Helsingin raitioliikenteen nopeuttaminen

Vs: Pisararata

Kuitenkin vaunut pysähtyvät nyt Kansallismuseon Varoviin jos jalankulkijoilla on vihreää kadun yli, koska joku suunnitteliija/virkamies on päättänyt niin. Mikä siis takaa sen että jos kaikki Mannerheimintien suojatiet varustetaan Varova-valoilla, ettei vaunut joutuisi pysähtymään niissäkin? Eli mikä on niiden hyöty loppujen lopuksi? Voisiko kukaan ajatella rakentaa ratikkapysäkit Helsingissä sellaisiksi kuten ne on esim Göteborgissa tai saksalaiskaupungeissa että jalankulkija joka ylittää kadun, mutta ei aio matkustaa raitiovaunulla, joutuu kiertämään turvakaiteen ennenkuin astuu radalle, jossa ylittäjiä varoitetaan Varovilla joka näyttäis aina punaista jos vaunu on tulossa jommastakummasta suunnast, jolloin Varovista saataisiin täysi hyöty irti? Tietysti se olisi vallitsevan pyörätiepolitiikan vastaista, koska pyöräilijä joutuisi taluttamaan fillarinsa kadun ja pysäkin yli, mutta jompaakumpaa pitää priorisoida!

Havaintojeni mukaan Varovissa palaa aina jalankulkijoille virheä, ellei raitiovaunu ole onnistunut tilaamaan itselleen vihreää.

Mä en kyllä ymmärrä näiden tarvetta ylipäänsä. Näissä voitaisiin yksinkertaisesti poistaa liikennevalot ratikan osalta, koska:
  • Ratikka hidastaa joka tapauksessa ennen pysäkkiä
  • Valot autokaistojen ylityksessä rytmittää joka tapauksessa jalankulkijoita
  • Ratikka väistää aina jalankulkijaa --> jalankulkijan asema ei heikkene
  • Jalankulkijat kulkee joka tapauksessa punaisia päin :)
 
Tosiasiassahan pienet ratkaisut eivät poissulje isoja, joten ne kannattaisi toteuttaa joka tapauksessa. Metrohan tarvitsee joka tapauksessa liityntäliikennettä. Mutta ylimitoitettu iso ratkaisu poissulkee pieniä ratkaisuja, sillä ylimitoitus maksaa selkeää rahaa joka ei kuitenkaan palvele ketään.

Pieniä raitioratkaisuja kannattaisi toteuttaa, mutta jostain syystä ne eivät etene. Syy ei ole metro.

Tärkein syy raitioliikenteen junnaamiseen paikallaan on monien ratikkalobbarien yltiönegatiivinen asenne nykyiseen raitioliikenteeseen ja Helsingin seudun liikennejärjestelmään yleensä. Metro on rutto, auto kolera ja hidas ratikka sitten varmaan syöpä. Viestintä aloitetaan kertomalla, että nykyisin ratikat toimivat huonosti, metro on huono, junat ovat huonoja ja samoin bussitkin. Esitetään itkuvirren mittainen valistuslista ja sen jälkeen pyydetään rahaa sekä hyvää tahtoa ratikoille. Sitten ihmetellään, ettei tule positiivista vastakaikua tai ainakaan asiat eivät etene.

Miksi? Millainen tunne kuulijoille tulee jatkuvasta negatiivisesta vuodatuksesta? Kaksi tyypillistä reaktiota on helppo löytää: Joko "Miksi antaisimme raitioliikenteelle lisää rahaa, kun ratikat ovat teidänkin mielestä noin huono väline" tai "kantakaupungin asukkaat ja monet muutkin Helsinkiläiset suorastaan rakastavat ratikoita, metrokin on matkustajien mieleen, ratikkalobbareilla taitaa viirata päästä, pysytään niistä kaukana."

Jotta kehitystä voi tapahtua, viestin pitää muuttua muotoon: "Helsingissä on hieno ratikkaliikenne ja asteittaisilla parannuksilla siitä voidaan saada vielä parempi. Tavoitteenamme on ratikkaverkon laajentaminen ja asiakastyytyväisyyden parantaminen entisestään". Vain positiivisella perusviestillä on mahdollista kerätä riittävästi hyvää tahtoa ja rahaa, niin että muutoksetkin tapahtuvat.

Innostus tarttuu ja positiivisuustartunnan levittämistä voi opetella vaikka Helsingin pyöräilysuunnittelijoilta. Ei pyöräteiden rakentamisessa ole taloudellisesti mitään järkeä, pyöräilijöitä on kourallinen, mutta siitä huolimatta kaivinkoneet jylläävät ja katupora laulaa. Positiivisuuden voimalla.
 
