Helsingin joukkoliikenne ahdingossa

Mihin perustuu idea, että muiden lippulajien matkustajamäärät kasvavat samalla, kun joukkoon lisätään uusi lippulaji?
Ensin lasketaan toki uusi matkustajamäärä, ja siitä sitten lasketaan arvio eri lipputuotteiden myyntijakaumasta. Laskelmani on "pitkällä kaavalla" eli lopputilanteessa ne, jotka siirtyivät autoiluun, olisivat palanneet joukkoliikenteen käyttäjiksi. Kasvavat matkustajamäärät kasvattavat linjojen määriä sekä liikennöintiaikoja ja tihentävät vuorovälejä, jotka kasvattavat kaikkien lipputuotteiden myyntiä samassa suhteessa.

Kyseessä olisi vain paluu vuoden 2019 matkustajamääriin, eikä suinkaan mikään ennen näkemätön tilanne. Moni eurooppalainen raitiotiejärjestelmä on jo päässyt takaisin pre-covid-matkustajamääriin, joten etätöiden yleistyminen ei selitä näin suurta pudotusta, mikä Helsingissä ollaan nähty. Ja kyllähän asukkaat ovat kerta toisensa jälkeen mm. mediassa kertoneet, miksi eivät pidä nykyisistä lipputuotteista. Heitä vaan ei olla kuultu.

Laskelmassani kokonaismatksutajamäärä nousee, mutta muiden lipputuotteiden määrä ja osuus laskee - kuitenkin sen verran vähän, että raitiovaunulippujen myynti paikkaa muiden lipputyyppien menetykset. Vähän niinkuin Onnibus voi myydä keskimäärin edullisempia lippuja, kunhan täyttöaste kasvaa. Ei se, että asiakkaat joutuvat maksamaan lipuista keskimäärin vähemmän, tarkoita automaattisesti sitä, että kokonaislippukertymä olisi matalempi.
Tulojen nollamuutos on siis hyvinkin optimistinen arvio lipputuloista, ei pessimistinen arvio, kun sitä vertaa HSL:n keräämään dataan.
HSL:n keräämästä datasta ei voi päätellä mitenkään lipputulojen muutosta, mikäli raitiovaunulippu otettaisiin käyttöön. HSL:n lipputuotteella ei esimerkiksi voinut tehdä vaihdotonta ratikkamatkaa Munkasta Stockalle. Se tiedetään, että alle 10 vuotta sitten raitiovaunuilla matkusti Helsingissä 25% enemmän ihmisiä, vaikka raitiovaunulippuja ei edes saanut sarja- tai kuukausilippuna ja raitiovaunuverkkokin oli nykyistä suppeampi. Viisi prosenttiyksikköä voitaneen suosiolla sanoa menetetyksi etätöihin, mutta uskoisin edelleenkin 20% nousun olevan täysin mahdollinen.

Tiedetään myös, että kantakaupunkilaisten kolme suurinta toivetta joukkoliikenteen kehittämisen kannalta eivät liity linjoihin tai aikatauluihin, vaan ne ovat edullisempi hinta, A-vyöhykkeen lippu ja raitiovaunulipun palauttaminen. Periaattessa kaikkiin kolmeen toiveeseen voitaisiin vastata yhdellä hyvin räätälöidyllä lipputuotteella. Jos toiveisiin ei vastata, jatkavat nämä 20% kulkemista autolla kuten nytkin - ja koska jäljelle jääviä maksavia on vähemmän, joudutaan jatkossakin korottamaan hintoja ja karkottamaan matkustajia sitä kautta entistä enemmän.
Silti on tietysti aivan totta, että parasta dataa saisi ottamalla lipputyypin käyttöön pidemmäksi aikaa ja laajemmin. Ongelmana on vain, että jos HSL:n arviot 80%:n siirtymästä muista lipputyypeistä ovat oikeansuuruisia, vaikutus HSL:n talouteen olisi melko katastrofaalinen.
HSL:n tutkimus oli sinänsä pessimistinen arvio itsessään, että siinä oli turhan tiukka aikaraja ja muita hankaluuksia, joiden vuoksi keskiverto autoiluun siirtynyt entinen ratikkalippulainen ei sellaista olisi ottanut käyttöönkään. Ylipäänsä kun autoiluun on siirrytty, vaaditaan selkeä, pitkäkestoinen, edullinen, luotettava ja riittävän kattava tuote, jotta henkilö lopulta kokeilun myötä luopuisi autostaan.
 
Lasken kausilippunousun arvoksi 1,50 euroa (AB-lipun kk-hinta jaettuna arvioidulla matkamäärällä per käyttäjä) ja oletetaan ratikkalipun hinnaksi sama 1,70 euroa mikä se oli ennenkin.
HSL:n joukkoliikennejärjestelmässä nousujen ja lipputulojen määrä on hyvin lähellä toisiaan. Tällä hetkellä liikutaan suunnilleen luvuissa 400 000 000 nousua ja saman verran euroja vuodessa. Eli toisin sanoen yksi nousu tuottaa keskimäärin euron lipputulon.
 
