1) Ei kukaan ole ehdottanut, että virastoja pitää maaseudulle sijoittaa. Ja hajasijoituksen suhteen pitää olla jotain järkeä, jotta löytyy synergiaa. Poliisin tietohallintokeskukselle olisi esim. Tampereella ollut enemmän synergiaa kuin Rovaniemellä.
Tampere on aivan eri asia, sinnehän hajasijoitettiin aikoinaan suht menestyksellisesti Helsingin Yliopiston Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Toisaalta Tampere kasvaa kivasti jo muutenkin, eli tuskin sinne kukaan on mitään hajasijoittamassa.
2) Hallintotyön (ja yksityisellä puolella tietotyön) organisointi virtuaaliorganisaation malliin, etätyön soveltaminen, prosessien sähköistäminen jne. olisivat itse asiassa todella hyvä vientituote Suomelle. Valitettavasti näitä ei synny yleensä kuin pakon edessä.
Onhan tätä yritetty, ja se että niitä ei synny kuin pakon edessä kertoo jotain myös kokonaistoimivuudesta. Joku voi sanoa, että ongelmat ovat tekniikassa ja asenteissa, minusta ne ovat syvemmällä. Kysymys on yleisesti ottaen siitä, että kaikki samat tekniikat ovat käytettävissä kaupungissakin, mutta niiden lisäksi on pienet etäisyydet. Etätyö on vähän niin kuin käännösromaani, kelpo korvike jos muuta vaihtoehtoa ei ole. Poikkeuksista huolimatta, käännöksetkin ovat joskus parempia kuin alkuperäiset. Virtuaaliorganisaatio ja prosessipuuhastelu liittyvät taas oman kokemukseni mukaan tarpeeseen välttää asioiden henkilöitymistä, joka kuulostaa ihan hienolta kunnes se maksava loppuasiakas ilmoittaa että hän haluaa sen vanhan hyvän henkilön virtuaalitunarin tilalla.
OECD:n ekspertti on tietysti käynyt Helsingissä kuuntelemassa paikallisen ekspertin näkemyksiä.
Varmaankin. Lisäksi hän on todennut sen saman ilmiön kuin muuallakin maailmassa, eli että syystä tai toisesta taloudella menee hyvin kaupungeissa. Jos tämä olisi jotenkin poikkeuksellinen suomalainen ilmiö, niin voisimme keskustella siitä miten me päästäisiin samaan hajatusonnelaan kuin muutkin maat.
Ylipäänsä tässä koko rutinassa on jotain älyllisesti epärehellistä. Ei mikään estä ihmisiä asumasta maalla tai pikkukaupunkeissa. Varsinkin maalla asumisessa on puolensa, oma rauha, luonto, halvat asuinkustannukset. Pikkukaupunkeistakin jotkut pitää, itse kuulun ihmisryhmään jonka mielestä se että "kaikki tuntee kaikki" on ahdistavaa ja ylipäänsä noissa yhdistyy usein maaseudun ja kaupungin huonoimmat puolet, mutta joistain se on turvallista ja mukavaa asumista. Mutta samaan aikaan ei voi vaatia, että jonkun muun, eli suomeksi valtion pitäisi hoitaa syrjemmällä samat palkat, työmahdollisuudet ja palvelut. Aivan niin kuin ei voi vaatia Helsingin seudulla, että kaavoittajaa hoitaa kohtuuhintaisia puolen hehtaarin tontteja, keskelle puistoa, lähelle palveluita, ja hyvien liikenneyhteyksien varteen varttitunnin päähän keskustasta.
