Nousin eilen kutoseen Hakaniemestä neljän aikoihin, ratikka lähti reippaasti edes hidastamatta valoihin ja muutenkin olo oli kuin ulkomailla...
Olin juuri ulkomailla koeajamassa Pariisin uutta katuratikkaa T3. Ei se ihan saksalaiseen tyyliin toimi, saattaa johtua vaunuista, joille on pakko olla hyvin alhaiset nopeusrajoitukset mutkissa. Mutta siellä vaan on monta mahdotonta asiaa mahdollista.
Ratikat eivät pysähdy kuin pysäkeillä. Eivätkä ne jarruta valoihin tullessaan niin, että ovat käytännössä pysähtyneet kun aja-opaste vihdoin syttyy. Joka tolpassa on sininen !-opaste kertomassa, ettei ole tarpeen jarruttaa.
Hämeentiellä ja sen risteyksissä on liikennettä ruuhka-aikaankin vähän verrattuna autoiluun T3:n ympärillä. Silti 100 % valoetuus onnistuu. Vaunut ovatkin noin 30 metriä ja vuoroväli tiheimmillään 4 min.
Suojatietkään eivät ole ongelma. Ajoratojen ylityksessä suojatievalot toimivat omia aikojaan, ratikan ylityksessä tulee punainen silloin kun on ratikan vuoro. Siis samalla hetkellä voi olla ajoradan ylitykseen vihreä ja ratikan raiteen ylitykseen punainen. Liikkujia on reippaasti, eikä ole mikään ongelma edes suurpiirteisille ranskalaisille katsoa liikennevaloja ja olla kävelemättä sen enempää autojen kuin ratikoidenkaan alle.
Matkustajia linjalla on niin paljon, että on vaikea kuvitella, miten on pärjätty ennen ratikkaa. Usea pysäkki on vaihtopysäkki bussien kanssa. Ja tietenkin vierekkäin samassa tasossa, joskin paikoin joutuu kävelemään rinnakkaisen bussipysäkkikaistan yli.
Ja vielä yksityiskohta: syväuraiset vaihteet. Ei ole kolinaa eikä hiljentämisen tarvetta vaihteisiin. Reitti ei risteä muiden ratikkareittien kanssa, mutta linjalla on suhteellisen tiuhaan puolenvaihtoraiteita vaihteineen. Eikä kuljettaja tietenkään myy lippuja, vaan automaatit pysäkeillä. Vaunuissa on vain sirukorttilaitteet ja pahvilippujen validoijat.
Että sielläkin voi käydä ottamassa mallia.
Antero