Toisaalta ”nykyaikaiset automaatit” ovat myös tietojärjestelmä + tietojärjestelmä + ihminen -yhdistelmiä. Ero on siinä, että kuljettajat ovat valvomossa ja he osallistuvat toimintaan passiivisesti kun junassa oleva kuljettaja on aktiivinen osallistuja.
Insinöörinä tiedän tekniikasta riittävästi, etten luule sitä ihmistä paremmaksi. Tekniikan perusongelma on luovuuden puute, minkä vuoksi tekniikka sopii yksinkertaisiin toistuviin tehtäviin. Mutta ei tehtäviin, joissa voi tulla vastaan odottamattomia tilanteita. Silloin se pieni mutta ainoa luova järjestelmän osa voi olla ratkaiseva, kuten 4 vuotta sitten, kun ”turhat” ovivalvojat pelastivat 3 metrojunaa.
Ei se, että radalla on edessä juna ole odottamaton tilanne, jossa tarvitaan luovuutta. Tuo tilanne kuuluu junaliikenteen perusriskeihin.
Olet oikeassa siinä, että tietotekniikka sopiikin hyvin rakennettuna hyvin yksinkertaisiin toistuviin tehtäviin, kuten esimerkiksi automaattimetron ajamiseen ja kulunvalvontaan. Ja onhan valvomossa vielä toistaiseksi ihminenkin. Metron automatisoinnissa on nyt kyse siirtymisestä kahden ihmisen(kuljettaja +valvomo) + tietojärjestelminen käytöstä yhden ihmisen (valvomo) järjestelmään samalla kun tietojärjestelmien määrää lisätään.
Viimeksi muokattu: