Helsingin kaupunkisuunnittelua

Tukholmankadun onnettomuus johti erikoisella tavalla jonkinlaisen kyllästymispisteen saavuttamiseen muiden tienkäyttäjien kohdalla. Oikeastaan ihan riippumatta siitä, mitä tuossa onnettomuudessa tarkalleen tapahtui, olivat asiaa koskevien uutisten kommenttipalstat täynnä vihaisia kirjoituksia sääntöjä rikkovista pyöräilijöistä. Tuli sellainen fiilis, että monet padot murtuivat yhtä aikaa. Eilen luin kuusikymppisestä naisesta, joka oli oikein voimalla tönäissyt kumoon, ajoradalle, jalkakäytäväpyöräilijän.

Uutisten kommenttipalstat nyt ovat sellaisia avoviemäreitä, ettei niistä voi vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä. Lueskelin vähän aikaa sitten jonkin uutisen kommentteja, jotka keskittyivät lähinnä pakolaistilanteeseen, hallituksen leikkauksiin ja vihervassareiden haukkumiseen, joilla nyt ei ollut mitään tekemistä itse uutisen kanssa.

Mutta kyllä tuo Tukholmankadun "onnettomuus", kuten myös Mechelininkadun onnettomuus ja vastaava Tampereella herättivät aiheesta paljon keskustelua suomalaisesta liikennekäyttäytymisestä myös kommenttipalstojen ulkopuolella. Suurin ongelma Helsingissä pyöräilyn osalta on huono infra ja osan autoilijoista asenteista johtuva pelko ajaa autotiellä: Kun pyörätietä ei ole ja autotiellä pelkää joutuvansa koulutetuksia, on helppo sortua ajamaan jalkakäytävällä ainakin lyhyt pätkä.

Mitä tulee Hämeentien pyöräkaistoihin, niin onhan se jo aikakin. Ei tuo nyt erityisen tärkeä läpiajokatu nytkään ole, ja bussit sieltä pitäisi saada suurimmilta osin pois jolloin yhteinen kaista busseille ja autoille ei pitäisi olla mikään ongelma.
 
Tällaiseksi se menee kun vihreitä pääsee valtuustoon. Pyöräilijät voivat ihan hyvin ajaa Sörnäisten Rantatietä tai Porthaninkatua, eikä pitää itseään yli-ihmisinä. Muutenkin pyöräilijät voisivat itsekin noudattaa liikennesääntöjä muulloinkin kun se itselle sopii. Ei tarvitse kovin pitää aikaa liikkua keskustassa kun näkee jonkun ajavan jalkakäytävällä.

Eikö samlla logiikalla pitäisi autojen kiertää Tallinan kautta? Ei kai se olisi yhtään sen älyllisesti vähemmän vaativaa kommentointia?

Seison joka päivä Hämeentiellä samaan aikaan valoissa, joka kerta joku aina ajaa päin punaisia, eilen katsoin että on punainen ja kävelin alle, tuli kiire painaa jarrua Golffille, kaasutusprotestointi oli kovaa, viime viikolla ammattikuski h68 klo 8.50 painoi keltaisella kaasun pohjaan että ehtisi punaisilla seuraaviin valoihin mäen päälle seisomaan.... cheesus.....

Kaikki rikkoo sääntöjä, se että pyörä hölmöilee tappaa hänet, se että HBL H68 hölmöilee tappaa yleensä toisen ei idioottia
 
Kaupungin linja taitaa olla se, että rakentamalla fillareille sopivaa liikenneympäristöä aletaan sääntöjäkin noudattaa paremmin. Pitää varmasti osittain paikkansa, mutta esimerkiksi liikennevalojen noudattamisen osalta meno on melkoisen villiä, eikä pyöräkaista siihen taida auttaa.

