteon organisointia ja teknologioita.
