Metro ei ole juna, metro on palvelutaso. Matkustajaa kiinnostaa vain helposti löydettävä asema, selkeä verkosto ja luotettava perillepääsy.
Matkustajaa kiinostaa myös vuoroväli ja matkan kesto. Minusta selkein junaverkosto on sellainen, missä saman brändin alla kulkevat linjat kulkevat samassa rataverkossa eikä niin, että samalla rataverkolla on 4 eri brändiä (metro, HSL:n ei-kaupunkirata-lähijunat, VR:n taajamajunat ja VR:n kaukojunat) ja yhdistetyillä brändeillä ei ole sitten samaa rataverkkoa ja vain yksi yhteinen asema ja siinäkin tapauksessa on vähän niin ja näin, voidaanko puhua yhteisestä asemasta.
Kansainvälisen parhaan käytännön mukaisesti on luontevaa kehittää kaikkea joukkoliikennettä ensin yleiseen runkolinjaperiaatteeseen, sitten kehittää runkolinjoja voimallisesti. Loppuvaiheen runkolinja on palvelullisesti identtinen metron kanssa. Näitä runkolinjoja ei ole syytä eritellä kalustotyypin mukaan.
Mieluummin ensin odotetaan loppuvaihetta ja sitten liitetään oikeasti metromainen palvelu metroon. Miksi pitäisi pilata metron palvelutaso ei-valmiilla tuotteella?
Samaan aikaan Raide-Jokerikin on joko valmistumassa tai liikenteessä. Raide-Jokeri on luonteva yhdistävä poikittaislinja koko metroverkostolle. Kantakaupungin raitioliikenteen laajentuminen ulospäin johtaa ennen pitkää pääkatuja pitkin meneviin Jokeri-tasoisiin metrolinjoihin.
Runkolinjaston olemassaolevia brändejä (lähijunat, jokeri, muut runkobussit...) voi pitää säästöliekillä niin kauan, että ne voidaan lakkauttaa paremmalla palvelulla: metrolla.
Eli haluat kutsua metroiksi HSL-lähijunia, pikaraitiotietä ja kalustosta riippumatta siispä myös kriteerit täyttäviä runkobussilinjoja, ymmärsinkö oikein? Metrot ketjuuntuvat, törmäävät ja palavat pian siispä paljon useammin, ja metrojen kannatinlankoja tippuilee alas, kun kuormureita kulkee entistä enemmän, kun ajetaan poikittaista reittiä keskustan ulkopuolella.
Junabrändien yhdenmukaistaminen odottaa kaupunkiratojen vapautumista. On luontevaa olettaa, että kaupunkirataliikenteen kilpailuttaminen painaa operointihinnat vastaamaan metroa. Tällöin vuorovälitkin on luonteva tuoda runkolinjatasolle.
A-junaan ei putkahda yllättäen niin paljoa lisää matkustajia, että tuossa olisi mitään järkeä. Jos toisessa kohtaa säästetään rahaa, miksi se pitäisi tuhlata uudestaan? Oletko katsonut paljonko ko. junassa on niitä nykyäänkään? Palvelutasoa kun ei voi paljoa tästä kasvattaa eikä radan varrella ole kovin tiheää asutusta, sekin vähä on omakotitaloja. Metro-brändi ei myöskään anna mielikuvaa nopeammasta yhteydestä, pahimmassa tapauksessa päinvastoin. Eikä Espoon keskuksesta tai Kauklahdesta edelleenkään Helsingin keskustaan haluava aio kulkea kaupunkirataa, jos on pysähdyttävä joka asemalla - eli niitä matkustajia ei sitäkään kautta tule lisää. 20 minuutin väliin saadaan puristettua, sillä se tuo ne matkustajat, jotka eivät siedä 30 min vuoroväliä.
Berliini on sikäli hyvä esimerkki, että lännessä painottuu suurvaltapoliittisista syistä U-Bahn-verkko ja idässä S-Bahn-verkko. Vastaavasti valtakunnanpoliittisista syistä Helsingin seudulla rannalla kulkee oranssi HKL:n liikennöimä metroksi brändätty juna ja sisämaassa aiemmin punainen, nykyään punavalkoinen, vihervalkoinen ja valko-harmaa-vihreä-sininen lähijunaksi brändätty juna.
Itse asiassa Berliinissä U- ja S-bahnilla on vähemmän eroja, kuin mitä lähijunillamme ja metroillamme.
Ja niin kauan, kun metrossa ei ole lipunmyyntiä eikä jatkuvaa konduktöörin ravaamista (samalla valvotaan järjestystä) ei ole kovin järkevää liittää metron turvattomaksi koettua (tutkittu juttu) brändiä lähijunien imagoon.