Älä viitsi, en minä tuota tarkoittanut. Ei se että näkee alueelliset tulonsiirrot ongelmallisina tarkoita sitä, että vastustaa kaikkea verotusta.
Aluepolitiikkaa
- Viestiketjun aloittaja Antero Alku
- Aloituspäivämäärä
Tarvitaanko metsäteollisuusasioiden tutkimiseen tai opettamiseen puunjalostustekninen osasto? LTY:ssä ei osastoja ole enää lainkaan, siellä on vain tiedekuntia. Puunjalostus kuuluu teknilliseen tiedekuntaan, tässä tapauksessa aiempiin kemiantekniikan ja konetekniikan osastoihin. Esimerkiksi entisellä tietotekniikan osastolla (mikä lie tiedekunta nimeltään) lähes kaikki konenäön hyödyntäminen keskittyy paperin pinnan laadun mittaamiseen. Fyysikoiden optiset tutkimuksetkin liittyvät vain metsäteollisuuteen.
Suomessa ydinenergiatekniikkaa tutkitaan ja opetetaan Espoossa ja Lappeenrannassa. Kummassakaan kaupungissa ei ole ydinvoimalaitosta eikä sellaiselle rakennuslupaa saisikaan. Oletko sitä mieltä, että ydinenergiatekniikan tutkimus ja opetus pitäisi sijoittaa Loviisaan ja Eurajoelle? Tällöin yliopistot olisivat varsin pieniä!
Lähinnä Lappeenrantaa sijaitseva sähkömoottoritehdas taitaa olla Imatralla. Lappeenrannassa kuitenkin on useita yrityksiä, joiden toimialaan kuuluu sähkömoottoreiden suunnittelu. Pitäisikö mielestäsi kaikki opetus ja tutkimus siirtää sinne, minne tehtaatkin on siirretty, siis Kiinaan? Outoa ajattelua diplomi-insinööriltä.
Jos itärajan läheisyys on perustelu jonkun toiminnan sijoittamiselle, miksi ei koko Suomea siirrettäisi Lappeenrantaan tai Imatralle? Neuvostoliiton asiantuntijoiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä olisi hyötyä kaikilla aloilla - ainakin Neuvostoliitolle.
- Liittynyt
- 18 Elokuu 2006
- Viestit
- 2,312
Itseohjautuvuus on tulevaisuuden työelämän trendi. On töitä ja firmoja, joissa on pakko olla itseohjautuva, muuten luisuu työyhteisön ulkopuolelle ja joko ajautuu hakeutumaan toisiin hommiin hermojen pettäessä tai pomo rupeaa varoittelemaan että tulostakin pitäisi syntyä.
Etätyö kotona on vain yksi mahdollisuus, ja sitä kannattaakin soveltaa vain osa-aikaisesti. Ei kenelläkään kestä hermot istua koko työviikkoa samojen neljän seinän sisällä missä asuu. 1-2 päivää viikossa voi kyllä sujua. Toinen muoto on, että sijaitsee kyllä firman toimipisteessä mutta eri paikkakunnalla kuin lähin työyhteisö. Tämä takaa sen, että pääsee kotoa vähän sosiaalisempaan ympäristöön ja toimistopalvelut ovat täysimääräisesti käytössä. Toisaalta käytännössä se on silti etätyötä, koska se edellyttää samaa asennoitumista yhteydenpitoon. Etuina se, että työntekijän ei tarvitse muuttaa työtehtävien perässä vieraalle paikkakunnalle (tai kulkea päivittäin kaukaa töihin) ja toisaalta työnantaja voi tehtäväkierron kautta saada laajemman lahjakkuuspoolin käyttöön, kun ei tarvitse murehtia maantieteellisiä sijoittumisasioita. Organisaatio myös taipuu uuteen uskoon nopeammin ja joustavammin.
