Paitsi tietysti jos Lappi määränpäänä ei ole ainoa ja itsetarkoituksellinen päätepiste vaan tarkoituksena olisi myös tarjota suora Euroopan-yhteys koko Helsinki-Rovaniemi -pääradan asemilta, mm. Tampereelta ja Oulusta. Yksi vaihtoehto tietysti olisi Helsinki-Tampere-Oulu-Tornio-Haaparanta-Tukholma-Kööpenhamina jne., eikä se vaatisi edes tunnelia vaan voitaisiin aloittaa heti. Mutta helsinkiläiset eivät vaan liene tottuneet ajatukseen että juuri he sijaitsisivat Euroopasta katsottuna Suomen äärimmäisellä rannalla, mahdollisimman kaukana verrattuna kaikkiin muihin... Ja Haaparanta-yhteydellä olisi juuri noin, vaikka se ei olisi tietyistä muista Suomen osista katsottuna ollenkaan hullumpi yhteys.
Junareitin venyttämisellä erityisen pitkäksi voidaan toki saada synergiaetuja, kun liikennettä hoidetaan heilurityyppisesti samaan aikaan vaikkapa kymmenestä kohdasta "nivoutuen", eli siten, että reitin varrella olisi kymmenenkin "päätepisteeksikin soveltuvaa" paikkaa.
Tällöin kuitenkin myöskin häiriöherkkyys sekä kaluston ylläpitokulut kasvavat, minkä takia en näkisi reittiä Rovaniemi-Kaunas-Pariisi mitenkään erityisen toimivaksi. Jos muuten lähdetään tekemään tuollaista mammuttilinjaa, miksi ylipäätään lopettaa Pariisiin, kun Lissaboniinkin voisi jatkaa? Ja toisaalta toisesta päästä edelleen Kemijärven kautta Murmanskiin.
Mikäli halutaan saada keskieurooppalaisturistit Lappiin, itse tekisin erilliset linjat Rovaniemi-Haaparanta-Tukholma-Brysseli-Pariisi, Rovaniemi-Helsinki-Kaunas-Varsova ja Tampere-Kaunas-Olzstyn-Berliini-Brysseli.
Toisaalta, Saksassa on aika hyvin ymmärretty suoravaunujen hyöty ja jos junat saadaan toimimaan luotettavasti, suoravaunuilla voi saada paljonkin tehokkuutta. Tällöin olisi järkevää luoda tiettyjä Euroopan läpi kulkevia junia, joiden välillä suoravaunut vaihtaisivat junia tietyillä paikkakunnilla. Saksan yöjunaliikenne on toteutettu ristinmuotoiseksi, jolloin Saksan keskivaiheilla Hannoverissa kohtaavat yöjunat yhteensä neljäsät eri suunnasta, vaunuja vaihdellen. Näin saadaan kahdella junalinjalla aikaan yhteydet Berliini-Amsterdam, Berliini-Zürich, Berliini-Kööpenhamina, Amsterdam-Zürich, Amsterdam-Kööpenhamina ja Kööpenhamina-Zürich. (En ole varma tuon yhteyden eteläpään sveitsiläiskaupungista, mutta suunta tulee silti selväksi)
Lisäämällä Eurooppaan vastaavia paikkoja kuin CNL:n verkossa Hannover, saataisiin aikaan aika mäheä verkko suhteellisen pieninkin matkustajamäärin.
Junan pituus luonnollisestikin rajoittaa perusjunaan liitettävin suoravaunujen määrää, mutta jos koko Euroopan junaliikenne toteutettaisiin tällaisin junin, perusjunien määrä kasvaisi niin suureksi, että yleensä vaunulle kuin vaunulle löytyisi perusjuna.
(Perusjuna muuten voi periaatteessa olla pelkkä veturikin, jota sitäkin voidaan Kemijärven ja Marrakechin välillä vaihtaa useaankin kertaan
)
Kun tietyn matkan yhtenä nippuna kulkevien suoravaunujen määrä alkaa kasvaa liian suureksi, kannattaa jo perustaa uusi perusjuna joko tällaisesta suoravaununipusta tai sitten kahdesta suoravaununipusta.
