Olli-Pekka Ihamäki piti tänään iltapäivällä YLEn aikaisen aiheena helsinkiläisen autoilukulttuurin. Hän vertasi sitä eilen Turkin ja Istanbulin autoiluun, jota hän kehui vuolaasti. Se aiheutti runsasta tuomitsevaa palautetta. Tänään olivat studiossa Ensio Itkonen, Heikki Seppä ja joku kolmas, jota en nyt muista. Ja kas, nämä suomalaisen ja helsinkiläisen autoilutoheloinnin asiantuntijat vahvistivat sen, ettei täällä osata ajaa sujuvasti.
Ja tämähän ei ole pelkästään autoilijoiden oma ongelma, vaan risteykset tukkoon ajavat törpöt tukkivat tietenkin kulun myös busseilta ja raitiovaunuilta.
Liikennesuunnittelussa puhutaan systeemioptimista ja yksilöoptimista. Yksilöoptimissa jonkun yksittäisen autoilijan matka-aika on nopeampi kuin kenelläkään systeemioptimissa. Ja tiedetään, että yksilöopitimissa kaikkien yhteenlaskettu matka-aika on pidempi kuin systeemioptimissa. Nämä risteykset tukkoon ajavat yrittävät yksilöoptimia, mutta Helsingin tapauksessa aiheuttavat sen, että samalla matka-aikasumma ylittää systeemioptimin, vaikka yksilöoptimi ei toteudukaan.
Jos ei osata ajaa, ei sitä millään konstilla voi korjata. Ei ole olemassa sellaista liikenteen ohjausta, joka estäisi törppöjä tukkimasta risteyksiä, jos ne törpöt eivät kerran ymmärrä, mitä ovat tekemässä. Eihän ne pysy poissa risteyksistä, vaikka niiltä poimisi kortinkin kuivumaan. Rikesakot eivät auta, koska ne ovat mitättömiä autoilun kokonaiskuluihin verrattuna joka tapauksessa. Kunnon rangaistusta taas ei voi antaa, kun sitten ei olla enää järkevässä suhteessa muihin rikoksiin.
Istanbulissa vaan ollaan parempia tässä asiassa, vaikka kuinka kävisi helsinkiläisen keskivertoa paremman autoilijan luonnolle.
Antero