Molemmissa tapauksissa vaaditaan nykyaikaista työ- ja johtamiskulttuuria. On mennyttä aikaa mitata työtä pelkästään sen kautta, onko paikalla toimistolla ja pomon silmien alla. Johdon ja esimiesten täytyy taipua johtamaan tavoitteiden ja tulosten kautta. Onnistuessaan tämä on kaiken lisäksi palkitsevampi tapa kuin tuijottaa kuka istuu sermien välissä lokerossaan ja kuka ei. Tähän kuuluu myös vapaus hoitaa työnsä kuten parhaaksi näkee: jos esimies kykenee määrittelemään tavoitteet järkevästi yrityksen strategiasta ja tavoitteista johtaen, niin niiden (laadullisen ja määrällisen) täyttämisen pitää riittää. Kun työntekijä tuntee vastuunsa, voi vapauttakin antaa, esim. lähteä golfaamaan keskellä päivää tai tulla ja mennä mielensä mukaan. Mutta tietysti vain jos tavoitteet täyttyvät.
Lisähuomio: Ajan oloon omatunto on paljon tehokkaampi vahtija kuin pahinkaan kellokalle-esimies. Tätä käytäntöä sovellettaessa täytyy yleensä vahtia että etätyöntekijät eivät ajaudu tekemään liikaa työtä. Aniharvoin kuulee tapauksista, että joku vain lorvii, vaikka se on perinteisten esimiesten suurin pelko etätyön suhteen.
En sanonut mitään keskimäärin kerrasta kahdessa viikossa, kuulostaa hieman harvalta. Jos joku aikamääre pitää antaa, niputtaisin sellaisia palavereja joissa pitää fyysisesti näyttää kasvonsa yhdelle päivälle viikossa. (Tosin joustavuus ja järkevyys tässäkin lienee paikallaan: joskus saa varmasti mennä pari viikkoa käymättä mutta jollakin viikolla voi olla tarvis käydä vaikka parinakin päivänä.) Palavereja voi toki olla enemmänkin, mutta en oikein usko että monessakaan tapauksessa ne kaikki voivat olla luonteeltaan sellaisia ettei puhelimitse voisi osallistua. Riippuu tosin tehtävistä. Ehkä esim. pankkivirkailijan pitää käydä kuitenkin lainaneuvottelut kasvotusten.
- Liittynyt
- 18 Elokuu 2006
- Viestit
- 2,312
Kommentoinkin tuossa yllä jo kotona työskentelyä suhteessa toimistolla työskentelyyn.
Tässä voin olla kyllä Rainerin kanssa täysin samaa mieltä. Ei etätyö läheskään aina tarkoita työskentelyä maaseudun rauhassa enkä ikinä varmaan sellaiseen sopeutuisikaan. Emme tällä hetkellä asu ihan keskustan kivitalossa vaan n. 5 km päässä vähän rauhallisemmalla alueella hyvien liikenneyhteyksien varrella. Mutta kivitalo keskustassa on kyllä ihan miettimisen arvoinen ajatus. Kaupunki vaan ei ole Helsinki vaan Tampere. Tarjoaa kaikki suuren kaupungin edut, firmalla on toimipiste paikkakunnalla mutta kaikki kollegat vain ovat muualla, ja väliin täytyy käydä heitä tapaamassa ynnä palavereissa jne. Pendolinolla sujauttaa tämän matkan hujauksessa. Suurin osa työstä sujuu käytännössä sähköpostilla ja puhelimitse.
Tärkein etu on, ettei ole tarvinnut lähteä ostamaan asuntoa sieltä julmetun kalliilta Helsingin seudulta -- eikä niin muodoin ole tarvinnut tyytyä kaukana ratavarren taajamassa asumiseen. Lisäplussaa on luonnon läheisyys (300 m matka järven rantaan kotiovelta), kävelymatka keskustaan (jos siltä tuntuu), hyvä kauppa- ja kulttuuritarjonta, lähisukulaisia lähellä, jopa suoria ulkomaanlentoyhteyksiä helpottamaan työ- ja lomamatkoja jne. Mitään palvelua ja kauppaa ei ole ikinä tarvinnut lähteä Helsingistä asti etsimään (jos kohta muuten ohi kulkiessa voi tulla poikettua Helsingin Akateemisessa). Huonoja puolia ei oikeastaan ole, jos ei lasketa pahoja liikenneongelmia jotka eivät kieli ainakaan siitä että kaupunki olisi liian pieni.