Vs: Pisararata

Havaintojeni mukaan Varovissa palaa aina jalankulkijoille virheä, ellei raitiovaunu ole onnistunut tilaamaan itselleen vihreää.
Minä taas olen lukenut että vain pysäkiltä lähtevä vaunu voi tilata Varovaa näyttämään jalankulkijoille punaista ja vaunulle "nuolta", ei saapuva, turvallisuussysitä (tai koska joku virkamies on päättänyt)

Mä en kyllä ymmärrä näiden tarvetta ylipäänsä. Näissä voitaisiin yksinkertaisesti poistaa liikennevalot ratikan osalta, koska:
  • Ratikka hidastaa joka tapauksessa ennen pysäkkiä
  • Valot autokaistojen ylityksessä rytmittää joka tapauksessa jalankulkijoita
  • Ratikka väistää aina jalankulkijaa --> jalankulkijan asema ei heikkene
  • Jalankulkijat kulkee joka tapauksessa punaisia päin :)

No sitä minäkin käytännössä. Riittäisi jos vain ajoradan yli olisi liikennevalot jalankulkijoille, ja pysäkkikorokkeelle turvakaide joka on kierrettävä ennenkuin ylittää raitiotien. Kattelin google streetviewstä muutaman saksalaiskaupungin virityksiä ja suurimmassa osassa ei mitään varoitusvaloja jalankulkijoille raitiotien ylittäjille. Stuttgartista löysin yhden pysäkin jossa oli sikäläinen Varova.

[LISÄYS:] Löytyi toinenkin eesimerkki: Tässä on Düsseldorfin yhdelltä pysäkiltä https://www.google.fi/maps/@51.2316...4!1s8vPbtRwgeoKduTETQVSDQQ!2e0!7i13312!8i6656 oiva esimerkki millaiiset pitäisi olla Helsingin vilkkaimpien katujen ratikkkapysäkit, riittävän leveä pysäkkikoroke ja kaiteet estämästä juoksemista suoraan jalkakäytävältä raitiovaunun alle!

Sitäpaitsi Saksassa monasti koko raitiotie on siirretty kadun toiselle laidalle ja autot pyyhältää toisella puolella, niin että ne saadaan paremin erotettua ja pysäkit asianmukaisemmin rakennettu. Se on itä-eurooppalaista perua että raitiotien pitää aina kulkea keskikaistoilla.

t. Rainer
 
Viimeksi muokattu:
Innostus tarttuu ja positiivisuustartunnan levittämistä voi opetella vaikka Helsingin pyöräilysuunnittelijoilta. Ei pyöräteiden rakentamisessa ole taloudellisesti mitään järkeä, pyöräilijöitä on kourallinen, mutta siitä huolimatta kaivinkoneet jylläävät ja katupora laulaa. Positiivisuuden voimalla.

Ei niitä pyöräbaanoja nykyisille pyöräilijöille rakenneta, vaan uusille pyöräilijöille. Niille, jotka eivät nykyisin pyöräile. Nykyiset pyöräilijät ovat ihan tyytyväisiä siihen, mitä nyt on jo tarjolla. Jokainen uusi pyöräilijä on kaupungille hyvä juttu, joka nostaa kuntalaisten terveyttä ja vähentää painetta investoida vielä kalliimpiin katuihin.

Ja kyllä, metro on todellakin syynä raitioliikenteen kehittymättömyyteen. Aikanaan jopa julistettiin, että kasvava metroverkko korvaa ratikat. Eipähän kasvanut. Vaikka sanoma lieveni käytännön nostaessa rumaa päätään, eipä raitioliikenteelle silti tehty kuin minimiylläpito aina nykypäiviin saakka. Käteen jäi lakkautusta odottava ratikkaverkko jota ei lakkautettukkaan.

Nythän raitioliikenne on taas kehittymässä. Huolimatta siitä, että kuulemma raitiovaunuja kehitetään hullujenhuoneelta käsin.
 
Ja kyllä, metro on todellakin syynä raitioliikenteen kehittymättömyyteen. Aikanaan jopa julistettiin, että kasvava metroverkko korvaa ratikat. Eipähän kasvanut. Vaikka sanoma lieveni käytännön nostaessa rumaa päätään, eipä raitioliikenteelle silti tehty kuin minimiylläpito aina nykypäiviin saakka. Käteen jäi lakkautusta odottava ratikkaverkko jota ei lakkautettukkaan.

