En ymmärrä koko kysymyksen pointtia. On olemassa ihmisiä, joille Sysmä on riittävän iso, joille Tampere on riittävän iso, joille Helsinki on riittävän iso ja joille New York on riittävän iso. Sitten on niitä, joille Sysmäkin on liian iso, ja niin edelleen. Miksi pitäisi olla jokin slippery slope, että jos helsinkiläinen pitää Tamperetta liian pienenä, niin pitäisi perustella miksei asu New Yorkissa?...
Ajoin takaa sitä, että aluepoliittiset näkemykset taitavat liittyä siihen paikkaan, jossa kukin niitä pohtiva sattuu olemaan. Kysymys ei ole siitä, onko joku kaupunki iso tai kylä pieni tai jotain muuta laadullista ominaisuutta. Vaan ihmiset nyt vaan juurtuvat ja kiinnittyvät sinne missä ovat. Eli jos joku haluaa vaikka asua rannikolla, ei se ole yhtään sen rationaalimpaa kuin että joku haluaa asua sisämaassa.
Että ei tästä ketjusta tule kuin soutamista ja huopaamista, koska yksi on yhtä ja toinen toista mieltä siitä, mikä on hyvä. Arvokysymykset ovat makuasioita, eikä niistä voi kiistellä. Tietenkin aluepolitiikkaan liittyy mitattaviakin asioita. Mutta niiden, erityisesti talouden kanssa, päädytään vähän samanlaiseen soppaan kuin liikennehankkeiden arvioinnissa. Asioita voidaan laskea monella tavalla ”oikein” ja saada monta erilaista ”oikeata” tulosta.
Albert pohti pieniä tuloja, joista ei halua maksaa aluepolitiikasta. Mutta maksaako Albert siitä? Oletetaan, että yhden kaupunkilaisen kunnalta saama hyöty vuodessa on 5000 yksikköä. Eli peruskaupunkilainen saa 5000 yksikön arvosta esim. joukkoliikenteen subventiota, kaupungin rakentamaa katua käyttöönsä, terveydenhuoltopalveluiden subventiota, kirjastopalveluita jne. Jos kaupunkilaisen maksama kunnallisvero on 5000 yksikköä, hänhän on silloin sujut. Saa sen, mitä maksaakin. Mutta ehkä kaupungissa on 20.000 enemmän veroja maksavaa asukasta. Sanotaan, että ne kukin maksavat 7000 yksikköä veroja. Heiltä jää yhteensä 40 milj. yksikköä ylimääräistä rahaa kaupungin kassaan sen jälkeen, kun peruspalvelut on kustannettu. Jos kaupunki joutuu jonkun järjestelmän mukaan maksamaan 20 milj. yksikköä aluetukea, silloin voi sanoa, ettei se vähemmän eli 5000 veroja maksanut joutunut maksamaan aluetukea, vaan sen maksoivat enemmän veroja maksavat.
Mutta jos haluaa vastustaa aluetukea, silloin voi laskea toisella tavalla. Eli niin, että jos kaupungissa on 200.000 asukasta ja kaupunki maksaa 20 milj. aluetukea, niin sehän tarkoittaa, että jokainen kaupunkilainen maksaa 100 yksikköä aluetukea. Kumpikin laskutapa on tietenkin ”oikein”. On vain arvovalinta, miltä asian haluaa näyttävän.
Jälkimmäisellä tavalla peruskaupunkilainen saanee sitten aluetukea paremmin ansaitsevien kaupunkilaisten alueelta vähemmän ansaitsevien kaupunkilaisten alueelle sen 100 yksikköä. Aika paha juttu, eikö?
Tällä haluan osoittaa sen, että tulojen ja menojen tasausta tehdään koko ajan ja kaikkialla. Kaupungissakin on melkoinen sisäinen aluetukijärjestelmä. Esimerkiksi Espoossa on mieletön aluetuki Länsiväylän käytävälle muualta Espoosta, kun kaikki Espoolaiset joutuvat maksamaan metrosta, vaikka eivät koskaan sitä käytäkään. On vain arvovalinta, mihin kukin vetää oman hyväksymisrajansa. Mikä tekee kunnanrajasta tai lääninrajasta paremman rajan kuin kaupunginosan tai peruspiirin raja?
Antero