Ja oli meillä myös Myyrmanni. Lontoo ja sen ”omien poikien” tapahtuma joukkoliikenteessä on myös huomattavasti lähempänä meitä kuin New York.
Ei tällainen onnistu, koska laituriovet määräävät ovien paikat. Ovet eivät ole tasaisesti jakautuneina junan pituudelle, joten kokonaisten vaunujen on oltava aina samalla kohdalla suhteessa laiturioviin. Puolikkaan vaunun lisääminen 90-metrisiin juniin on muutenkin varsin omituinen ratkaisu.
Tällaisen hölmöilyn ovat esittäneet jo aikaisemmin muut kuin joukkoliikenteen asiantuntijat. Oikeat asiantuntijat eivät esitä, että alennetaan metron kapasiteettia ja ryhdytään sitten paikkaamaan puuttuvaa kapasiteettia busseilla.
Kyllä metrokaupungeissa busseja pyörii, mutta ei siksi, että niillä kulkisivat ne, jotka eivät mahtuneet metroon. Bussit kulkevat siksi, että metrosta pääsee myös asemien välisille ja muille metron saavuttamattomille alueille. Tällä bussiliikenteellä on myös tuttu nimi: liityntäliikenne.
Tänään ehdotti Hesarissa pari asiantuntija-insinööriä, että metron kapasiteetin loppuessa kesken, voisi ajaa metron rinnalla jotain määrättyä runkolinjaa pitkin busseja, jotka ruuhka-aikana poimisi osan pihalle jääneistä metromatkustajista (ts matkustajia jotka vapaaehtoisesti jäävät pois metrosta). Tämä on varmaan arkea tänäkin päivänä monessa miljoonakaupungissa. Se tosin pilaisi metron alkuperäisen idean, koska se toisi bussirallin takaisin Rautatientorille ja Kaisaniemenkadulle, jonka metro aikoinaan poisti, ja teki keskustan viihtyisämmäksi.
Mutta minäpä pistän paremmaksi: Busseja voisi toki lisätä Herttoniemen ja keskustan välille, malttia käyttäen, mutta Sörnäisistä keskustaanhan kulkee raitiolinjoja joita varmaan monet metron kyytiin mahtumattomista matkustajista vapaaehtoisesti käyttäisivät jos sellaine tilanne olisi.