Toki raitiovaunujen lakkautuspäätös pysäytti kehityksen aika pitkäksi aikaa. Mutta siitä on jo nelisenkymmentä vuotta, nykyään metron syyttäminen on jo enemmän pään työntämistä pensaaseen, ettei vaan näe muita syitä.

Nythän raitioliikenne on taas kehittymässä.

Jotain kehitystä on havaittavissa, mutta hyvältä ei kuitenkaan hyvältä näytä, kun merkittävästi uutta rataa ei ole realistisessa toteutusputkessa Jätkäsaaren ja Hernesaaren ulkopuolella. On vain erilaisia suunnitelmia, jotka näyttävät pysähtyneen.

Huolimatta siitä, että kuulemma raitiovaunuja kehitetään hullujenhuoneelta käsin.

Viestissäni yritin kirjallisesti ilmentää, millaisia tunteita voi vastaanottajalle tulla hyvin negatiivisesta viestinnästä. Raitioprojekteissa on näet kriittistä, että erilaiset sidosryhmät pystytään sitouttamaan projekteihin. Se ei onnistu ilman positiivisia perusviestejä.
 
Toki raitiovaunujen lakkautuspäätös pysäytti kehityksen aika pitkäksi aikaa. Mutta siitä on jo nelisenkymmentä vuotta, nykyään metron syyttäminen on jo enemmän pään työntämistä pensaaseen, ettei vaan näe muita syitä..

Missä ja milloin tuollainen lakkautuspäätös on tehty ja milloin se on purettu?
 
Missä ja milloin tuollainen lakkautuspäätös on tehty ja milloin se on purettu?

Epäonnistunut sanavalinta, olisi pitänyt kirjoittaa lakkautuspaine. Lakkautuspaine oli käsittääkseni voimakkaimmillaan 1960-luvulla ja helpotti lopullisesti vasta 1980-luvulla.
 
Jotain kehitystä on havaittavissa, mutta hyvältä ei kuitenkaan hyvältä näytä, kun merkittävästi uutta rataa ei ole realistisessa toteutusputkessa Jätkäsaaren ja Hernesaaren ulkopuolella. On vain erilaisia suunnitelmia, jotka näyttävät pysähtyneen.

Siinä priorisoinnissa, jossa HKL:n johtokunnalle jokunen viikko sitten esitettiin Raide-Jokerin lykkäämistä, pidettiin Kruunuvuorenrannan raitiotietä "välttämättömänä". Ainakin mulle syntyi se käsitys, että Kruunuvuorenranta ihan oikeasti "on sovittu".
 
Pieniä raitioratkaisuja kannattaisi toteuttaa, mutta jostain syystä ne eivät etene.

Jotta kehitystä voi tapahtua, viestin pitää muuttua muotoon: "Helsingissä on hieno ratikkaliikenne ja asteittaisilla parannuksilla siitä voidaan saada vielä parempi. Tavoitteenamme on ratikkaverkon laajentaminen ja asiakastyytyväisyyden parantaminen entisestään". Vain positiivisella perusviestillä on mahdollista kerätä riittävästi hyvää tahtoa ja rahaa, niin että muutoksetkin tapahtuvat.

Nyt on Petteri aika osuvasti asian ytimessä, jos ohitetaan kärjistäminen ja ihmisille vittuilu (saako täällä sanoa näin? anteeksi jos ei saa). Asioiden edistämisessä suurin työ on
  1. saada ihmiset uskomaan että parannuksia kannattaa tehdä,
  2. saada ihmiset uskomaan, että parannuksia on mahdollista tehdä.

Kyyninen asenne - vaikka kuinka realistinen ehkä olisikin - heikentää kohdan 1 onnistumista ja tuhoaa kohdan 2 kokonaan. Siksi se estää onnistumisen.

Itse uskon metodologiseen optimismiin: on vaan pakko lähteä siitä, että asioita on mahdollista parantaa ja tavoitteet on mahdollista saavuttaa, ja että kukaan ei ole paha tai tarkoituksella halua jarruttaa ja vastustaa, vaan että kaikkien kanssa kun vaan keskustellaan ja etsitään mahdolliset huolenaiheet, niin edistys kyllä hyväksytään.

En missään tapauksessa väitä, että tuo olisi totta. Optimismihan määritelmällisesti ei perustu tosiasioihin, vaan tosiasioihin perustuvaa asennetta kutsutaan realismiksi. Mutta optimisti on se, joka saa muutoksia tapahtumaan.

