Tietysti mittarien selvittäminen on hyväksi. Tutkimushypoteeseja kuuluukin tehdä, mutta väitöskirjan tekijänä varmasti tiedät, miten asiat on silloin esitettävä, etteivät faktat ja hypoteesit mene sekaisin. Sinun sivuillasi ne menevät nyt iloisesti sekaisin ja lukijan on itse osattava erottaa ne. Asioita ymmärtämätön lukija luulee, että sivu on kokonaan faktaa enkä voi välttyä käsitykseltä, että se on sivun tarkoituskin.
Anteeksi vain, mutta sekaisin ovat asiat itselläsi. Et ymmärrä tai et halua ymmärtää mitä tarkoittaa tutkimusolettama ja mitä olettaman osoittaminen paikkansapitäväksi tai vääräksi. Et myöskään näytä ymmärtävän, että jonkun on joskus oltava ensimmäinen tuomaan esille jokin asia. Tyrmäät työni tuloksen sillä perusteella, että en esitä, että joku muu on jo aikaisemmin tehnyt saman työn. Etkä sinäkään näytä ymmärtävän mielipiteen ja faktan eroa.
Tutkimusolettamani tai -hypoteesini oli, että kaluston ajokustannus riippuu kuljetulla matkalla tehtyjen pysähdysten määrästä, ei pelkästään kuljetusta matkasta. Tämä on asia, joka ei ole oma keksintöni, vaan alalla yleisesti tunnettu asia, jota ei kuitenkaan ole perusteellisesti tutkittu. HKL:n julkaiseman tilastoaineiston perusteella olen osoittanut, että asia on näin.
Kun HKL ei ole tilastoinut kaikkia oletuksen oikeaksi osoittamisessa tarvittavia tietoja, olen joutunut keräämään tietoa myös itse. Itse kerätty tieto näyttää kelpaavan sinulle yhtä vähän kuin itse tehty muukin työ. Mikä viittaa siihen suuntaan, että ratkaisevaa ei olekaan tulos vaan se, kuka sen tuloksen tekee.
Tosin saamani tuloskin näyttää olevan sinulle niin epämiellyttävä, että sinun mielipiteesi mukaan tulos ei saa olla totta. Niinpä ryhdyt moittimaan työtäni ja käyt lopulta henkilökohtaisuuksiin, kun et kykene esittämään pitäviä argumentteja.
Sinulla on täysi vapaus osoittaa työni vääräksi, mutta et ole sitä vieläkään tehnyt. Olet vain sitä mieltä, ettei asia voi olla kuten olen osoittanut, vaikka et osoita muutakaan. Vuonna 2006 moitit työtäni ja minua 5.6. alkaen ja 13.6. asti esittämättä työtäni vastaan mitään muuta kuin omia mielipiteitäsi siitä, miksi mikään esittämäni asia ei sinulle kelpaa. Mutta sinulla ei ollut esittää mitään tilalle.
Jos olet sitä mieltä, että pysähdysten määrä ei vaikuta liikennöintikustannuksiin, osoita se! Niin kauan kun et sitä osoita, sinun on tyytyminen siihen tulokseen jonka olen saanut siitä, että pysähdysten määrä vaikuttaa. Mielipide ei osoittamiseen riitä, vaan työsi on perustuttava havaintoihin todellisuudesta sekä havainnoista matemaattisesti tai muilla tieteen keinoilla johdettuihin tuloksiin, joilla osoitat väitteesi paikkansapitäväksi.
Sinänsä muuten huvittavaa, että vaikka työstäni on jo 4,5 vuotta, ei ole tullut vastaan mitään, mikä asettaisi tulokseni kyseenalaiseksi. Sen sijaan on tullut vastaan yhtä ja toista, mitä voisi käyttää tuloksen tueksi.
Eli: Kun kerran asia on kuten olen jo vuonna 2006 osoittanut, ratikka EI OLE matkustusmuodoista kallein. Kalleinta on liikennöinti, jossa pysähdytään usein, eli liikennöinti tiheässä kaupunkirakenteessa. Ja halvimmalla tämä kallein liikenneympäristö hoidetaan ratikalla. Tämä asia olisi syytä ymmärtää HSL:ssä, siitä olisi hyvä tiedottaa HS:n toimittajalle ja HS:n olisi syytä kertoa asia kaikille kaupunkilaisille.
En osaa vastata, mutta kun yksikään joukkoliikenneviranomainen ei enää Suomessa järjestä bussiliikennettä omana tuotantona, ei viranomaisilla olekaan enää suoraa pääsyä tällaisiin tietoihin. Liikennöitsijöille heidän kustannusrakenteensa on liikesalaisuus. Toisaalta viranomaisten kannalta bussiliikenteessä tunti- ja autopäiväkorvausten osuus bussiliikenteen kustannuksista on niin merkittävä, että kilometrimustannusten tarkemman muodostumisen selvittäminen ole lähelläkään sellaista prioriteettia, että siihen riittäisi resursseja.
Ensinnäkin liikenteen tilaajan TULEE tietää, miten liikenteen kustannukset muodostuvat. Muuten tilaaja ei kykene ostamaan liikennettä onnistuneesti. Mutta ei myöskään suunnittelemaan liikennettä kustannustehokkaasti. Tätä asiaa ei muuta se, että liikenne ostetaan kilpailun perusteella ja siitä maksetaan markkinahinta, joka sisältää yrityksen liikevoittotavoitteen sekä markkinatilanteen mukaisen satunnaisen vaihtelun ja yrittäjän sisäisen kustannusten tasauksen. Viranomaisen tiedon tarpeen syystä lakikin velvoittaa luovuttamaan viranomaisille liikenteen suunnittelussa tarvittavan tiedon.
Jos viranomainen pitää bussiliikenteen ajomatkaan perustuvaa kustannusta mitättömänä, tämä viranomainen on jo menettänyt ymmärryksensä vastuullaan olevan joukkoliikenteen kustannustekijöistä. Se, mitä kirjoitit, tarkoittaa sitä, että kun bussiliikenne on pienen vaunukokonsa vuoksi kallista jo erityisesti kuljettajakustannusten osalta, niin ei sitten ole väliksi, vaikka se olisi kallista ajomatkakustannustenkin puolesta. Tällainen ajattelu ei varmaankaan kuitenkaan ole vallalla HSL:ssä.
Antero
