Eli toisin sanoen, jos joukkoliikenteen taloutta halutaan terveemmäksi, suorien bussiyhteyksien lakkauttaminen keskustaan suuresta osasta seutua on ainoa keino.
Ei HSL-alueen joukkoliikenne nyt niin tehokasta ole, etteikö muualla olisi tehostamisen varaa - vaikka se sitten johtaakin joukkoliikenteen kulkumuoto-osuuden laskemiseen. Kehärata ja länsimetro johtivat aikanaan jo aikamoiseen keskustaan tulevan bussiliikenteen vähentämiseen ja sen jälkeen kehitys on vielä jatkunut samansuuntaisena, joten ei keskustaan tulevassa bussiliikenteessä ole niin paljoa rahaa kiinni, että sillä yksinään ratkaistaisiin HSL:n talouskysymys. Jos tuo bussien vähentäminen vielä tehdään rakentamalla pikaratikoita Helsingin ulosmenoteille, niin infrakustannuksineen uusi järjestelmä voikin jäädä HSL:n kannalta pakkasen puolelle.
Ainoa huomattavan iso kuluerä, jolla on vaikutusta tähän talouskysymykseen, on infrakorvaukset. Kun puhutaan liikenteen vähentämisestä, on kyse infrakorvauksiin nähden pienistä rahoista.
"Peltobussin" määritelmä tuntuu vaihtelevan. Toiselle peltobussi on Espoon väljästi rakennettuja alueita halkova 582, toiselle Latokartanon yli 10000 asukkaan kerrostaloaluekin on peltoa. Isoilta kerrostaloalueilta bussiliikennettä saa kyllä järjestettyä 50% subventioasteella varsin hyvin. Niille oikeille pelloille, joilla ei oikein ole käyttäjiä, busseja menee taas sen verran vähän, että vaikka ne kaikki lakkautettaisiin, ei silläkään ratkaistaisi vielä tätä talouskysymystä. Ja monessa tapauksessa tuota kaikkein kannattamattominta liikennettä on pakko hoitaa tavalla tai toisella: jos pelloille ei mene HSL-bussia, täytyy sinne sitten mennä koulubussi (mutta sen maksaisi opetustoimi eikä HSL). Tai jos paku ei veisi muutamaa vanhusta, niin sosiaalihuoltolain perusteella kunnan olisi maksettava heille taksimatkat (mutta taas kustannukset menisi sosiaalitoimesta eikä HSL:ltä).