Innostus tarttuu ja positiivisuustartunnan levittämistä voi opetella vaikka Helsingin pyöräilysuunnittelijoilta. Ei pyöräteiden rakentamisessa ole taloudellisesti mitään järkeä, pyöräilijöitä on kourallinen, mutta siitä huolimatta kaivinkoneet jylläävät ja katupora laulaa. Positiivisuuden voimalla.

Tämä on hyvä vertaus, lukuun ottamatta sitä, että pyöräteiden rakentamisessa on todella paljon järkeä. Mutta sen avaaminen ei ehkä ole tämän ketjun asia. Niin ja saa pyöräpiireissäkin tehdä työtä tuon positiivisen vireen ylläpitämiseksi. Ei ole aina helppoa.

---------- Viestit yhdistetty klo 12:18 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 12:07 ----------

Vielä yksityiskohtana: Hesarin remontti kuulema on mahdollistanut 1 min leikkaamisen aikataulusta per sivu. Ja Hämeentien suunnitelma mahdollistaa 2 tai 3 minuuttia.

Olemme päässeet vaiheeseen, jossa raitioliikennettä oikeasti nopeutetaan joillakin kadunpätkillä, kun niitä päivitetään. Ja mainittu pyöräilynedistäminen toimii tässä avittajana, kun katujen poikkileikkausta joudutaan joka tapauksessa muuttamaan, samalla voidaan parantaa ratikkaliikenteen edellytyksiä. Kumpaakaan näistä remonteista ei olisi vain ratikkaa varten tehty, vaikka suurimmat hyödyt kaupunkilaisille tulevat niissä juuri ratikkaliikenteen paranemisesta.
 
Vielä yksityiskohtana: Hesarin remontti kuulema on mahdollistanut 1 min leikkaamisen aikataulusta per sivu.

Onko tästä mitään tarkempaa faktaa olemassa? Mikä oli Helsinginkadun ajoaika ja keskihajonta ennen remonttia eri linjoilla, entä nyt?

Ja onko siitä mitään arviota, miten linjan 8 muutos jakautuu seuraavien seikkojen välille?

1) Helsinginkadulta poistettiin yksi raitiopysäkki.

2) Vanhoja liikennevaloja korvattiin uusilla, jotka ovat selvästi paremmin ohjattavissa. (Poistuiko myös jotain liikennevaloja?)

3) Etuuksien ohjelmointi on muuttunut. (Onko etuuksilla nyt priorisoitu aikaisempaa voimakkaammin linjaa 8 vai onko priorisointi ennallaan? Miten linjojen 3 ja 9 nopeus on kehittynyt?)

4) Kadun linjausmuutosten vaikutus.

"Helsinginkadun ratikka 8 nopeutui remontin vuoksi minuutilla" on joka tapauksessa ihan loistava positiivinen viesti. Ihan riippumatta siitä, mistä osatekijöistä tuo muutos koostuu.

Vaikka todellisuudessa raitiolinjojen kehittämisessä myös ajoaikojen hajontaa kannattaa osassa tapauksista pienentää keskinopeudenkin kustannuksella nopeus ja minuutit ovat ihmisille helposti käsitettäviä, toisin kuin ajoajan hajonta, jonka merkitystä ei ole yhtä helppo hahmottaa. (Ajoaikojen hajonta pienenee ja keskinopeus laskee, kun aikataulussa on vähän pelivaraa ja samalla aikatauluun nähden liian nopeasti kulkevat vuorot laitetaan hidastamaan. Se johtaa usein parempaan käyttökokemukseen hitaammasta linjan vuorojen keskinopeudesta huolimatta, koska ratikat ovat paremmin aikataulussa ja vuoroväli pysyy tasaisena.)
 
Viimeksi muokattu:
Onko tästä mitään tarkempaa faktaa olemassa? Mikä oli Helsinginkadun ajoaika ja keskihajonta ennen remonttia eri linjoilla, entä nyt?

Ja onko siitä mitään arviota, miten linjan 8 muutos jakautuu seuraavien seikkojen välille?

1) Helsinginkadulta poistettiin yksi raitiopysäkki.

2) Vanhoja liikennevaloja korvattiin uusilla, jotka ovat selvästi paremmin ohjattavissa. (Poistuiko myös jotain liikennevaloja?)

3) Etuuksien ohjelmointi on muuttunut. (Onko etuuksilla nyt priorisoitu aikaisempaa voimakkaammin linjaa 8 vai onko priorisointi ennallaan? Miten linjojen 3 ja 9 nopeus on kehittynyt?)

4) Kadun linjausmuutosten vaikutus.

