Tukholmankadun onnettomuus johti erikoisella tavalla jonkinlaisen kyllästymispisteen saavuttamiseen muiden tienkäyttäjien kohdalla. Oikeastaan ihan riippumatta siitä, mitä tuossa onnettomuudessa tarkalleen tapahtui, olivat asiaa koskevien uutisten kommenttipalstat täynnä vihaisia kirjoituksia sääntöjä rikkovista pyöräilijöistä. Tuli sellainen fiilis, että monet padot murtuivat yhtä aikaa. Eilen luin kuusikymppisestä naisesta, joka oli oikein voimalla tönäissyt kumoon, ajoradalle, jalkakäytäväpyöräilijän.
Uutisten kommenttipalstat nyt ovat sellaisia avoviemäreitä, ettei niistä voi vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä. Lueskelin vähän aikaa sitten jonkin uutisen kommentteja, jotka keskittyivät lähinnä pakolaistilanteeseen, hallituksen leikkauksiin ja vihervassareiden haukkumiseen, joilla nyt ei ollut mitään tekemistä itse uutisen kanssa.
Mutta kyllä tuo Tukholmankadun "onnettomuus", kuten myös Mechelininkadun onnettomuus ja vastaava Tampereella herättivät aiheesta paljon keskustelua suomalaisesta liikennekäyttäytymisestä myös kommenttipalstojen ulkopuolella. Suurin ongelma Helsingissä pyöräilyn osalta on huono infra ja osan autoilijoista asenteista johtuva pelko ajaa autotiellä: Kun pyörätietä ei ole ja autotiellä pelkää joutuvansa koulutetuksia, on helppo sortua ajamaan jalkakäytävällä ainakin lyhyt pätkä.
Mitä tulee Hämeentien pyöräkaistoihin, niin onhan se jo aikakin. Ei tuo nyt erityisen tärkeä läpiajokatu nytkään ole, ja bussit sieltä pitäisi saada suurimmilta osin pois jolloin yhteinen kaista busseille ja autoille ei pitäisi olla mikään ongelma.