Tämä ehkä tosiaan pitää paikkansa kantakaupunkikuplassa asuvien, A-vyöhykkeestä haaveilevien ihmisten kohdalla. Siitä, sekä myös muusta foorumilla tapahtuvasta raitiovaunusuitsutuksesta, voi kuitenkin saada sellaisen vaikutelman, että raitiovaunut olisivat laajemminkin jotenkin merkittävä liikennemuoto. Näinhän asia ei ole. Suurimmalle osalle HSL-alueen asukkaista raitiovaunut ovat jotain, mitä ei oikeastaan ole olemassa. Suurin osa joukkoliikenteestä tapahtuu nimenomaan busseilla.
Ihmiset asuvat valtaosaltaan esikaupunkialueilla. Suuri osa firmojen pääkonttoreista ja muistakin työpaikoista on siirtynyt sinne. Näin myös ihmisten liikkuminen tapahtuu siellä. Monet eivät käy keskustassa enää juuri koskaan. Paikasta toiseen liikutaan busseilla, osittain myös metrolla ja lähijunilla. Monet näkevät ratikoita enää vain vanhoissa, Helsingissä kuvatuissa kotimaisissa elokuvissa. Ratikkaa saatetaan käyttää joskus matkalla laivaterminaaliin, kun ollaan menossa risteilylle, mutta siihen se jää.
Kirjoitat hyvin ja tässä on paljon asiaa. Meillähän yhteiskunta on polarisoituneempi ja segregoituneempi kuin kertaakaan toisen maailmansodan jälkeen. Varmasti on myös niin, että kantakaupunkiasuminen ja lähiöasuminen jakaantuvat yhä voimakkaammin, eikä ole liioiteltua puhua kantakaupunkikuplasta tai lähiökuplasta.
Jos elämä on kantakaupungissa, bussit ovat lähinnä tientuketta ahtailla kaduilla. Mutta jos elämä on Länsimäessä eikä keskustaan ole enää asiaa, kun matka joukkoliikenteellä on hidas, hankala ja kallis, niin varmasti on niin, että raitiovaunu tuntuu melkein yhtä eksoottiselta kuin Kuortaneen serkulle. Ainakin niin kauan, kunnes bulevardiratikat ja poikittaiset pikaratikat tuovat ratikoita lähiöönkin.
Joskus kauan sitten täällä pohdittiin, missä muussa länsieurooppalaisessa pääkaupungissa busseilla olisi yhtä suuri rooli joukkoliikenteen hoidossa kuin Helsingin seudulla. Lopputulemana olivat Ateena ja Reykjavik. Sellaisessa seurassa ollaan.
Pääsyy tähän bussien suhteettoman suureen osuuteen on HKL:n raitiotievihamielisyys, josta päästiin eroon vasta parikymmentä vuotta sitten eläköitymisten myötä. Vepsäläinen hoveineen halusi vain metroa. Halusi niin paljon, että mitään muuta ei oikein siinä rinnalla saanut tai voinut kehittää. Vepsäläinen ei kuitenkaan sitä metroakaan saanut, koska se oli niin hirivttävän kallis. Vuosaaren haaran toki, ja sitten kiristettiin Espoo ottamaan metro ristikseen. Kun ratikkaa ei haluttu eikä sitä metroakaan saatu, niin oli pakko pärjätä busseilla. Siksi olemme nyt tässä erikoisessa tilanteessa Ateenan hengenheimolaisena.
Raitiovaunut ovat HSL-alueella hyvin marginaalinen liikennemuoto, ja valtakunnallisesti ajatellen täysin mitätön. Tampereen uusi hieno ja suosittu ratikka muuttaa tilannetta ehkä promillen verran.
Tämä taitaa olla poimittu Höselin salaisesta käsikirjasta, koska näinhän siellä epäilemättä tuo asia nähdään. Olen tainnut aiemmin käyttää täällä ilmaisua ”yhden vähäpätöisen jäsenkunnan hassu kuriositeetti”. Ja hyvinhän Höseli on onnistunut myös hinnoittelemaan ja reitittämään matkustajat pois raitiovaunuista.
Silti on niin, ettei raitiovaunuja pidä väheksyä. Ennen Höselin tehokkaita näivetystoimenpiteitä ratikkanousuja oli arkivuorokaudessa noin 200 000, vähän yli. Samaan aikaan ratikkavyöhykkeellä oli alle 200 000 asukasta, eli nousuja on enemmän kuin yksi per asukas per päivä. Se taitaa olla aika paljon enemmän kuin Länsimäessä tai Hakunilassa on bussinousuja.
Onneksi pääkaupunkiseudullekin on tulossa modernia raitiovaunuliikennettä mm. Raide-Jokerin muodossa, nykyisen katuja pitkin ryömivän museoliikenteen rinnalle.
Ehkäpä jo muutaman vuosikymmenen päästä voidaan raitiovaunuistakin puhua edes jossain määrin merkittävänä liikennemuotona.
Näin minäkin toivon. Toistaiseksi tuon ryömivän liikenteen eteen ei olla tehty mitään. Tai on tehty, mutta ei siitä mitään hyötyä ole. Hämeentien ja Hesarin aika kalliit toimenpiteet eivät ole minun ymmärtääkseni saaneet aikatauluista yhtään minuutteja pois, koska liikennevalosuunnittelua ei kiinnosta. Se on aika surkeaa.
Ratikan rooli kasvaa ilman muuta jo nyt jokerin ja Laajasalon ansiosta, mutta aika näyttää, saadaanko niitä bulevardiratikoitakin. Synnytys ei näytä ainakaan liian helpolta.
Varmaa on vain se, että bussiliikennettä meillä on jatkossakin. Vaikka kaikki suunnitellut ratikkalaajennukset toteutuisivat, on meidän ääriväljä kaupunkirakenteemme sellainen, ettei sitä koskaan voida kiskoliikenteellä palvella.