"Helsinginkadun ratikka 8 nopeutui remontin vuoksi minuutilla" on joka tapauksessa ihan loistava positiivinen viesti. Ihan riippumatta siitä, mistä osatekijöistä tuo muutos koostuu.

Kuvittelisin että 8 on ollut helppo case koska Hesaria pitkin Töölöstä Flemarille ei muita linjoja kulje ja rata on kokonaan eristetty, eli sen olisi pitänyt pystyä ajamaan urku auki jo aikoja sitten. Kohdistuivatko ne muutokset Hesarin itäosaan?

Mielenkiintoisaksi tulee kun ykkönen siirretään Hesarille mutta se tuskin häiritsee. Ykkösestä olisi käpyläläisille enemmän hyötyä jos se laitettaisiin Diakonissalaitoksesta asti kääntymään Sturenkatua.

Ja jos Pisara-rataa joudutaan odottamaan 20 vuotta, olisi mukava jos saataisiin tilalle se lähijuna-asema Helsinginkadun yläpuolelle, sen voisi alkaa toteuttaa nyt Helsingin pääratapihan remontin yhfteydessä samantien.

t. Rainer
 
2) Vanhoja liikennevaloja korvattiin uusilla, jotka ovat selvästi paremmin ohjattavissa. (Poistuiko myös jotain liikennevaloja?)

Ei ainakaan tästä. Hesarin remontissa ei tietääkseni uusittu eikä poistettu yksiäkään liikennevaloja.

Vaikka todellisuudessa raitiolinjojen kehittämisessä myös ajoaikojen hajontaa kannattaa osassa tapauksista pienentää keskinopeudenkin kustannuksella nopeus ja minuutit ovat ihmisille helposti käsitettäviä, toisin kuin ajoajan hajonta, jonka merkitystä ei ole yhtä helppo hahmottaa.

Koska aikataulut laaditaan raitioliikenteessä kohtuullisen korkean ajoaikojen persentiilin mukaan ja etuajassa ajaminen on lähtökohtaisesti kiellettyä, todellinen keskinopeus harvemmin laskee, jos hajonta pienenee. Toki näinkin voi tietyissä tapauksissa käydä.
 
Jotain on ainakin tekeillä, kirjoittaa Hesari tänään.

"raitiovaunuihin on tulossa lippuautomaatit"
"raitiovaunujen eteen tulevia esteitä minimoidaan. Esimerkiksi Pasilan sillan remontissa raitiovaunuille tehdään omat kaistat."
"risteyksien uusiminen ja valoetuisuuksien parantaminen"
"Mannerheimintien ja Kaivokadun risteyksessä testataan jo nyt syvennettyjä uria"
"Mechelininkadun ja Hämeentien liikennesuunnitelmissa kaduilta halutaan katujen remontoinnin yhteydessä vähentää yhdet pysäkit"

Tässä näitä. Kai nämä ovat aika pitkälti niitä toimenpiteitä, joita moni kirjoittaja on täällä kaivannut? Riittäisivätkö nämä merkittävään parannukseen? Ehkä alkuun pääsemiseen ainakin.
 
"Aina ku mä hyppään ja pääsen siihen hyppyrin nokalle, niin mulle tulee sellanen bon voyage -tunne, siis että mä oon kokenu tän joskus aikasemminkin."

- Matti Nykänen
 
Jotain on ainakin tekeillä, kirjoittaa Hesari tänään.

"raitiovaunuihin on tulossa lippuautomaatit"
"raitiovaunujen eteen tulevia esteitä minimoidaan. Esimerkiksi Pasilan sillan remontissa raitiovaunuille tehdään omat kaistat."
"risteyksien uusiminen ja valoetuisuuksien parantaminen"
"Mannerheimintien ja Kaivokadun risteyksessä testataan jo nyt syvennettyjä uria"
"Mechelininkadun ja Hämeentien liikennesuunnitelmissa kaduilta halutaan katujen remontoinnin yhteydessä vähentää yhdet pysäkit"

Tässä näitä. Kai nämä ovat aika pitkälti niitä toimenpiteitä, joita moni kirjoittaja on täällä kaivannut? Riittäisivätkö nämä merkittävään parannukseen? Ehkä alkuun pääsemiseen ainakin.

Toimenpiteet eivät riitä koska kohdistuvat vain muutamiin kohteisiin. Paljon on kiinni siitä onnistuvatko liikennevaloetuuksien parantamistoimentpiteet. Jos eivät onnistu niin ei noista muista mitään hyötyä juuri ole.

t. Rainer
 
Takaisin
Ylös