Paljonkohan HSL säästäisi, jos kalustovaatimuksia höllennettäisiin niin, että kaluston keski-ikä nousisi muutamalla vuodella? Kaikki bussit ovat nykyisin ainakin teoriassa ilmastoituja, eikä se kylmäaineen lisääminen ole niin kovin ylivoimainen tehtävä. Vuodenvaihteessa yli-ikäiseksi menee monta perussiistiä HSL-väristä Scalaa, ja vastikään poistettiin monta Nobinan jopa moderniksi miellettävää OmniExpressiä ja Ivecoa. Toki Ivecoiden toimintavarmuus on ollut vähän niin ja näin. Uuden kaluston hankinta on kuitenkin aina hyvin kallis investointi ja sähköbussit nyt muutenkin maksaa todella paljon, jos vertaa aiempina vuosina hankittuihin dieselbusseihin. Tallinnan TLT päätti viime kesänä jatkaa 2010-luvun alkupuolella hankittujen MANien elämää yli kuudella vuodella, ja niiden saneeraus tuli viisi kertaa halvemmaksi kuin niiden korvaaminen uusilla busseilla.

En kuitenkaan tarkoita sitä, että HSL-liikenteessä kannattaisi edelleen ajella museorekisteriin kelpaavilla romuilla, joka tuskin olisi yhtään kustannustehokasta muutenkaan.
 
Silti on tietysti aivan totta, että parasta dataa saisi ottamalla lipputyypin käyttöön pidemmäksi aikaa ja laajemmin. Ongelmana on vain, että jos HSL:n arviot 80%:n siirtymästä muista lipputyypeistä ovat oikeansuuruisia, vaikutus HSL:n talouteen olisi melko katastrofaalinen.

Ja jos kokeiltava lippu olisi sekä houkutteleva, että käytössä pidemmän aikaa, olisi sen lakkauttaminen käytännössä mahdotonta. Jolloin kunnilla pitäisi olla jo etukäteen valmius kärsiä nämä mahdolliset talousseuraukset.

Sinänsä en edes jaksa nähdä näitä mahdollisesti negatiivisia talousvaikutuksia oikein minkäänlaisena ongelmana, kuntaosuuksien nousujen kun pitäisi kuittaantua katupuolen pienentyneenä rahantarpeena yms dynaamisilla vaikutuksilla. Ja ymmärtääkseni ainakaan Helsingille kuntaosuuksien nousu ei olisi ongelma, jolloin kenelläkään muulla ei pitäisi olla mitään sanomista A-vyöhykkeen lippuun.

Paljonkohan HSL säästäisi, jos kalustovaatimuksia höllennettäisiin niin, että kaluston keski-ikä nousisi muutamalla vuodella?
Uudet bussit taitavat olla lähes 100 % sähköisiä, jotka ymmärtääkseni ovat pienempien käyttökulujen ansiosta hyvin nopeasti edullisempia. Joten tällä hetkellä en usko että säästäisi mitään.
 
Uudet bussit taitavat olla lähes 100 % sähköisiä, jotka ymmärtääkseni ovat pienempien käyttökulujen ansiosta hyvin nopeasti edullisempia. Joten tällä hetkellä en usko että säästäisi mitään.
"Vanhan" dieselbussin käytön jatkaminen maksaa periaatteessa nolla euroa, kun taas sitä korvaavan uuden sähköbussin hankkiminen taitaa hipoa puolta miljoonaa. En usko että kyseisen dieselbussin käyttökulut tulee lähellekään tuota puolta miljoonaa moneen vuoteen.
 
"Vanhan" dieselbussin käytön jatkaminen maksaa periaatteessa nolla euroa, kun taas sitä korvaavan uuden sähköbussin hankkiminen taitaa hipoa puolta miljoonaa. En usko että kyseisen dieselbussin käyttökulut tulee lähellekään tuota puolta miljoonaa moneen vuoteen.
Pelkät polttoainekulut: 30 l / 100 km * 100 000 km * 1.5 e/l = 45.000 e. Sähköbussilla ehkä kolmasosa tästä, eli joo, aika monta vuotta menee takaisinmaksuun polttoainekustannusten kautta. Huoltokuluista minulla ei kyllä ole mitään käsitystä.

Jos nuo tosiaan ovat n. puoli miljoonaa kappale, voisi pääomakuluksi niillee arvioida karkeasti 50.000 e vuoteen, jolloin kaluston korvaaminen kesken niiden käyttöiän ei olisi kannattavaa. Jos taas sähköbussi maksaisi 200.000 e, kannattaisi periaatteessa kaikki kalusto korvata saman tien, kunhan tietää niille olevan käyttöä sen 15 v.
 
Takaisin
Ylös