Sopivan liikenneympäristön rakentaminen ei ehkä itsessään vielä auta, mutta sen sijaan se on välttämätön ensimmäinen edellytys sille, että liikennekäyttäyminen edes voisi parantua. Sillä on aika turha toivoa, että fillarit ajelisivat sääntöjen mukaan ennen kuin se käy järkevästi päinsä. Ilmiö näkyy myös niin, että sääntöjä kunniottavat jättävät kokonaan pyöräilemättä, jos se sääntöjen mukaan meneminen on liian hankalaa tai vaarallisen oloista. Itselleni esimerkiksi ei tulisi edes mieleen lähteä pyöräilemään Helsingin keskustassa.
 
Uutisten kommenttipalstat nyt ovat sellaisia avoviemäreitä, ettei niistä voi vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä.

Ehkä ei, mutta kyllähän tuo autoilijoiden itku pyöräilijöiden sääntöjen noudattamisesta on ihan yleinen ilmiö ja yllättävän täysipäiset ihmisetkin siihen sortuvat. Omasta ystäväpiiristä olen huomannut. En tiedä, minkälainen osuus autokoulujen opetuksesta on nykyään varsinaista asennekasvatusta, mutta sikäli kun suomalaisesta liikennekulttuurista voi mitään päätellä, niin liian pieni. Lähes Moskovan meininkihän tuolla kaduilla on, mitä tulee kevyen liikenteen huomioimiseen. Omasta autokoulusta muistan lähinnä sen, että jos ajaa ylinopeutta, niin kuolee. Toisin sanoen aika monta kuvaa erilaisisa kaahailuonnettomuuksista tuli nähtyä. En muista, että olisi edes mainittu auton olevan puolitoistatonnia painava kone, jolla on helppoa tappaa jalankulkija huolimattomuuttaan.

Lisää asennekasvatusta ja verenpainelääkkeitä. Ne taitavat olla ainoat keinot suomalaisen liikennekulttuurin nostamiseen suosta.
 
En tiedä, minkälainen osuus autokoulujen opetuksesta on nykyään varsinaista asennekasvatusta, mutta sikäli kun suomalaisesta liikennekulttuurista voi mitään päätellä, niin liian pieni.

Yksi osa ongelmaa on, luulisin, myös toisenlainen asennekasvatus, jota annetaan jo esikouluikäisille: "Anna auton mennä ensin, ylitä tie vasta kun autoja ei näy!" Pikkuihmisten henkiinjäämisen kannalta tietysti hyödyllinen neuvo, mutta ei voine olla näkymättä viitisentoista vuotta myöhemmin autoilijoiden asenteissa.
 
Meillä on myös tilaa jokaisen liikennemuodon tuijottaa vain omaan napaansa. Ei toimisi millään isoissa ja ruuhkaisissa kaupungeissa.
 
En tiedä, minkälainen osuus autokoulujen opetuksesta on nykyään varsinaista asennekasvatusta, mutta sikäli kun suomalaisesta liikennekulttuurista voi mitään päätellä, niin liian pieni.

Lisää asennekasvatusta ja verenpainelääkkeitä. Ne taitavat olla ainoat keinot suomalaisen liikennekulttuurin nostamiseen suosta.

Tästä oli erään autokouluopettajan kommentti että kun 18 vuotta on kuunneltu takapenkillä sitä iskän/äiskän "v*ttup*erkeles*atanaa" niin ei siinä kahden kuukauden autokoulu ehdi paljoa asenteisiin vaikuttaa....
 
Ehkä ei, mutta kyllähän tuo autoilijoiden itku pyöräilijöiden sääntöjen noudattamisesta on ihan yleinen ilmiö ja yllättävän täysipäiset ihmisetkin siihen sortuvat.

Juu, onhan tämäkin ihan totta, mutta aika kaukana ollaan "miltei kaikista helsinkiläisistä". Itsellä tuttavapiirissä sen verran vähän vannoutuneita autoilijoita, ettei omakohtaista kokemusta siitä kuinka yleinen ko asenne on. Muutamat maininneet etteivät tykkää kun fillarit jalkakäytävällä, muutama reikäpää fillaristi aikaansa vihaa pyöräilijöitä kohtaan, mutta eniten kuitenkin ollut puhetta suomalaisesta olemattomasta suojatiekulttuurista. Jarrutetaan vasta jos on pakko. Poikkeuksena ehkä eteläinen kantakaupunki, jossa liikenne muutenkin on enemmän tai vähemmän hallittua kaaosta: Fillarit ajaa yksisuuntaista väärään suuntaan (pitäisi sallia Albertinkadulla, vaikka leveyden kanssa saattaisikin paikka paikoin tulla haasteita, kivetetty Freda hyvin ikävä pyöräiltävä), kävelijät ylittää kadun mistä sattuu ja ajonopeudet hitaita. Harvempi tööttäilee vaikka joutuisi hieman hidastamaan.
 
Tällaiseksi se menee kun vihreitä pääsee valtuustoon. Pyöräilijät voivat ihan hyvin ajaa Sörnäisten Rantatietä tai Porthaninkatua, eikä pitää itseään yli-ihmisinä. Muutenkin pyöräilijät voisivat itsekin noudattaa liikennesääntöjä muulloinkin kun se itselle sopii. Ei tarvitse kovin pitää aikaa liikkua keskustassa kun näkee jonkun ajavan jalkakäytävällä.
Ihmettelen itsekin niitä pyöräilijöitä, jotka ajelevat Helsingin keskustassa jalkakäytävillä. Helpoin tapa liikkua keskustassa on jättää polkupyörä esimerkiksi Helsingin aseman liepeillä oleville pysäköintipaikoille ja liikkua loppumatka jalan.

Oma työmatkani on lähinnä esikaupunkialueella. Reilun neljän kuukauden pyöräilykauteni aikana tuollakin pätkällä on päässyt nauttimaan kaupunkisuunnittelun kukkasista. Liikennesääntöjä rikkoen noista ongelmakohdista voisi päästä nopeammin ohitse, mutta ehkä minulla ei sittenkään ole ihan niin kiire. Isomman ajoneuvon kanssa ei kannata pitää omista oikeuksistaan kiinni. Äkkijarrutus kolmion takaa eteen tulevan, tai muuten väistämisvelvollisen auton takia saattaa jurppia hetken, mutta maksanee vaivan.
Etenkin kesäaikaan tapahtuvat tieverkoston kunnossapitotyöt tuovat nekin omat haasteensa. Esimerkkinä vantaalainen katu eilen iltapäivällä: asfaltointifirma päällystää uudelleen kevyen liikenteen väylää. Siispä käyttämään kadun toisella puolella olevaa kevyen liikenteen väylää. Siellä olikin saman asfaltointifirman kuorma-auto pysäköitynä. No, mahtui siitä sentään vielä ohitse.

Eivätkä kaikki pyöräilijät ole puhtaita pulmusia: Useimmiten olen huomannut, että kilpamallisen polkupyörän ajaminen tiukoissa pyöräilyvaatteissa heikentää muun liikenteen huomioonottamista ja liikennesääntöjen noudattamista. ;)
 
Viimeksi muokattu:
Ihmettelen itsekin niitä pyöräilijöitä, jotka ajelevat Helsingin keskustassa jalkakäytävillä. Helpoin tapa liikkua keskustassa on jättää polkupyörä esimerkiksi Helsingin aseman liepeillä oleville pysäköintipaikoille ja liikkua loppumatka jalan.