Suoravaunut ovat myöskin varsin turvallinen tapa tutkia tietyn yhteysvälin matkustajapotentiaalia
Vielä toissa vuonna RŽD:n ja UZ:n euroopanjunat toimivat juurikin tällä periaatteella. Berliinistä lähti illalla juna, jonka määränpääksi voisi sanoa lähinnä yleisesti "itä". Sitä pilkottiin matkalla erilaisiin osiin, jotka sitten jatkoivat taas toisilla junilla eteenpäin. Junan määränpäinä olivat esim. Kiova, Moskova, Irkutsk, Ufa, Minsk ja Pietari. Saman junan eri vaunuilla pääsi siis sekä Itämeren pohjukkaan, palmujen katveeseen Ukrainaan tai Kiinan "lähimaastoon" Baikal-järvelle. Tämä yhteys on kitunut kohti kuolemaansa DB Autozug -nimisen yöjunia Saksan ulkopuolelle ajavan yhtiön ja DB Bahnin (Elisiis Deutsche Bahn Bahn, paikallinen RHK
) pissipäisen toiminnan takia. Toisaalta ratamaksut ovat olleet jatkuvassa nousussa ja etenkin asemamaksut alkavat olla pilvissä - DB Region, DB-Fernverkehrinhän (Kaukoliikenne) ja Railionin (DB:n tavaraliikenne) ei tietenkään tarvitse näistä kärsiä, koska viime kädessä kyseessä on vain rahan siirtely konsernin sisällä taskusta toiseen, olivat hinnat miten korkeat hyvänsä - toisaalta taas aikataulujen lisääminen saksalaisiin (ja samalla muihinkin IVY-maiden ulkopuolisiin) lipunmyyntijärjestelmiin on nyt parina vuonna toteutettu vasta päivää-paria ennen junan ensimmäistä liikennöintipäivää ja osaa junavuoroista ei ole ollut nähtävissä järjestelmästä lainkaan ilman, että asiakas on osannut kertoa lipunmyyntityöntekijälle asiakkaille jaettavissa aikatauluissa näkymättömän virtuaalisen junanumeron. Tästä jälkimmäisestä muuten ilmeisesti ei RŽD:llä tiedetä vieläkään, vaan ihmetellään vain sitä, miten matkustajamäärät ufan-vaunussa ovat pudonneet länsi-itäsuunnassa nollaan...
Jos yöjunia halutaan Eurooppaan lähteä ajamaan mutta matkustajamääriin ei aluksi uskalleta luottaa, suoravaunut ovat joka tapauksessa hyvä alkuratkaisu.
---------- Viesti lisätty kello 19:23 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 19:02 ----------
Tässä muuten vielä valokuva tällä hetkellä Puolan ja Liettuan rajalla täydessä toimintavalmiudessa olevasta SUW2000-tekniikan raideleveydenmuuntimesta, jonka hinnaksi on tällä foorumilla arvioitu noin miljardi euroa:
Laitteessa ei käsittääkseni ole lainkaan liikkuvia osia, vaan koska tehtävä muutostyö on aina sama, komponentit voivat olla kiinteästi paikallaan ja liikkumisen hoitaa juna rullatessaan kapineen yli. Jos käsitykseni on oikea, kyseessä on joidenkin kymmenien metrein matkalla epämääräinen häsmäkkä paksua rautaa olevia "tankoja". Tämän "laitteen" muunnettaviksi soveltuvat telit maksavat siis kappaleelta vajaat parikymmentä tonttua tavallista teliä enemmän, eli niitä saa miljardilla eurolla reilut viitisenkymmentätuhatta kappaletta, siis lähemmäs kolmeenkymmeneentuhanteen (30000) vaunuun. Todellisuudessa tarve Baltiassa ja Suomessa on huomattavasti pienemmälle vaunumäärälle kuin tuo 30000