Helsingin joukkoliikenne ahdingossa

Mihin perustuu idea, että muiden lippulajien matkustajamäärät kasvavat samalla, kun joukkoon lisätään uusi lippulaji?
Ensin lasketaan toki uusi matkustajamäärä, ja siitä sitten lasketaan arvio eri lipputuotteiden myyntijakaumasta. Laskelmani on "pitkällä kaavalla" eli lopputilanteessa ne, jotka siirtyivät autoiluun, olisivat palanneet joukkoliikenteen käyttäjiksi. Kasvavat matkustajamäärät kasvattavat linjojen määriä sekä liikennöintiaikoja ja tihentävät vuorovälejä, jotka kasvattavat kaikkien lipputuotteiden myyntiä samassa suhteessa.

Kyseessä olisi vain paluu vuoden 2019 matkustajamääriin, eikä suinkaan mikään ennen näkemätön tilanne. Moni eurooppalainen raitiotiejärjestelmä on jo päässyt takaisin pre-covid-matkustajamääriin, joten etätöiden yleistyminen ei selitä näin suurta pudotusta, mikä Helsingissä ollaan nähty. Ja kyllähän asukkaat ovat kerta toisensa jälkeen mm. mediassa kertoneet, miksi eivät pidä nykyisistä lipputuotteista. Heitä vaan ei olla kuultu.

Laskelmassani kokonaismatksutajamäärä nousee, mutta muiden lipputuotteiden määrä ja osuus laskee - kuitenkin sen verran vähän, että raitiovaunulippujen myynti paikkaa muiden lipputyyppien menetykset. Vähän niinkuin Onnibus voi myydä keskimäärin edullisempia lippuja, kunhan täyttöaste kasvaa. Ei se, että asiakkaat joutuvat maksamaan lipuista keskimäärin vähemmän, tarkoita automaattisesti sitä, että kokonaislippukertymä olisi matalempi.
Tulojen nollamuutos on siis hyvinkin optimistinen arvio lipputuloista, ei pessimistinen arvio, kun sitä vertaa HSL:n keräämään dataan.
HSL:n keräämästä datasta ei voi päätellä mitenkään lipputulojen muutosta, mikäli raitiovaunulippu otettaisiin käyttöön. HSL:n lipputuotteella ei esimerkiksi voinut tehdä vaihdotonta ratikkamatkaa Munkasta Stockalle. Se tiedetään, että alle 10 vuotta sitten raitiovaunuilla matkusti Helsingissä 25% enemmän ihmisiä, vaikka raitiovaunulippuja ei edes saanut sarja- tai kuukausilippuna ja raitiovaunuverkkokin oli nykyistä suppeampi. Viisi prosenttiyksikköä voitaneen suosiolla sanoa menetetyksi etätöihin, mutta uskoisin edelleenkin 20% nousun olevan täysin mahdollinen.

Tiedetään myös, että kantakaupunkilaisten kolme suurinta toivetta joukkoliikenteen kehittämisen kannalta eivät liity linjoihin tai aikatauluihin, vaan ne ovat edullisempi hinta, A-vyöhykkeen lippu ja raitiovaunulipun palauttaminen. Periaattessa kaikkiin kolmeen toiveeseen voitaisiin vastata yhdellä hyvin räätälöidyllä lipputuotteella. Jos toiveisiin ei vastata, jatkavat nämä 20% kulkemista autolla kuten nytkin - ja koska jäljelle jääviä maksavia on vähemmän, joudutaan jatkossakin korottamaan hintoja ja karkottamaan matkustajia sitä kautta entistä enemmän.
Silti on tietysti aivan totta, että parasta dataa saisi ottamalla lipputyypin käyttöön pidemmäksi aikaa ja laajemmin. Ongelmana on vain, että jos HSL:n arviot 80%:n siirtymästä muista lipputyypeistä ovat oikeansuuruisia, vaikutus HSL:n talouteen olisi melko katastrofaalinen.
HSL:n tutkimus oli sinänsä pessimistinen arvio itsessään, että siinä oli turhan tiukka aikaraja ja muita hankaluuksia, joiden vuoksi keskiverto autoiluun siirtynyt entinen ratikkalippulainen ei sellaista olisi ottanut käyttöönkään. Ylipäänsä kun autoiluun on siirrytty, vaaditaan selkeä, pitkäkestoinen, edullinen, luotettava ja riittävän kattava tuote, jotta henkilö lopulta kokeilun myötä luopuisi autostaan.
 
Lasken kausilippunousun arvoksi 1,50 euroa (AB-lipun kk-hinta jaettuna arvioidulla matkamäärällä per käyttäjä) ja oletetaan ratikkalipun hinnaksi sama 1,70 euroa mikä se oli ennenkin.
HSL:n joukkoliikennejärjestelmässä nousujen ja lipputulojen määrä on hyvin lähellä toisiaan. Tällä hetkellä liikutaan suunnilleen luvuissa 400 000 000 nousua ja saman verran euroja vuodessa. Eli toisin sanoen yksi nousu tuottaa keskimäärin euron lipputulon.
 
Takaisin
Ylös