Mä en nykyään enää ihmettele, kun havainnoi monen pyöräilijän käyttäytymistä muutenkin. Hyvä paikka havannoida epäloogista käyttäytymistä on esimerkiksi Sähkömiehentie Otaniemessä, jossa Maarintalon suunnasta tullessaan useimmat pyöräilijät ajavat ajoradalla, kuten tuossa kuuluukin. Sitten ehkä 50 metriä ennen kuvan taka-alalla näkyvää Otakaaren risteystä moni siirtyy tuonne kuvassa vasemmalla olevalle (niukin naukin näkyvällä) sulkuviivalla ajoradasta erotetulle jalkakäytävälle täysin järjen ja intuition vastaisesti. Ainoa selitys minkä keksin, on Otakaareen risteyksessä vasemmalla puolen oleva suojatie, jolle porukka vaistonvaraisesti suuntaa kulkunsa - "Kun ajorata pitää polkupyörällä ylittää suojatietä pitkin", niin kuin joku koulussa tai kotona on opettanut...

Meinaan kun ihan sama mihin suuntaan tuosta risteyksestä jatkat, niin rationaalisinta olisi pysyä ajoradalla. Tämän ja usemmasta muusta paikasta tehtyjen yksittäisten havaintojen perusteella musta ongelma on perimmiltään siinä, että ihmisten käyttäytymistä ei ylipäänsä voi olettaa rationaaliseksi. Tätä voisi kuitenkin edistää rationaalista käyttäytymistä tukevilla infraratkaisuilla sekä jo peruskoulusta lähtevällä liikennekasvatuksella.

Mutta sinä ja Antti vaikutatte missanneen yhden oleellisen pointin liikennejärjestelmän suhteen: Jos pyöräilystä halutaan ne hyödyt, joita siitä voidaan liikennejärjestelmänäkökulmasta saada, niin silloin sillä fillarilla on päästävä sujuvasti (ja turvallisesti) ovelta ovelle. Helsingin kantakaupunki on nimenomaan lyhyiden etäisyyksiensä takia parasta mahdollista ympäristöä edistää pyöräilyn kulkumuoto-osuutta.

Etenkin kesäaikaan tapahtuvat tieverkoston kunnossapitotyöt tuovat nekin omat haasteensa. Esimerkkinä vantaalainen katu eilen iltapäivällä: asfaltointifirma päällystää uudelleen kevyen liikenteen väylää. Siispä käyttämään kadun toisella puolella olevaa kevyen liikenteen väylää. Siellä olikin saman asfaltointifirman kuorma-auto pysäköitynä. No, mahtui siitä sentään vielä ohitse.

Mun nähdäkseni tuossa tapauksessa sulle olisi ollut oikea ratkaisu jatkaa ajorataa pitkin sen asfalttityömaan ohitse. Ja samalla soittaa kaupungin pysäköinninvalvontaan ja pyytää heitä laputtamaan jalkakäytävälle pysäköity kuorma-auto. Se on sitten heidän asiansa tarkistaa tietojärjestelmistään, että onko tuo kuorma-auto luvallisesti pysäköity sinne vai ei...
 
Hämeentien muuttaminen pyörätieksi pitäisi yhdistää keskustatunnelin rakentamiseen. Jos tahallaan vaikeutetaan joidenkin hörhöjen mieliksi autoliikennettä, niin jotain pitäisi saada tilallekin.
Kaupunkisuunnitteluun liittyy myös Malmin lentokentän tuhoaminen mukamas jonkin tonttipulan takia. Kun ottaa käteensä Suurhelsingin kartan, niin ei ole kovin vaikeaa keksiä vastaavia tonttimaita. Vaikkapa Talin golfrata, sen siirtämisestä jonnekin Vihtiin on paljon pienempää kansanosaa koskeva. Tai Viikin pellot, kyllä yliopisto voi tehdä koepeltonsa muuallekin. Tai jos jatkaa metrorataa Mellunmäestä itään, niin siellä on maata vaikka millä mitalla. Tähän löytyy kymmeniä vaihtoehtoja kun yrittää etsiä.
 