Omalta osaltani voin sanoa, että jos koskaan tulen Helsingin seudulle muuttamaan, se ei varmasti tapahdu siksi, että siirtyisin sinne kaupungin paremman vetovoiman vuoksi. Kyseeseen tulee oikeastaan ainoastaan oman tai puolison työn perässä muuttaminen, jonka vuoksi jouduttaisiin sitten tinkimään muista preferensseistä. Ja sitähän tässä olen yrittänyt argumentoida, että pitämällä huolta paikkakuntien elinkeinoelämän toimintaedellytyksistä, koulutuksesta jne. voidaan mahdollistaa ihmisille hyvän elämän eläminen kotiseudullaan.
- Liittynyt
- 18 Elokuu 2006
- Viestit
- 2,312
Ihan pikakommentti vielä tästä: En oikein ymmärrä miksi se, että Helsinki on pääkaupunkimme olisi erityinen syy pitää siitä. Makunsa kullakin. Maailman kansojen joukossa harva on se, joka palvoo pääkaupunkiaan -- aika usein sitä jopa vihataan vahvemmin kuin mitä Suomessa. Helsinkiläiset (tai itse asiassa varmaan pääosin sinne muualta Suomesta muuttaneet) aina kehuvat kotikaupunkiaan niin trendikkääksi ja meneväksi paikaksi. Suomen mitassa se voi olla, mutta ei maailman mitassa. Mutta miksi olisi niin tärkeää saada tunnustusta ja kehuja tässä asiassa, kun maailman mitassa kehuilta tippuu vähän pohja pois?
No, tunnustetaan nyt, että joskus heinäkuisena kesäpäivänä Helsinki voi paikka paikoin olla ihan mukiinmenevän oloinen kaupunki eikä häpeä ollenkaan keskikokoisten itäisen Euroopan kaupunkien joukossa
mutta ei kai tätä nyt koko ajan kannata toistella, tuntuu vähän falskilta -- sama kun pätee aika moneen muuhunkin suomalaiseen kaupunkiin.Jos asenne olisi vähän luontevammin omanarvontuntoinen eikä etsisi ulkoa hyväksyntää ja yrittäisi jyrätä muuta Suomea, niin kyllähän tässä vallan hienosti tultaisiin toimeen. Yksittäiset helsinkiläiset ovat monesti hienoja ihmisiä siinä missä muutkin suomalaiset.
Kuopiosta en tiedä, mutta Tampereelta voi lennähtää suoralla lennolla alle kolmessa tunnissa vaikka Lontooseen ostos- ja teatterimatkalle. Harvemmin Helsinkiin tulee sellaisia reissuja tehtyä, kun palvelutarjonnassa ei ole samanlaista tasoeroa kaupunkien kesken.
- Liittynyt
- 24 Syyskuu 2005
- Viestit
- 2,703
Pieneenkin kaupunkiin saadaan liikenneongelmia, jos valittu liikennejärjestelmä on väärä. Oulussakin on kaverini kertoman mukaan pahoja autoruuhkia. Tampereella autoistuminen on levinnyt todella nopeasti. Rosa Meriläinen tästä viimeksi kirjoitti, oli pettynyt kuulemma, kun ei politikoinnillaan onnistunut kehityksen suuntaa muuttamaan. Tampereen keskustassa on paljon pahemmat autoruuhkat ruuhka-aikaan kuin Helsingin keskustassa, ainakin silloin kun viimeksi itse siellä kävin vuosi sitten. Tuollaista varmaan Helsingissäkin olisi, jos keskusta-autoilu olisi yhtä suosittua. Idea Parkit, Veska Retail Parkit, näitähän riittää. Tuleeko Tampereen keskustasta tätä menoa kuin Tallinnan keskusta, bisneskeskusta, josta ei löydä edes ruokakauppaa, vaan on ajettava autolla paikalliseen Prismaan hakemaan eineet ja särpimet.
Antero Alku
Tunnistettu jäsen
- Liittynyt
- 28 Kesäkuu 2005
- Viestit
- 7,552
Kun asuin Tampereella, tuli käydyksi paljon useammin mm. H:gin kulttuuritapahtumissa. Sitten kun muutti tänne, niin se ei koskaan tuntunut tarpeelliselta, kun ajatteli, että voihan niihin mennä milloin vain. Monet näyttelyt ja esitykset ovat jääneet näkemättä. Usein siksi, että kun on vihdoin päässyt tästä hektisestä ympäristöstä ja liityntäliikenteen riesasta kotiin, ei huvita LÄHTEÄ yhtään mihinkään, vaikka muuten mieli tekisi.
Näin paljon siis oikeasti rakastetaan sitä työmatkailua, joka meidät pakotetaan tekemään päivittäin. Ja jonka rasittavuutta sitten vähätellään, ettei kukaan tajuaisi mitä se oikeasti merkitsee.
Antero
Antero Alku
Tunnistettu jäsen
- Liittynyt
- 28 Kesäkuu 2005
- Viestit
- 7,552
Tai
4) Ihmiset eivät osaa työskennellä tavalla, jota he eivät ole opetelleet. Kun he ovat opetelleet vain esim. avokonttorityötavan, jossa ei viitsitä selvittää asioita itse vaan vaivataan niillä jatkuvasti kaveria sermin takaa, niin eihän se etätyö tai pikeminkin lähityö (kodin lähellä) onnistu.
Nämä ovat hyvin pitkälle kulttuurieroja. Sanoisin, että esim. Japanissa "etätyö" kukoistaa jopa autoteollisuudessa, elektroniikkateollisuudessa ja monessa valmistavassa teollisuudessa. Sen nimi on laaja alihankintaverkosto (oli sillä muistaakseni joku paikallinen erityisnimityskin), joka koostuu lukuisista yhden tai muutaman hengen pikkupajoista. Sellainen voi hyvin olla kodin yhteydessä.
Ja esim. itseäni kiusasi aina "työpaikalla" ollessa se, ettei siellä saanut työrauhaa. Ihmiset ovat toki erilaisia, mutta ei ole oikein hyväksyä ja edesauttaa ainoastaan ryhmätyötä ja palaverikulttuuria. Yleensä ryhmässä ja palaverissa pohditaan asioita, kysellään, mitä kukin on itsenäisesti tehnyt palaveria varten ja sovitaan, mitä töitä palaverin jälkeen kukin tekee. Palaverit tuottavat harvoin yhtään mitään valmista, vaan ne ovat kommunikointia, josta osa on tarkoituksenmukaista hoitaa kasvokkain, mutta osa on hoidettavissa tietoliikenteen avulla.
Antero
Antero Alku
Tunnistettu jäsen
- Liittynyt
- 28 Kesäkuu 2005
- Viestit
- 7,552
Oikeassa olet, Rainer. Meitä on moneen lähtöön.
Minulle päivän kohokohta on, kun vaimoni tulee kotiin - jos olen itse silloin toimistossani. Ja olen tyytyväinen, ettei tarvitse lähteä duunikavereiden kanssa kaljalle. Tai pikemminknin, ettei tarvitse selitellä, miksi en lähde.Tehokkuudesta sanoisin, että ei työpaikka auta siihen, jos henkilön työmoraali on heikko. Tyäpaikoilla on yllin kyllin henkilöitä, jotka tulevat sinne viettämään aikaansa ja siten etupäässä häiritsemään tunnollisten työrauhaa. Sillä jopa yksityisissä yrityksissä on aina tilaa tällaisille. Etätyössä on se etu, että liksa tulee vain tuloksista, ei läsnäolosta. Uskon, että kokonaisuutena etätyön osuuden kasvu voi hyvinkin kasvattaa kokonaistuottavuutta.
