Sanokaas viisaammat, kuinka suuri vaikutus on noilla automaateilla, ts. että kuljettajien ei tarvitse myydä lippuja?
Kysymys on oikein asetettu. Tavallisempaa olisi kysyä, kuinka paljon matka nopeutuu jos kuljettajarahastuksesta luovutaan. Siihen olisi melkein mahdotonta vastata. Mutta kun esität sen tuossa muodossa, vastaaminen on paljon helpompaa.
Kuljettajarahastuksen haitta on hajonnan kasvu, ei niinkään matkanteon hidastuminen. Hajonnan kasvu kyllä johtaa hidastumiseen siksi, että kun aikataulusuunnittelu havaitsee suurta hajontaa, se kompensoi sitä tekemällä hitaammat aikataulut. Mitä hitaampi aikataulu, sitä paremmin kuljettaja voi kompensoida satunnaisia viiveitä ajamalla välillä lujempaa.
Hajonta syntyy lippuostosten satunnaisuudesta. On vuoroja, joilla ei myydä lippuja ollenkaan. On vuoroja, joilla myydään todella paljon. Ja erityisesti on vuoroja, joilla satunnaisia lipunostajia tulee joskus joltain pysäkiltä jonkunlaisen rahan ja jonkunlaisen kielitaidon kanssa. Pysäkkiaikojen ennakointi on vaikeaa, joten esimerkiksi tehokkaat valoetuudet eivät ole mahdollisia. Nopean ja tehokkaan liikenteen perusedellytys on ennustettavuus, eli se että tiedetään pysäkkiviiveet jos ei nyt ihan sekunnilleen niin ainakin mahdollisimman tarkkaan. Kun liikenne on ennustettavaa, voidaan laatia paremmat valoetuudet, välttää peräkkäinajoa ja niin edelleen.
Sanoisin lyhyesti, että kuljettajarahastuksen poistaminen on ehdoton edellytys liikenteen nopeuttamiselle, vaikka sen merkitys yksittäisenä tekijänä on vaikeasti arvioitavissa.
Samantapaisia ovat ajatus jokaisella pysäkillä pysähtymisestä taikka ajatus korkealattiaisesta kalustosta luopumisesta (lastenvaunut).
Ensinnäkään Helsingissä ei käsittääkseni etuajassa ajamista nykyään yleensä kontrolloida muualla kuin kovin harvoilla, eli yleensä päätepysäkeillä. Esimerkiksi linja 4 lähtee Munkkiniemestä jollain aikataulun mukaisella kellonlyömällä ja ajaa koko matkan Katajanokalle ilman sen kummempaa tarkastamista tai reagoimista, onko vuoro muutaman minuutin edellä tai jäljessä aikataulusta.
Raitiovaununkuljettaja pystyy seuraamaan jatkuvasti sekunnin tarkuudella aikataulun noudattamista. Jokaiselle pysäkille on ohjelmoitu ohitusaika ja Helmi-täti auliisti kertoo, kuinka monta minuuttia ja sekuntia ollaan etuajassa tai myöhässä siitä.
Asiaa kontrolloidaan kahdella tavalla. Uutuutena ovat taas kerran kesken matkaa olevat ajantasauspysäkit. Niitä on ennenkin kokeiltu ja sitten kokeilusta on vähin äänin luovuttu. Nyt kokeillaan taas. Kasi Oopperalla, nelonen Tullinpuomilla ja niin edelleen. Jos aikataulut ovat kovin löysät ja seisoskelua tulee kovin paljon, matkustajat valittavat ja sitten kokeilusta taas luovutaan.
Vanhaa on sitten se, että Lokki seuraa kuljettajia ja jos vuorossa on kovin innokas liikenteenohjaaja, hän ottaa vaunuun yhteyttä ja huomauttaa kuljettajaa tyliin "olet nyt neljä minuuttia etuajassa, hidastas vähän". Näitä tapahtuu.
Kuitenkin linjan vuorojen välillä on todellisessa ajoajassa aikamoinen hajonta ja ajoaika vaihtelee Munkkiniemi-Lasipalatsi välillä vaihtelee minuuttitolkulla.
Eipä se nyt ihan noin ole. Kakkoskolmonen tuntuu kulkevan vähän miten sattuu, mutta pääosalla linjoista se hajonta on liikenneolosuhteet huomioiden yllättävän pientä. Ehkä juuri siksi, että aikataulut on tehty aika hitaiksi takavuosiin verrattuna.