Hämeentien muuttaminen pyörätieksi pitäisi yhdistää keskustatunnelin rakentamiseen. Jos tahallaan vaikeutetaan joidenkin hörhöjen mieliksi autoliikennettä, niin jotain pitäisi saada tilallekin.
Keskustatunneli ei juurikaan palvelisi Hämeentien autoilua, joka ulottuu käytännössä Hakaniemeen ja Kaisaniemeen. Jos vaihteohtona olisi hakeutua Keskustatunneliin, jonne ei pääse Sörnäisistä, ja kiertää sitten Musiikkitalon liittymän ja ramppien kautta maanpinnalle ja ajaa takaisin päin, niin sitä ei tekisi kukaan. Eihän kukaan Sörnäisten rantatieltäkään ajaisi siellä olevaan keskustatunnelin ramppiin ja maan alle, jos on matkalla Hakaniemeen tai Kaisaniemeen.

Keskustatunnelin funktio on tarjota läpiajoyhteys Helsingin niemen puolelta toiselle. Tunneli ei vähennä maanpinnan tason liikennettä, koska sen kautta ei pääse kiinteistöjen sisäänkäynneille, jotka ovat katujen varsilla. Yksi tunneli ei ole kantakaupungin katuverkko maan alla.

Kaupunkisuunnitteluun liittyy myös Malmin lentokentän tuhoaminen mukamas jonkin tonttipulan takia. Kun ottaa käteensä Suurhelsingin kartan, niin ei ole kovin vaikeaa keksiä vastaavia tonttimaita. Vaikkapa Talin golfrata...
Ei näitä järjestelyitä suunnitella siksi, että edettäisiin rationaalilla tavalla yleisen kokonaisuuden kannalta. Malmin lentokenttä on päätynyt joidenkin poliittiseksi intressiksi, josta on tullut arvovaltakysymys. Golf on vielä enemmän eliittiviihdettä kuin ilmailu Malmilla, joka palvelee sentään erinäisiä yhteiskunnan tarpeita myös, ei ainoastaan ajanvietettä kuten Talin golfkenttä. Itse kannatan monimuotoista kaupunkia, johon sopii ja jossa pitää olla tilaa niin pienilmailulle kuin golfillekin. Siitä huolimatta, että itseäni ei kiinnosta kumpikaan. Kotieläinten pito on minusta myös mukavaa kaupungissa nähtävyytenä siinä kuin villieläintarhakin, joskin jälkimmäiseen liitty herkästi eettisiä ongelmia. Maatalouden koetilan paikka ei ehkä ihan ole kaupungissa. Mutta jos koetilan maat ovat teknistaloudellisesti käyttökelvottomia rakennusmaaksi, niin olkoon.

Se, mitä vastustan, on asuntojen asettamista kaiken edelle. Sitä on helppo perustella ”asuntopulalla”, jonka ylläpitäminen on niiden intressi, joiden taloudellinen etu on hilata Helsingin hinnat Manhattanin tasolle (viittaan vastikään Hesarissa olleeseen juttuun). Asettamalla asunnot kaiken rakentamisen ja maankäytön ykköskohteeksi tuhotaan kaupunki. Sitä eivät valitettavasti ymmärrä kaikki nekään, jotka haluaisivat lisää kaupunkia.

Antero
 
Kaupunkisuunnitteluun liittyy myös Malmin lentokentän tuhoaminen mukamas jonkin tonttipulan takia. Kun ottaa käteensä Suurhelsingin kartan, niin ei ole kovin vaikeaa keksiä vastaavia tonttimaita. Vaikkapa Talin golfrata, sen siirtämisestä jonnekin Vihtiin on paljon pienempää kansanosaa koskeva. Tai Viikin pellot, kyllä yliopisto voi tehdä koepeltonsa muuallekin. Tai jos jatkaa metrorataa Mellunmäestä itään, niin siellä on maata vaikka millä mitalla. Tähän löytyy kymmeniä vaihtoehtoja kun yrittää etsiä.