Antero
Ja tässä tullaan asian ytimeen: etätyö sopii (tutkitustikin) sellaiseen työhön jossa on selkeät helposti mitattavat tavoitteet. Otetaan perinteinen etätyöammatti, pölynimurikauppias. Kauppa käy tai ei käy, työnantajaa ei sinänsä kiinnosta mitä mies tekee.
Käytännössä useimmissa työtehtävissä ei ole selkeästi mitattavia tavoitteita, onnistuminen on paljon muustakin kuin itsestä kiinni.
Antero Alku
Tunnistettu jäsen
- Liittynyt
- 28 Kesäkuu 2005
- Viestit
- 7,552
Mitenkähän tämän kanssa on. Eikös jokainen ole palkattu työhönsä sitä varten, että hänellä on tehtäviä. Kun tehtävät on hoidettu, työ on tehty. Riippumatta siitä, missä henkilö sijaitsi työn tekemässä.
Minusta etätyön kanssa menee ristiin ainoastaan työt, jotka ovat sidotut paikkaan. Myyjän täytyy olla myymälässä, sairaanhoitajan sairaalassa, nosturikuskin nosturissaan jne.
Mutta ajatellaan nyt vaikka mikä hyvänsä työ, jota tehdään vaikka Rainerin unelmoimassa ilmavassa kivitalon konttorihuoneessa. Eiköhän oikeasti ole aivan sama, missä se huone sijaitsee. Ja on aivan sama, onko PC kytketty verkkoon siinä rakennuksessa vai jossain toisessa.
"Työpaikkaa" jonne matkustetaan perustellaan usein yhteisillä fyysisillä resursseilla. Mitä ne ovat? Kahvihuone, naulakko, puhelinkeskus, konttoritarvikevarasto. Mikä näistä on sellainen, joka ei voisi olla asuintalon alakerrassa tai kadun toisella puolella olevassa konttorihotellissa? Siellä ovat jopa työkaveritkin. Siis ne tutut ihmiset, jotka kohtaavat toisensa samassa tilassa päivittäin, joiden kanssa jutellaan kahvihuoneessa tai mennään lounaalle.
Se puuttuu, että voi jutella samaa projektia hoitavan kaverin kanssa siinä kahvilla. Mutta onko sen kahvitauon tarkoitus virkistyä ja rentoutua eli pitää paussi työstä vai tehdä työtä vain eri pöydän ääressä?
Antero
Mutta kun ihmisillä ei ole tehtäviä vaan vastuualueita. Ja ne vastuut vaan oikeassa maailmassa on väkisinkin aika ympäripyöreitä. Olen itsekin ollut mukana rakentamassa erillaisia mittareita henkilöstölle, käytännössä se on hyvin työlästä ja vaikeaa. Jos kaverin vastuualue on vaikka kumppaniyhteistyö niin miten sitä mitataan? Poltetaanko puolikas miestyövuosi tyytyväisyyskyselyihin? Ja miten sen kyselyn toimivuutta mitataan? Vaikka auton nopeusmittarin toimivuuden varmistaminen on suhteellisen helppoa, mutta miten varmistan että työn mittarit toimii jos ne eivät ole jotain selkeää tyyliin liikevaihto?
Olin eräässä isossa kansainvälisessä virtuaalityön edelläkävijäfirmassa töissä. Yksi merkittävä syy aja ko. ohjelmaa yrityksessä oli liikenne ja kiinteistökulut Piilaaksossa. Periaatteessa yritys oli mitä otollisin etätyölle, paljon suht itsenäisiä tuotekehittäjiä ja toisaalta asiakasrajapinnassa työskenteleviä ihmisiä, joidenka kuuluukin olla asiakkaalla eikä toimistolla.
Tulokset oli hieman kirjavia. Työtehtävistä ja henkilöpsykologisista syistä johtuen täysi etötyö soveltui loppujen lopuksi noin 10% henkilöstöstä. Noin 30% tarvitsi loppujen lopuksi kiinteän työpisteen. Loput toimivat ns. satelliittitoimistomallilla, eli yrityksellä oli sellaisia muutaman kymmenen tai sadan työntekijän etätoimistoja joissa ei ollut omaa työpöytää, vaan paikka varattiin tarvittaessa. Tällä saatiin aikaa merkittävää toimitilasäästöjä, koska yhtä paikka käytti noin 1,4 työntekijää lomista, koulutuksista, asiakaskäynneistä, tms. johtuen.
