Etätyö on kyllä syy ja ongelma. Etätyön yleistymisen takia autolla liikkuminen on muuttunut helpommaksi, ruuhkat vähentyneet ja parkkipaikan saa aina, joten etätyötä tekevä tulee autolla työpaikalleen silloin kun tulee, vaikka hän ennen olisi käyttänytkin julkisisa.
Mä harvoin autoilen ruuhka-aikaan keskustan sisään/ulosmenoteillä, mutta ne kerrat kun olen sitä tehnyt, niin munkin fiilis on, että liikenne on sujuvampaa kuin ennen. Mitä mahtaa tilastot sanoa, en tiedä.
Jos etätyöpäivät jakautuvat tasaisesti eri viikonpäiville, niin ne sinänsä eivät aiheuta vaikeuksia, vaan joukkoliikenteen tarjonta voidaan mitoittaa niiden mukaan (kuten on tehtykin, sitten käy tietysti aina niin, että supistunut tarjonta ei enää kelpaa osalle matkustajista, jotka siirtyvät pois joukkoliikenteestä). Suurimmaksi ongelmaksi näen sen, että etätyöpäivät todennäköisesti eivät jakaudu tasaisesti. Jos "kaikki" ovat tiistaisin toimistolla ja perjantaisin etätöissä, niin sellaisen joukkoliikenteen, jossa ajetaan joka arkipäivä samoilla aikatauluilla, mitoittaminen optimaalisesti tulee hankalaksi ja kalliiksi.
Pk-seudulla asuu 1.2 miljoonaa ja kantakaupungissa 200.000. Kummat rahoitttaa keiden bussi -tai ratikkarallia?
Yritän lukea rivien välistä ja tulkitsen, että uskot, että tyhjänä seilaavat peltobussit rahoittavat Helsingin raitiovaunuja. Toivon, että lukuyritykseni epäonnistui, koska näinhän se ei ole. Kyse ei ole absoluuttisesta asukasmäärästä, vaan asukastiheydestä.
Noin perinteisesti on ollut niin, että Helsingin ratikkaliikenne on suurin piirtein kattanut lipputuloilla liikennöintikulunsa. Pienellä alueella paljon väkeä, joka on käyttänyt ratikkaa myös lyhyihin matkoihin, eli yhdellä linjasivulla paljon nousuja.
Vastaavasti haulikolla ammuttu lähiömatto on alueena niin laaja, että joukkojen kerääminen on hankalaa, kestää kauan ja tulee kalliiksi. Lähiössä myös ruuhkasuunnat on voimakkaampia eli aina ajetaan toiseen suuntaan tyhjänä ja joudutaan hankkimaan busseja ruuhkapiikkien mukaan, ja ne ovat sitten toimettomina ison osan päivää.
Tämä käy hyvin ilmi siitä nousijakohtaisesta linjaluettelosta, joka joskus kauan sitten julkaistiin.
Nythän tilanne on sikäli erilainen ratikoiden osalta, että matkustajamäärät ovat romahtaneet ja tarjontakin on, jos ei nyt romahtanut, niin huomattavasti supistunut. Luotettavuus on vuoden alusta parantunut, mutta se oli niin pitkään niin huono (siis vuoroja puuttui paljon), että potentiaalisten matkustajien vakuuttaminen siitä, että ratikat taas oikeasti kulkevat, voi viedä aikaa. En ole myöskään nähnyt, että Höseli olisi tällaiseen vakuutteluun erityisesit lähtenyt, eli aika moni muistaa kaiketi vain ne otsikot, jotka kertovat siitä, että ratikka ei tulekaan.
Ongelmat ovat työmatkoissa. Ne ovat aivan liian pitkiä, vaivalloisia ja nyt myös kalliimpia kuin ennen. Syy tälle on Helsingin seudun pelloille pläjähtänyt haja-asutus, eikä tiivistä kaupunkia haluta tai uskalleta rakentaa edes joukkoliikenteen solmukohtien ympärille.
Ja lisäsyy tälle on myös se, että pienituloisella, perheellisellä työssäkäyvällä ei ole mitään realistista mahdollisuutta asua Helsingin kantakaupungissa, joten on pakko asua kaukana. Kantakaupungin asunnot on varattu toisaalta täysin tulonsiirtojen varassa eläville ja toisaalta keskimääräistä (paljon) paremmin toimeentuleville.
Olisi kohtuullista, että työpaikan lähellä voisi asua ainakin silloin, kun ammatti on ns. yleishyödyllinen. Ajattelen tässä sairaanhoitajia, päiväkotien työntekijöitä ym. Työsuhdeasuntojen soisi yleistyvän.