Tonttipula on kyllä nykyisillä reunaehdoilla todellinen. Toisin sanoen kaavoittaminen on hidasta ja vaikeaa, jos ja kun on lähdetty siitä, että vanhoja lähiöitä ei voi tiivistää oleellisesti ja tarvittaessa myös purkaa tehottomasti sijoiteltuja kerrostaloja. Oleellisella tarkoitan, että lähiöiden nykyistä olemusta ei pyritä suojelemaan vaan siitä päätetään luopua, vaikka lähiöt ovatkin suomalaisen kaupunkisuunnittelun ylimpiä saavutuksia ja arkkitehdit ja professorit kieppuisivat haudoissaan niihin kajoamisen johdosta. Myllypuron, Yliskylän, Jakomäen jne. kaltaiset paikat ovat tyhjää täynnä, mikä on tietysti vetovoimatekijä niiden nykyisten asukkaiden kannalta. Hinta vaan on kaupunkirakenteen hajanaisuus ja kaikki paha mitä siitä seuraa. Rakentamismahdollisuuksiksi jää bulevardisointi ja nykyiset viheralueet, joista monet ovat suht vaikeasti rakennettavia ja osin tulva-alueita, kuten mainitut Viikin pellot ja Talin golfrata. Toki niihin voidaan rakentaa, kuten tehtiin Arabianrannassa paalutuksineen ja varmaan kustannukset voitaisiin periä hinnoissa.

Östersundomin varaan en paljon laskisi. Osmo Soininvaara on kirjoittanut siitä blogissaan ja on mielestäni oikeassa. Helsinki ajoi alueliitoksen läpi aikanaan Nurmijärvi-ilmiön torppaamiseksi, eli pyrki järjestämään lapsiperheille omakotitaloja ja isoja asuntoja Helsingistä joukkoliikenteen ulottuvilta, jotta verotulot eivät karkaisi ja autoruuhka vältettäisiin. Nurmijärvi-ilmiö on sittemmin hiipunut itsestään, eli kysyntää ei ole niin kuin luultiin, ja Östersundomin kaavaehdotus on ajautunut vaikeuksiin, koska se on ristiriidassa Natura-alueiden tulkinnan kanssa. Kaavaehdotuksesta ei ole varaa tinkiä, koska asukasmäärä tarvitaan metron matkustajiksi. Jos taas rakentamismääristä tingitään ja metrosuunnitelma käy kannattamattomaksi, ollaan koko suunnitelman kanssa lähtöruudussa. Valittajat voivat ilmeisesti valittaa Naturan sivuuttamisesta EU:n instansseihin, mikä käy kaupungille kalliiksi ja sitten pitäisi Brysselissä selittää, että Suomeen ei muuten mahdu kuin Natura-alueelle.
 
Viimeksi muokattu:
Keskustatunneli ei juurikaan palvelisi Hämeentien autoilua, joka ulottuu käytännössä Hakaniemeen ja Kaisaniemeen. Jos vaihteohtona olisi hakeutua Keskustatunneliin, jonne ei pääse Sörnäisistä, ja kiertää sitten Musiikkitalon liittymän ja ramppien kautta maanpinnalle ja ajaa takaisin päin, niin sitä ei tekisi kukaan. Eihän kukaan Sörnäisten rantatieltäkään ajaisi siellä olevaan keskustatunnelin ramppiin ja maan alle, jos on matkalla Hakaniemeen tai Kaisaniemeen.

Keskustatunnelin funktio on tarjota läpiajoyhteys Helsingin niemen puolelta toiselle. Tunneli ei vähennä maanpinnan tason liikennettä, koska sen kautta ei pääse kiinteistöjen sisäänkäynneille, jotka ovat katujen varsilla. Yksi tunneli ei ole kantakaupungin katuverkko maan alla.


Antti taisi tarkoittaa, että ylipäänsä saataisiin jotain "menetetyn" kadun tilalle, eikä sitä, että Keskustatunneli korvaisi Hämeentietä kulkuväylänä.
 
Viimeksi muokattu:
Takaisin
Ylös