Tietääkseni ei koskaan onnistuttu ratkaisemaan (tiedostettua) water cooler -ongelmaa, eli sitä että asiantuntijayhteisössä nimenomaan vaikka kahviautomaatilla lörpöttely on olennainen informaatiokanava. Yritettiin chättiä ja vaikka mitä, mutta ei toimi... jonka takia palattiin osittain tiimitiloihin.
Toinen iso ongelma on tietoturva. Tämän ongelman ymmärtämiseen auttaa jos ajattelee tietoturvaa tasapainoiluna tietoturvatason ja toisaalta kustannusten ja vaivan välillä. Jos jokainen järjestelmä pitää suojata niin kuin se olisi efektiivisesti julkisessa verkossa, koska mitään fyysistä tietoturvaa ei voida olettaa, niin seurauksena on julmettu tietoturvabyrokratia. Nykyisessä korkean tietoturvan työpaikassani ei juuri ole etäyhteyksiä juuri tämän takia.
Ylipäänsä vaikka finanssialalla etäyhteyksiin suhtaudutaan syystäkin skeptisesti, hyödyt suhteessa lisääntyneseen tietoturva- ja muuhun byrokratiaan eivät vaan oikein vakuuta. Sama on karkeasti ottaen totta etätyön suhteen yleensä, hypevaiheessa kokeiltiin kaikkea, paljon saavutettiinkin, mutta myös haitat ja rajoitukset on opittu ymmärtämään paremmin.
Keskustelu edistyy. Nyt on hyväksytty, että ihmisellä on oltava oikeus kiinteään työpisteeseen, sosiaaliseen kanssakäymiseen ja kahvitaukoihin mukavien työkaverien kanssa.
Hyvä.
Kun siis olemme tehneet tällaisen inhimillisen myönnytyksen, voimme varmasti hyväksyä myös sen, että ihmisellä on oikeus kotiseutuun, ystäviin ja sukulaisiin siellä minne hän on syntynyt ja missä hän haluaa elää.
Eikö vain.
Hyvä.
Kun siis olemme tehneet tällaisen inhimillisen myönnytyksen, voimme varmasti hyväksyä myös sen, että ihmisellä on oikeus kotiseutuun, ystäviin ja sukulaisiin siellä minne hän on syntynyt ja missä hän haluaa elää.
Eikö vain.
Olisi hyvä, että maailma olisi ideaalinen ja joka paikassa olisi samanlaiset elämisen mahdollisuudet. Tuo ei vaan ole realismia. Maailma ei ole reilu, vaan aika raadollinen paikka.
Jos Savukoskella on suunnilleen yksi kunnaninsinöörin työpaikka korkeasti koulutetulle tekniikan osaajalle, valinta jäädä kotiseudulle edellyttää tietyn ammatin valitsemista. Korkeammin koulutettuja ammatteja on joilla työntekijä voi valita asuinpaikkansa aika vapaasti ovat suunnilleen lääkäri, hammaslääkäri ja opettaja.
Jos haluaa kouluttautua eikä pidä noista ammateista, pitää joko ryhtyä yrittäjäksi tai muuttaa sinne missä on töitä. Savukosken tilanne on toki vain kärjistys, mutta aika samantyyppinen tilanne on monissa pienemmissä kaupungeissa.
Viimeksi muokattu:
Ei se ole oikeuskysymys vaan toimivuuskysymys. Minuun oikeustajuuni mahtuu vallan hyvin, että työnantaja määrää että tästä eteenpäin n tuntia viikossa tehdään töitä muualla kuin toimistossa ja kellään ei ole omaa työpöytää. Se ei vaan yleensä toimi, onhan tätä kokeiltu.